Catherine Sanderson: Petite Anglaise

kansi: Laura Lyytinen kannen kuva: iStockphoto

Catherine Sanderson: Petite Anglaise 2008 (Petite Anglaise 2008) Tammi 326 s. suom. Turun yliopiston suomentajaseminaari
saatu toiselta bloggaajalta

Sain tietää, että Belle de Jour oli tasokas puhelintyttö, joka oli voittanut palkintoja kirjoituksistaan. Jotkut uskoivat tytön todella olevan se, mikä hän väitti olevansa, ja esittivät todisteeksi hänen sisäpiiritietonsa maailman vanhimmasta ammatista, mutta epäilijät olivat puolestaan varmoja, että hän oli aloitteleva kirjailija joka kalasteli rivolla aiheellaan tuottoisaa kustannussopimusta. "Blogien" kuten nettipäiväkirjoja ilmeisesti nimitettiin, olemassaolo oli jäänyt minulta kokonaan huomaamatta, vaikka pidin itseäni taitavana netinkäyttäjänä. Sekä Belle että bloggausilmiö kiehtoivat minua. Sinä päivänä surffasin vaivihkaa blogista blogiin aina, kun pomoni eksyi turvallisen etäisyyden päähän pöydästään ja kun minun ei tarvinnut kirjoittaa saneluita puhtaaksi tai vastata puhelimeen. Call Centre Confidential toi mieleen yhden Konttori-sarjan jaksoista: tyyli erosi Bellestä, mutta huumori oli niin suoraviivaisen nokkelaa, että sain kahvia nenään nauraa tyrskiessäni kirjoituksille. Little Red Boat oli leikittelevä, rönsyilevä ja kerta kaikkiaan hulvaton, ja luettuani muutaman jutun ja lukijoiden hauskoja kommentteja olin koukussa.

Sain Petite Anglaisen Mari A:lta, kiitos!

Catherine on valmis tekemään mitä vain päästäkseen viettämään elämäänsä Ranskassa. Ensin hän pääsee unelmiensa maahan opiskelujen varjolla, ja siitä tulee hänen kotimaansa, kun hänet juurtaa Ranskan maaperään poikaystävä nimeltään Sammakko ja vauva nimeltään Toukka. Sammakko ei kuitenkaan halua vuosien suhteenkaan jälkeen naimisiin, viettää liikaa aikaa töissä eikä yhteinen sävel löydy enää makuukammarin puolellakaan. Catherine saa elämäänsä hetkellistä piristystä perustamalla Petite Anglaise -blogin, joka kertoo brittinaisen elämästä Pariisissa. Blogi tuo hänelle jopa tuhansia seuraajia ja myös muutamia ystäviä. Blogin kautta hän tutustuu myös Jim in Rennesiin, joka vaikuttaa liiankin kiehtovalta.

Ehkä kirjan pohjautuminen tositapahtumiin teki henkilöistä eläväisempiä ja tarinasta uskottavamman ja koskettavamman. Kaipaan ajoittain viihdekirjallisuutta, sillä käytän kirjoja paetakseni arkielämän stressiä ja huolia, mutta silti epäuskottavuus, prinsessasatumaisuus ja pinnallisuus saavat minut usein huokailemaan kyllästyksestä. Catherinen elämä riepottelee häntä. Tosin välillä minulle tuli pienoinen tirkistelyolo, mutta toisaalta tällaisen kirjan lukeminen on eri asia kuin esimerkiksi juorupalstojen lukeminen. Catherine Sanderson on kuitenkin itse saanut päättää, mitä hän kirjassaan elämästään kertoo.

Catherine mietiskelee kirjassa paljonkin blogi- ja arkiminänsä erilaisuutta. Hän pelkää, että muut bloggaajat eivät pidä hänestä tosielämässä ja hän miettii, pitääkö hänen olla tietynlainen bloggaajatapaamisissa. Onko hänen muuntauduttava Petite Anglaiseksi oikeassa elämässäänkin? Catherine on välillä myös huolestunut siitä, että hänen elämässään ei tapahdu tarpeeksi, ja hänen ystävänsä varoittaakin, ettei hän saa alkaa elää blogiaan varten.

Kirjan aihe ei ole mikään uusi. Catherinen parisuhde on väljähtänyt ja nyt häntä ja Sammakkoa pitääkin yhdessä lähinnä heidän yhteinen lapsensa. Jim in Rennes on Sammakon vastakohta ja Catherine tuntee Jim in Rennesiä kohtaan alkukantaista vetovoimaa. Aiheeseen tuo raikkautta lähinnä käsittelytapa. Kyse on oikean ihmisen elämästä eikä keksityistä kohtaloista. Catherinen pitämä blogi saa aikaan sen, että monet ihmiset seurasivat Catherinen suhdetta ja kommentoijat olivat välillä tukevia ja välillä armottomia. Internetissä on se huono puoli, että välillä ihmiset tuntuvat unohtavan, että siellä toisenkin ruudun takana on oikea ihminen, jolla on tunteet. Internet-keskusteluissakin pitäisi ensin miettiä kuin kirjoittaa.

Kirja sai minut myös miettimään omaa blogiminääni. Kirjabloggaan, joten elämäni on blogissa vain sivuosassa, mutta kyllähän blogiani säännöllisesti lukemalla jonkinlaisen - vaikkakin pirstaleisen - kuvan minusta varmaankin saa. Minulle tällaisen blogin pitäminen tosin sopii. Kirjat ovat pääosassa, ja voin kertoa asioita itsestäni juuri sen verran kuin koen tarpeelliseksi. En haluaisi pitää elämääni keskittyvää julkista blogia (enkä edes tiedä, mitä sinne kirjoittaisin), mutta en myöskään yritä salata henkilöllisyyttäni tai elämääni liittyviä perusasioita.

Kirjan luettuani en malttanut olla googlettamatta Petite Anglaisen blogia. Hän on lopettanut bloggaamisen, saanut toisen lapsen ja mennyt naimisiin. Hänelle ei tosin ole tapahtunut vain onnellisia asioita, sillä hän sai potkut työstään sihteerinä bloginsa vuoksi. Tosin Catherine ei hyväksynyt potkujaan ja saikin oikeusteitse työnantajaltaan korvauksia laittomasta irtisanomisesta.

En osallistu tällä kirjalla Vive la France! -haasteeseen, vaikka Catherine Sanderson onkin asunut kauan Ranskassa ja Ranska ja ranskalaisuus ovat vahvasti läsnä kirjassa. Hän on kuitenkin selvästi britti, joka asuu Ranskassa, joten en häntä nyt tämän haasteen tiimoilta halua ranskalaiseksi kirjailijaksi luokitella. Tämä kirja sopii hyvin tämän vuoden epäviralliseen Ranska-teemaani, joten ajankohta oli otollinen Petite Anglaisen lukemiselle.

Muissa blogeissa: Koko lailla kirjallisesti, Curiouser & Curiouser, Lumikin luetut, uppoa hetkeen, Pahaa Puhetta, matka maailmankaikkeuteen, Nenä kirjassa, Saran kirjat ja Jäljen ääni.