lainattu kirjastosta
"Hänellä on eloisat hymykuopat, hänen hymynsä korostaa ilmeitä, ja niinpä häntä tekee mieli tutkailla pitkään ja hartaasti."
"Sinä et nyt ymmärrä, pidät tätä jonkinlaisena leikkinä. Mutta se on leikkiä tulella, vaarallista leikkiä, varsinkin kun sydämesi on puusta tehty. Sinuahan sattuu rattaistoon kun yskit, vai mitä?"
"Niin sattuu."
"Se on mitätöntä verrattuna rakkauden aiheuttamaan kipuun. Kaikesta rakkauden tuomasta ilosta ja nautinnosta joutuu jonain päivänä maksamaan tuskalla. Ja mitä kovemmin rakastat, sitä suurempi tuska on. Joudut kokemaan kaipuun, sitten mustasukkaisuuden ja ymmärtämättömyyden syöverit, hylätyksi tulemisen ja katkeruuden. Sinua kylmää luita ja ytimiä myöten, ja veresi muuttuu ihon alla uiviksi jääpaloiksi. Sydämesi mekanismi paukahtaa rikki. Kiinnitin itse käkikellon sinuun, tiedän siis hyvin sen toimintakyvyn rajat. Se saattaa kestää syvää nautintoa, tuskin sitäkään. Mutta niin vahva se ei ole, että se kestäisi sydänsuruja."
Madeleine hymyilee surullisesti - aina tuo sama oikosulku, mutta tällä kertaa vailla suuttumusta.
Vastasyntyneen Jackin sydämen lyöntejä tukemaan asennetaan käkikello. Käkikellosydämessä on vain huonona puolena se, että se ei kestä liian vahvoja tunteita kuten rakkautta tai vihaa. Jack tietenkin rakastuu, kun hän kymmenentenä syntymäpäivänään kohtaa torilla laulajattaren. Jack aloittaa koulunkäynnin, jotta hän tapaisi laulajattaren uudelleen, mutta laulajatar ei käykään enää koulua. Löytääkö Jack enää hänen käkikellosydämensä vaarallisesti sekoittavaa tyttöä?
Mathias Malzieu on kirjailijuuden lisäksi tunnettu Dionysos-bändin laulajana. Löysin Youtubesta tällaisen kappaleen, jonka video muistuttaa minua kirjasta. Dionysos on Wikipedian mukaan levyttänyt konseptialbumin, joka perustuu kirjan tarinaan. Tarina on siirretty myös valkokankaalle.
Kirjan idea kuulosti niin kiinnostavalta, että halusin lukea kirjan, vaikka olin lukenut siitä lähinnä haukkuvia arvioita. Minäkään en menettänyt kirjalle sydäntäni, mutta pienoista ihastusta oli ilmassa. Tosin orastavat tunteeni eivät olleet mitään verrattuna tarinan elämää suuremmalle rakkaudelle, joka oli välillä ehkä jo liiankin traagista ja voimakasta.
Minua ihmetyttää, miksi kirjassa mainitaan sen sijoittuvan 1800-luvulle, sillä kirjan ajankuvaus on todella heikkoa tai oikeastaan melkeinpä olematonta. Kirja olisi ollut aivan samanlainen, vaikka 1800-lukua ei olisi mainittu. Tartun usein 1800-luvulle sijoittuviin kirjoihin juuri aikakauden vuoksi, mutta onneksi tällä kertaa en ollut niin tehnyt. Muut bloggaajat ovat bongailleet tarinasta aikaan sopimattomia kielikuvia, mutta minä en niitä ehtinyt huomaamaan. Silti olen sitä mieltä, että jos tarinan sijoittaa 1800-luvulle, aikakaudesta pitäisi ottaa enemmän irti. Ei historiallista fiktiota ole tarkoitus kirjoittaa näin vähäisellä historiallisella tarkkuudella.
Jotkin Malzieun käyttämistä kielikuvista olivat hieman haparoivia, mutta pääasiassa nautin kirjailijan kirjoitustyylistä. Erityisesti mieleeni olivat tämän kaltaiset lausahdukset: "Sinun pitäisi katsoa peiliin, kun puhut viime yöstä; silloin näkisit silmistäsi, että sydämesi ilmapuntari näyttää poutasäätä". Tunnelma oli tummanpuhuvan romanttinen. Huomasin useammassa arviossa kirjan tunnelmaa verrattavan Tim Burtonin elokuviin. Ymmärrän hyvin vertauksen, vaikka Burtonin elokuvat voittavat kuitenkin Malzieun teoksen.
Myönnän kuitenkin, että odotin idean perusteella vielä enemmän. Olin valmis hullaantumaan ja aluksi jopa tuntui siltä, että kirja olisi rakkauden arvoinen, mutta ei se sitten ihan ollut. Ideasta olisi ollut aineksia parempaankin. Puolivälissä alkoi oikeastaan hieman kyllästyttää, mutta sitten taas tarina tempaisi mukaansa. Välillä kirja oli jopa hersyvä, sillä esimerkiksi Viiltäjä-Jackin kohtaaminen junassa kuvataan makaaberin hauskasti.
Olen iloinen, että luin kirjan pienoisista ennakkoluuloistani huolimatta ja lukisin mielelläni myös muita Malzieun kirjoja, jos ne ovat näin ihastuttavan uniikkeja.
Lopuksi täytyy vielä mainita, että kirja on aivan ihastuttavan näköinen. Kannen värimaailma sointuu loistavasti kirjan tunnelmaan ja kannessa on pieni aukko, josta voi nähdä Jackin käkikellosydämeen. Kirjan sivujen reunat ovat mustia. Kirjan graafinen suunnittelija Jenni Noponen on tehnyt loistavaa työtä, ja näin kaunista kirjaa on ilo lukea.
Osallistun kirjalla Vive la France! -haasteeseen.
♥♥♥¾
Kun olin saanut oman tekstini kirjoitettua ja menin lukemaan muiden bloggauksia, huomasin, että kirjasta olikin kirjoitettu monessa blogissa ihan positiiviseen sävyyn. En ollut osa kirjablogimaailmaa kirjan ilmestyessä, joten en ollut lukenut kirjasta kovinkaan montaa bloggausta, mutta niiden muistan olleen melkein poikkeuksetta negatiivisia. Nyt huomaan kirjan olevan oikea mielipiteiden jakaja. Jotkut ovat inhonneet sitä sydämensä pohjasta ja jotkut ovat jopa varovaisesti ihastuneet.
Katjan mukaan Malzieu hallitsee kyllä tarinankuljetuksen ja tunnelmanluomisen, mutta kertojana, kaunokirjallisuuden kirjoittajana, hän on vielä aavistuksen raakilemainen.
Emilien mielestä asioiden selittämättömyys jätti olon positiivisesti hassun irtaantuneeksi ja leijuvaksi.
Tessan kirja jätti hämmennyksen valtaan.
Anna mietiskelee, onko sydänsuruja vaarallisempaa olla antamatta rakkaudelle mahdollisuutta ja olla elämättä oikeaa elämää.
Irene toteaa idean olevan hyvä ja hauska mutta toteutuksen jäävän naiiviksi ja elottomaksi.
Sara on löytänyt kirjasta monia 1800-luvulle sopimattomia ilmauksia.
Sonja ei ollut mukavuusalueellaan kirjaa lukiessaan, mutta hän nautti silti kirjasta yllättävän paljon.
Kiva että sytyit tälle, ainakin huomattavasti enemmän kuin minä! (Piti oikein käydä lukemassa, että mitä tästä kirjoitin, niin "hyvin" on kirja jäänyt mieleen.) Minulle ne 1800-luvulle kuulumattomat asiat pistivät niin pahasti silmään, että aloin oikein bongata niitä, ja se ei ole koskaan hyvä asia kun kirjan luku muuttuu bongaamiseksi. Jälkeenpäin mietin, että voiko tämä herra olla niin pahvi, ettei ole tehnyt YHTÄÄN taustatyötä tarkistaakseen muutaman jutun. Vaiko olivatko ne mukana tarkoituksella?! En tiedä. =D
VastaaPoistaMinulla oli maratonilla aika hyvä lukuflow, joten onnistuin lukemaan tämän kirjan sokeana virheille. :D Joku oli tosiaan epäillyt, onko ne laitettu kirjaan jopa tarkoituksella. Tiedä häntä. Kommentoinkin sinun bloggaukseesi, että haluaisin lukea tämän ja hyvin pian bloggauksesi lukemisen jälkeen tämä tarttui kirjastosta mukaani, kun bongasin tämän hyllystä, vaikka en juuri Malzieun kirjaa etsinytkään.
PoistaSokeuteni virheille saattoi johtua myös siitä, etten paljon ajatellut kirjan sijoittuvan 1800-luvulle, sillä ajankuvausta oli niin vähän.
PoistaTämän lukemisesta on jo pari vuotta aikaa, mutta tiivistit hyvin jälkitunnelmani tuossa linkkauksessa (kiitos siitä, btw). Ei tämä minustakaan mikään mestariteos ollut, mutta olin yllättynyt, että pidin kirjasta niinkin paljon kuin pidin, sillä en yleensä edes tartu tämäntyyppisiin teoksiin.
VastaaPoistaJännä, kun mainitset tuon ajankuvan luomisen vähäisyyden ja monien huomaamat virheet... En muista itse ollenkaan kiinnittäneeni koko asiaan huomiota, mutta ehkä minäkin luin kirjaa unohtaen, että se oli (näennäisesti) sijoitettu 1800-luvulle.
Välillä oman mukavuusalueen ulkopuolella vierailu kannattaa. :)
PoistaOlin lukenut jo aiemmin tuosta ajankuvauksen puutteesta, joten kiinnitin siihen ehkä enemmän huomiota kuin olisin muuten kiinnittänyt, mutta silti varsinaiset virheet jäivät huomaamatta. Taisin välillä kiinnittää ajankuvauksen puutteeseen huomiota ja välillä kokonaan unohtaa, että kirja sijoittuu 1800-luvulle.
Minulla on tämä jo odotellutkin hyllyssä pari vuotta.. Alennusmyynneissä ihastuin kanteen ja oli pakko viedä kotiin asti. No enpä ole lukenut, mutta ilmeisesti voisi hyvinkin :)
VastaaPoistaMiksi aina luen, että kirjan nimi on Sydämen miekka....
Kansi on aivan ihana. Vaikka en olisi kuullut mitään kirjasta aiemmin, olisin voinut hyvin lukea kirjan vain kannen perusteella, sillä se on vain lumoava. Tämän lukemiseen ei ainakaan mene paljon aikaa ja saattaisit ihan hyvin kuulua meihin tykkääjiin.
PoistaAivot toimivat omituisesti. Minäkin välillä luen ja kuulen ihan omituisia. :)
Minä muistelen lämmenneeni lopulta kirjan lopulle, mutta harmittelin kirjan hassua tempoa. Ajatus on joka tapauksessa kiinnostava ja on mukava kuulla, että kirja kuitenkin muodostui sinulle hyväksi lukukokemukseksi. :)
VastaaPoistaKirjan idea oli hieno. Onneksi pidin kirjastakin, vaikka olisin voinut pitää siitä idean perusteella vieläkin enemmän.
PoistaHahaa, nyt ilmestyi kursori kommenttikenttään ja pääsen kommentoimaan, lukuisten yritysten jälkeen :)
VastaaPoistaSydämen mekaniikkaa kuvaa mielestäni parhaiten sana hämmentävä. Kirjan ulkoasu ja idea ovat älyttömän hyvät, mutta toteutuksessa tökki useampikin asia, eniten kliseet, oudot kielikuvat ja toisto, mutta myös kertoja, josta ei oikein saanut kiinni. Jack oli välissä kaikkitietävä kertoja ja välissä taas ei eikä Jack oikein missään vaiheessa tuntunut ikäiseltään. Pitäisi melkein lukea kirja uudelleen kun en vieläkään oikein osaa sanoa tykkäsinkö vai en :D Tässä oli jotain samaa kuin Erin Morgensternin Yösirkuksessa, mutta ilman sen lumovoimaa.
Jee, kiitos, kun jaksoit yrittää kärsivällisesti. :) Blogger on viime aikoina ollut ihan outo. Toivottavasti Bloggerin ongelmat korjaantuisivat pian.
PoistaJack todellakin taisi tuntua koko kirjan oikeastaan koko ajan saman ikäiseltä, vaikka hän varttui lapsesta varhaisaikuiseksi. Kirja ei tarjonnut kovin uskottavaa kasvukertomusta. Hassua, minulle kannesta tuli mieleen Yösirkus, vaikka en ole sitä lukenut. Täytyykin laittaa kirjan lukulistalle. :)