John Green: The Fault in Our Stars

John Green: The Fault in Our Stars 2012 Dutton Books 313 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä Tähtiin kirjoitettu virhe)
lainattu kirjastosta

But it's not a cancer book, because cancer books suck. Like, in cancer books, the cancer person starts a charity that raises money to fight cancer, right? And this commitment to charity reminds the cancer person of the essential goodness of humanity and makes him/her feel loved and encouraged because s/he will leave a cancer-curing legacy. But in AIA, Anna decides that being a person with cancer who starts a cancer charity is a bit narcissistic, so she starts a charity called The Anna Foundation for People with Cancer Who Want to Cure Cholera.
Also, Anna is honest about all of it in a way no one else really is. Throughout the book, she refers to herself as the side effect, which is just totally correct. Cancer kids are essentially side effects of the relentless mutation that made the diversity of life on earth possible. So as the story goes on, she gets sicker, the treatments and disease racing to kill her, and her mom falls in love with this Dutch tulip trader Anna calls the Dutch Tulip Man. The Dutch Tulip Man has lots of money and very eccentric ideas about how to treat cancer, but Anna thinks this guy might be a con man and possibly not even Dutch, and then just as the possibly Dutch guy and her mom are about to get married and Anna is about to start this crazy new treatment regimen involving wheatgrass and low doses of arsenic, the book ends right in middle of a

Hazel on 16-vuotias tyttö, joka on jo pitkään elänyt kuin viimeistä päivää. Hän on jo kerran luullut kuolevansa ja tietää, että hän ei näe vanhoja päiviä. Hazelin arki saa yllättäviä valonpilkahduksia, kun hän kohtaa Augustuksen syöpää sairastavien lapsien tukiryhmässä. Hazel tutustuttaa Augustuksen lempikirjaansa An Imperial Affliction, joka loppuu ärsyttävällä tavalla kesken viimeisen lauseen. Miksi AIA:n kirjoittanut Peter Van Houten ei vastaa ihailijakirjeisiin eikä ole kirjoittanut mitään esikoisromaaninsa jälkeen?

Alkuvuodesta kirjablogeihin alkoi ilmestyä kirjoituksia John Greenin Tähtiin kirjoitetusta virheestä. Laitoin kirjan varaukseen, mutta sain sen luettavakseni vasta puolen vuoden jonottamisen jälkeen. Joskus minun ehkä kannattaisi joustaa pinttyneestä tavastani lukea englanninkieliset romaanit alkuperäiskielellään, sillä olen aika varma, että suomennoksen olisin saanut käsiini paljon nopeammin. Toisaalta eipä minulla ollut lukemisesta pulaa sen puolen vuoden odotuksenkaan aikana ja maltoin odottaa The Fault in Our Starsia lainaan.

Hazel on minä-kertojana nokkela ja hauska eikä usein pysähdy surkuttelemaan kohtaloaan. Aluksi kirja onkin hyvin viihdyttävä, mutta loppua kohden The Fault in Our Stars saa surullisia sävyjä, enkä pystynyt lukemaan sitä kuivin silmin. Kirja on aiheeltaan surullinen, mutta myös uskottavat ja läheisiksi kokemani henkilöhahmot vaikuttivat liikuttuneisuuteeni. Hazel ja Augustus ovat hurmaavia mutta eivät kuitenkaan niin täydellisiä, että he olisivat tuntuneet paperisilta. Hazel ja Augustus kavereineen elävät melko tavallista teini-ikäisten elämää, johon kuuluu ensimmäisiä ihastumisia ja sydänsuruja. Hazel ei vain moneen vuoteen voinut käydä koulussa, ja sekä Hazelilla että Augustuksella on omat kuolinvaatteensa valittuina ja hankittuina.

Joidenkuiden mielestä on kulunutta tehdä kirjan päähenkilöstä innokas lukija. Ratkaisu saattaa olla kliseinen, mutta minä olin silti aivan innoissani The Fault in Our Starsissa esiintyvästä kirjojen tärkeydestä. Augustus ja Hazel lainaavat toisilleen kirjoja ja keskustelevat niistä keskenään. Mielestäni tällaista toimintaa voisi pitää romantiikan huipentumana. Greenin romaanissa on myös Peter Van Houtenin An Imperial Affliction, joka on tavallaan kirja toisen kirjan sisällä.

Olen lukenut viime aikoina tavallista vähemmän nuortenkirjallisuutta, mutta The Fault in Our Stars sai minut muistamaan, miksi haluan aina välillä lukea nuorisolle suunnattuja romaaneja. Pystyn edelleen samaistumaan yleensä paremmin nuortenkirjojen kuin aikuisille kohdennetun kirjallisuuden henkilöihin, koska he ovat usein kokeneet asioita, joita minäkin olen elämässäni kohdannut. Nyt seurasin kirjan tapahtumia ehkä enemmän sivustakatsojana, mutta silti tunnistin joitakin henkilöiden tuntemuksia ja ajatuksia. Lisäksi nuortenkirjallisuus tuo lisää kirjoja luettavakseni, joten tuskin olen ihan heti tai kenties koskaan siirtymässä vain aikuistenkirjallisuuden pariin.

Muissa blogeissa: Olipa kerran kirjablogi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjavinkit, Koko lailla kirjallisesti, Lukuisa, Saran kirjat, Kirjaneidon tornihuone, Oota, mä luen tän eka loppuun, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lukematon maailma, Nenä kirjassa, Notko, se lukeva peikko, Toistaiseksi nimetön neulontablogi, Hyllyjen uumenista nuorille ja naperoille, Kirjahullun päiväkirja, Lukulamppu, Kirjablogi Kirjapeto, pilvien tarkkailuun, Los libros de mi vida, Ihminen välissä, Kaiken ei tarvitse olla totta, Rivien väleissä, Lopunajan lauseet ja Tiikun tuumailut.

P.S. Poistin ainakin kokeiluluontoisesti sanavahvistuksen kommenteista ja laitoin sen sijaan kommenttien valvonnan päälle. Sanavahvistus kuulemma vaikeuttaa kommentointia. Valvon kommentteja siksi, että haluan saada helposti poistetuksi mahdollisesti tulevat roskapostikommentit, jotka kommenttien sanavahvistus on aiemmin estänyt.