torstai 2. tammikuuta 2014

José Rodriguez dos Santos: Einstein-koodi

Einstein-koodin kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy
José Rodrigues dos Santos: Einstein-koodi 2013 (A Fórmula de Deus 2006) Minerva 547 s. suom. Tarja Sipola
kustantajalta pyydetty arvostelukappale

"Mutta olen lukenut jostakin, että teidän mielestänne Raamattu on väärässä."
Einstein nauroi.
"Totta."
"Ja se tarkoittaa, ettette usko Jumalaan."
"Se tarkoittaa sitä, etten usko Raamatun Jumalaan."
"Mitä eroa siinä on?"
Kuului huokaus.
"Olin lapsena hyvin uskonnollinen. Mutta aloin kaksitoistavuotiaana lukea tieteiskirjallisuutta, niitä kioskikirjoja, mahdatteko tietää..."
"Kyllä..."
"... ja tein sen johtopäätöksen, että suurin osa Raamatun kertomuksista ei ollut mitään muuta kuin taruja. Lakkasin uskomasta melkein yhdessä yössä. Aloin pohtia asiaa oikein kunnolla ja käsitin, että ajatus persoonallisesta Jumalasta on aika kehittymätön, suorastaan lapsellinen."
"Miksi?"
"Siksi että se on ihmisenkaltaistettu käsite, ihmisen luoma kuvitelma, jonka avulla hän yrittää vaikuttaa kohtaloonsa ja saada lohdutusta vaikeina hetkinä. Koska emme pysty vaikuttamaan luontoon, olemme itse kehittäneet käsityksen, että sen on luonut hyväntahtoinen ja isällinen Jumala, joka kuulee ja ohjaa meitä. Se on hyvin rohkaiseva ajatus, eikö olekin? Olemme luoneet harhakuvitelman, että jos rukoilemme paljon, saamme Hänet hallitsemaan luontoa ja täyttämään meidän toiveemme taianomaisesti. Kun asiat eivät sitten suju, emmekä tajua, miksi Jumala, joka on niin hyväntahtoinen, voisi sallia sellaista, uskottelemme, että kaiken takana on jokin suurempi tarkoitus, ja saamme siitä lohdutusta. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, vai mitä?"

Alkuperäisen teoksen nimi A Fórmula de Deus ei viittaa Dan Brownin menestysteokseen, mutta suomennoksen nimi on selvä viittaus Brownin suuntaan ja kansiliepeen arvosteluotteissa mainitaan muutaman kerran Da Vinci -koodi. Da Vinci -koodi ilmestyi kolme vuotta ennen Einstein-koodia, ja epäilen vahvasti Einstein-koodin kirjoittajan saaneen vaikutteita Brownilta. En tosin tietenkään voi olla varma.

Dan Brownin ja José Rodriguez dos Santosin elämässä on selviä yhtymäkohtia. He ovat samana vuonna (1964) syntyneitä miehiä, joilla on kokemusta opettajana toimimisesta. Molempien koodien englanninkielisissä kovakantisissa painoksissa on melkein sama määrä sivuja, hieman alle 500. Brownin teos on tosin ilmestynyt alunperin englanniksi ja Rodriguez dos Santosin kirjan alkukieli on portugali. Koodit ovat kummankin kirjailijan neljänsiä teoksia ja sarjan toisia osia. Goodreads-sivuston käyttäjien arvioiden keskiarvo on Einstein-koodilla kymmenyksen parempi kuin Da Vinci -koodilla. Näitä arvosanoja ei voi pitää kuitenkaan kovin vertailukelpoisina, sillä Rodriguez dos Santosin romaanin on pisteyttänyt vajaa 2000 lukijaa ja Da Vinci -koodi on saanut arvosanan yli miljoonalta käyttäjältä.

Sekä Brownin että Rodriguez dos Santosin kirjoissa on selvästi läsnä uskonnolliset teemat. Einstein-koodissa tulkitaan Einsteinin luomaa Jumalan kaavaa, jonka pitäisi tarjota todistus Jumalan olemassaolosta. Da Vinci -koodissa etsitään Graalin maljaa arvoituksellisten vihjeiden johdattamana.

En ole lukenut muita Tomás Noronha -kirjoja, joten en tiedä, vaihtelevatko Noronhan naiset kirjasta toiseen Robert Langdonin tavoin. Einstein-koodin rakkausjuoni tuntui minusta hieman kepeältä, liian nopeasti syttyvältä ja osittain jopa päälleliimatulta. Kirjailija vaikuttaa ajatelleen, että romantiikkaa on oltava, mutta ei ole onnistunut luomaan kovin uskottavaa tai kiinnostavaa rakkaustarinaa. Selvä yhtymäkohta Da Vinci -koodiin on naisen ja miehen käyttäminen päähenkilöparina. Mies on molemmissa kirjoissa oman alansa asiantuntija, joka tempaistaan vasten tahtoaan mukaan vaaralliseen seikkailuun.

Einstein-koodi tarjoaa tietopommin tieteellisiä faktoja, kun taas Da Vinci -koodissa keskitytään kulttuurihistoriaan. Da Vinci -koodin tietosisällöltä vaikuttavan osuuden todenperäisyyttä on arvosteltu, ja Einstein-koodi on selvästi lähempänä tietokirjaa kuin varsinaista jännittävää romaania. Einstein-koodi tuntui sisältävän enemmän faktoja kuin Brownin teos. Esimerkiksi Tomás Noronhan isän mietintä agnostisminsa syistä tuntui lähinnä sanakirjasta kopioidulta. Perustelussa ei ollut riittävästi omakohtaisuutta. Dan Brown sirottelee pitkin kirjaansa juonikoukkuja, jotka saavat lukijan ahmimaan kirjaa sivu sivun jälkeen, mutta Einstein-koodi ei todellakaan ole ahmittava teos. Välillä lukiessa jopa tietoähky uhkasi. Odotin kirjan olevan ehkä enemmän Da Vinci -koodin tyylinen, enkä osaa pitää Einstein-koodia kovinkaan hyvänä kaunokirjana. Einstein-koodi ei ole kirjana kovinkaan jännittävä vaan ajoittain jopa puuduttava. Joitakin mielenkiinnon pilkahduksiakin kirja tarjosi, ja nämä olivat lähinnä tiedonmurusten ansiota. Vaikka trilleriin laitettaisiin tietoa, mielestäni trillerin ollessa kyseessä juonenkin olisi oltava muuta kuin tieto-osuuksien varjoon jäävä yritelmä.

Minuun iskee paremmin Dan Brownin juonikoukuilla höystetty viihteellinen jännityskirjallisuus, vaikka uusimman Brownin parissa minua hieman kyllästyttikin. Pidän siitä, että kaunokirjoissa on myös muuta kuin viihdearvoa, mutta olisin mieluummin lukenut Einstein-koodin aiheista tietokirjan kuin jännitysromaanin, jossa juoni tuntui olevan sivuosassa.

Einstein-koodi muissa blogeissa: Kirjasfääri ja Kirjavinkit.

3 kommenttia:

  1. En olisi millään lukenut Da Vinci -koodia, sillä pelkään huippusuosikkeja, koen ne lanseeratuiksi ja ontoiksi. Onneksi paras ystväni suorastaan pakotti minut lukemaan kirjan ja hemmetti: Nautin joka hetkestä;) Taisi kulttuurihistoria upota minuun sataa ilman että aloin tarkistaa faktoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Da Vinci -koodin useasti ja Enkelit & demonit myös. Kahdesta muusta Robert Langdon -kirjasta en ole niin paljon välittänyt. Da Vinci -koodi sai minut mm. kaivamaan vanhan historiankirjani esiin ja katsomaan, onko se totta, mitä Brown kirjoittaa Viimeinen ehtoollinen -maalauksesta. Olihan se enkä mitenkään ollut kiinnittänyt huomiota asiaan, vaikka maalauksesta olin kuvan monta kertaa nähnyt.

      Poista
    2. Tai sitten Johannes oli hyvin feminiinen, koska kyllä se Jeesuksen vasemmanpuolinen ihminen ihan naiselta minun silmiini näyttää.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!