tarjouskirja
'Well, I've always had a secret hankering to be a detective!'
'The real thing - Scotland Yard? Or Sherlock Holmes?'
'Oh, Sherlock Holmes by all means. But really, seriously, I am awfully drawn to it. I came across a man in Belgium once, a very famous detective, and he quite inflamed me. He was a marvellous little fellow. He used to say that all good detective work was a mere matter of method. My system is based on his - though of course I have progressed rather further. He was a funny little man, a great dandy, but wonderfully clever.'
'Like a good detective story myself,' remarked Miss Howard. 'Lots of nonsense written, though. Criminal discovered in last chapter. Every one dumbfounded. Real crime - you'd know at once.'
'There have been a great number of undiscovered crimes,' I argued.
'Don't mean the police, but the people that are right in it. The family. You couldn't really hoodwink them. They'd know.'
Kun varakas Emily Inglethorp murhataan, hänen nuori ja onnenonkijaksi leimattu aviomiehensä on epäiltyjen listan kärjessä. Hastings sattuu juuri olemaan vierailulla rikospaikaksi joutuneessa talossa ja hän pyytää lähikylässä oleilevaa Hercule Poirot'ta apuun. Tapaus osoittautuukin monimutkaisemmaksi kuin miltä se ensisilmäyksellä näytti, ja Poirot'n päättelykykyä todellakin tarvitaan.
Kun luin viime vuonna neiti Marplen tähdittämän A Pocket Full of Ryen, totesin ikävöiväni Hercule Poirot'ta. Kaipaus Christien kirjojen pariin hiipui kuitenkin säästöliekille, kunnes toissa viikolla kuumeisena yritin keksiä jotakin riittävän helppoa mutta kuitenkin mielenkiintoista luettavaa. Hetken palloilin vaihtoehdosta toiseen, kunnes otin käteeni viime Hulluilta päiviltä ostamani ensimmäisen Poirot-romaanin. Olen lukenut kirjan varmasti ennenkin, sillä hulluttelun jälkeen huomasin omistavani kirjan myös suomenkielisenä, mutta viime lukukerrasta oli kulunut jo lähes kymmenen vuotta. Olen myös ihastunut näiden signeerattujen pokkaripainosten kansiin. Minusta ne ovat yksinkertaisen tyylikkäitä, ja varmasti hankin kahdelle omistamalleni vielä samantyylisiä seuralaisia.
Tällä kertaa lukunautintoani eivät häirinneet hämärät muistikuvat kirjan tapahtumista. En todellakaan muistanut, miten juonenkäänteet menevät, joten pystyin nauttimaan kirjasta niin kuin lukukerta olisi ollut ensimmäinen. En nuorena pitänyt minkäänlaista lukupäiväkirjaa, joten minulla ei ole aavistustakaan, mitkä kaikki Christien kirjat olen jo ehtinyt lukea, mutta onneksi se ei taida paljon Christien lukemista haitata, jos tarinat ovat kadonneet mielestäni näin täysin.
Mitä olisi Rikoksen jäljillä -haaste ilman Christietä, joten osallistun kirjalla tietenkin MarikaOksan kesäiseen lukuhaasteeseen. En tätä parhaaksi Christieksi nimittäisi, mutta silti kirja on taattua christiemäistä laatua.
Minusta on aika mielenkiintoista, että vaikka Poirot on valloittanut monen dekkareiden lukijan sydämen, Christie oli kirjailijan uransa loppupuolella tyytymätön luomaansa viiksekkääseen belgialaisetsivään. Nyt kiinnitinkin huomiota siihen, että jo ensimmäisessä 1920-luvulla ilmestyneessä kirjassa Poirot on aika iäkäs ja Hastings jopa epäilee Poirot'n älyn terävyyttä. Kuitenkin Poirot esiintyy vielä 32 romaanissa ja 54 novellissa, joista viimeiset ilmestyivät 1970-luvulla.
En muista, kuinka paljon ajankuvausta Christien myöhemmissä kirjoissa on. En ole siis varma, ovatko 1970-luvulla ilmestyneet kirjat selvästi sijoitettavissa aikaansa. Jos eivät, sitten ehkä olisi mahdollista, että Poirot vain selvittää vielä vanhoilla päivillään hyvin ahkerasti rikoksia. Jos kuitenkin kirjoissa kuluu selvästi 50 vuoden ajanjakso ja Poirot ei huomattavasti ikäänny, epäuskottavuus on väistämätöntä. Todennäköisesti en kuitenkaan näitä asioita miettisi, jollen tietäisi kirjailijan itsensä näitä pohtineen. Christien mielestä Poirot alkoi myös ajan kanssa tuntua liian ärsyttävältä ja karrikoidulta hahmolta. Tavallaan ymmärrän kirjailijan näkemyksen, mutta silti Hercule Poirot on suosikkini kirjallisista salapoliiseista ja hänen paikkansa sellaisena on melko turvattu.
Kumpi on suosikkisi Christien tunnetuista salapoliiseista: Jane Marple vai Hercule Poirot? Kuulisin myös mielelläni, mikä Christien kirjoista on mielestäsi paras, sillä haluaisin kuoria kermat päältä ja lukea kaikkein onnistuneimpia Christien kirjoja.
♥♥♥♥
Muualla: Nulla dies sine legendo, Kirjan viemää, Uusi kuu, Kirjakertomuksia ja Tavaus - kirjoja luetellaan ja ihmetellään
Christien kirjoissa on kyllä ajankuvaa mukana, eli Poirotin ja Marplen ikääntymiseen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, molemmat ovat jatkuvasti vanhoja mutta ikääntyvät täysin epäsynkassa muun maailman suhteen.
VastaaPoistaTommy ja Tuppence menevät vähän uskottavammin (ekassa kirjassa parikymppisiä, viimeisessä ollaan kuudenkympin tuolla puolen), mutta ei heidänkään ikäkehityksensä oikein kestä tarkempaa tarkastelua...
Poirotilla ja Marplella on molemmilla ansionsa, mutta kallistunen lievästi Marplen puoleen.
Ja muutamia suosikkejani: Kuolema ilmoittaa lehdessä, Tuijottava katse, Kymmenen pientä neekeripoikaa, Idän pikajunan arvoitus, Kortit pöydällä, Kuolema Niilillä, Ruskeapukuinen mies, Kohtalokas viikonloppu, Salomonin tuomio...onhan näitä.
Hieman ajattelinkin, että myöhemmissäkin kirjoissa olisi ajankuvaa ja siksi Christie olisi pitänyt itse tuota ikääntymistä ongelmana.
PoistaMinä en ole tainnut lukea lainkaan Tommy ja Tuppence -kirjoja. Niihinkin pitäisi siis joskus tutustua.
Noista mainitsemistasi olen pari jo lukenut varmasti tai melko varmasti, mutta ainakin Salomonin tuomio ja Kohtalokas viikonloppu kuulostavat melko varmasti sellaisilta, että en ole lukenut. Tosin pystyisin varmaan muutkin lukemaan melko puhtaalta pöydältä Kymmentä pientä neekeripoikaa lukuunottamatta. Siitä nimittäin taidan muistaa murhaajan ja muutenkin sen pääidean.
Ah minulla alkaa myös olla aika kauan aikaa Christie villityksestä. Olisipa tosiaan ihanaa jos voisi lukea kirjat uudestaan ensimmäisen kerran.
VastaaPoistaMinä myös kallistun Hercule Poirotin puoleen ja päällimäisiksi suosikeiksi valikoituisivat varmaan Roger Ackroydin murha, Idän pikajunan arvoitus, Kuolema niilillä ja Viisi pientä possua. Kaikken pettynein olen ollut Neljä suurta kirjaan.
Minulle tulee tuskin enää koskaan Christie-ahmimiskautta, mutta välillä nautittuina nämä ovat oikein ihastuttavia.
PoistaJee, löytyi toinenkin Hercule Poirot -fani. En ole edes varma, olenko lukenut Roger Ackroydin murhaa, vaikka se onkin paljon kehuttu Christie. Ehkäpä luen sen seuraavana Christien dekkarina.
Nyt tuli Agatha Christien kirjojen kaipuu. Pari vuotta sitten kesällä luinkin muutaman Marplen, tänä kesänä voisin lukea lisää. Harmillisesti muistan monet tarinat aika hyvin niin lapsuuden lukukokemusten kuin nyt aikuisena katsottujen laadukkaiden TV-elokuvien ansiosta. Marple on minun suosikkini, vaikka pidän toki Poiroteistakin.
VastaaPoistaChristien pariin on aina yhtä ihana palata ja Christiet ovat todella mainiota kesälukemista. Minä en paljon noita elokuvia katsellut, joten muistikuvani ovat lähinnä kirjojen pohjalta muodostuneita. Luin Christieitä vain sen verran paljon jossakin vaiheessa, että muistamani asiat sekoittuvat toisiinsa, joten en ole varma, missä kirjassa tapahtui mitäkin muistamaani.
PoistaMarple on myös ihastuttava, mutta jostakin syystä Poirot on vielä enemmän mieleeni.