kustantajalta pyydetty arvostelukappale
Heti kun kuulen, että puhelu tulee sairaalasta, yritän tyhjentää mielestäni kaiken muun paitsi kengännauhat. Lakaisen mieleni niin puhtaaksi muusta, että sinne jää tilaa tajuta se mitä on tulossa, sitten täytän äkkiä koko mielen vähäksi aikaa kengillä ja nauhoilla, ettei pelko ehdi vallata kaikkia ajatuksia ennen kuin olen kuullut mitä todella on tapahtunut. Mutta ei se aina onnistu, pelko ehtii usein ensin, se on niin nopea.
Kuoleeko äiti? Onko äiti jo kuollut? Onko äiti kuolemaisillaan? Se on aina ensimmäinen ajatus, missä tahansa sanamuodossa. Se tulee automaattisesti, on aina valmiina kun puhelin soi. Sitä ei tarvitse houkutella eikä sitä voi estää tulemasta, mutta sitä saattaa vähän viivyttää kengännauhoilla tai avainnipuilla.
Anna on äidilleen Huomenkellotyttö, joka syntyi huomenkellojen soidessa. Annan ollessa pieni Elena-äiti sairastuu mieleltään, ja Annan lapsuuden täyttävät huoli ja vastuu. Hän oppii jo varhain, miten kirjoitetaan skitsofrenia latinaksikin ja kuinka monta Diapamia äiti voi syödä vaipumatta liian syvään uneen. Kuitenkin Annalla on myös äiti, jonka kanssa voi keksiä J:llä alkavia mielikuvituksellisia eläimiä ja joka rohkaisee Annaa seuraamaan omaa polkuaan kirjailijana.
Tämän syksyn esikoiskirjailija Sarianna Vaara kasvoi kirjailija Maria Vaaran tyttärenä. Huomenkellotyttö on fiktiivinen tarina, mutta pääosin kirjan tapahtumat ovat tosia. Luin juuri ennen Huomenkellotyttöä Maria Vaaran Likaiset legendat ja väistämättä pidin kirjoja saman kertomuksen kahtena eri puolena. Sarianna Vaaran esikoisromaani kosketti vielä Likaisia legendoja enemmän. Huomenkellotytön muoto on helpompi ja sen tyylissä on eräänlaista haikeaa kauneutta. Olen nähnyt, miten vaikea mielisairaus vaikuttaa ihmiseen, joten koin kirjan myös siksi erityisen vahvasti.
En osaa sanoa milloin se alkoi. Sairaus tuli varkain, ei se tullut kertarymäyksellä, ja hyvä oli ettei tullut. Oli helpompi oppia tuntemaan se kun se tuli hiippaillen, edeten kohteliaasti ja vähän kerrallaan. Niin minä ajattelin: se eteni kuin aluksi kohtelias vieras, joka kuitenkin sitten jäi taloksi eikä suostunut lähtemään, vaikka kuinka olisi ensin pyytänyt kauniisti, sitten komentanut ja lopuksi rukoillut ja itkenyt häipymään. Ei se lähtenyt, sen kanssa piti vain tulla toimeen ja antaa sen pitää hoviaan kutsumatta.
Pidän Sarianna Vaaran tavasta käyttää kieltä. Alussa minä-kertoja Anna on lapsi ja hän myös kuulostaa lapselta, tosin kypsältä ikäisekseen. Lapsikertojat eivät aina onnistu olemaan uskottavia, mutta Vaaran esikoisromaanissa kerronnan lapsenomaisuus onnistui hyvin. Annan hätä ja pelko on kuvattu niin hyvin, että pelko Annan äidin kuolemasta tunkeutuu lukijaankin. Huomenkellotyttö oli minulle todella koskettava lukuelämys, ja se on yksi kirjoista, joka sai välittömästi oman paikkansa sydämestäni.
"No voi hyvänen aika, skitsofreenikko-pilleristin tytär. Yksinhuoltaja ja taiteilija siihen päälle. Mieti mitkä mahdollisuudet, hirveä riski! Ja isä oli alkoholisti, ei siinä kuule ole paljon mahdollisuuksia, vaikka olisi kuinka reipas. Alkoholisti tai skitsofreenikko, jompikumpi, ja siskonsa myös. Tämä on kuule tosiasia, vaikka ei sitä tietysti toivokaan."
Anna ei ymmärrä, miksi häntä yritetään suojella. Hän tietää jo, millaista on osastoelämä ja mitä itsemurha on latinaksi. Ei hän pelästy, vaikka hän pääsisikin yksin osastolle katsomaan äitiään. Annan pahin pelko on joutua eroon äidistään. Vaikka Annalla on raskas lapsuus ja hän joutuu aikuistumaan liian nopeasti, synkkä ennustus ei käy toteen. Anna päätyykin hyödyntämään kokemuksiaan muiden avuksi.
Mielenterveysongelmat ovat vieläkin sairauksia, joita salaillaan ja pidetään jopa häpeällisinä. Sanoisin, että ehkä vaietuin mielenterveyden häiriöistä on skitsofrenia. Mielestäni tiedon puute lisää ennakkoluuloja ja siksi vakavista mielenterveysongelmista pitäisi tarjota riittävästi todenmukaista tietoa kaikille eikä vain niille, jotka niihin varta vasten perehtyvät.
Tämän kirjan aion vielä ojentaa muutamalle läheiselleni luettavaksi ja olen melkein varma, että palaan Huomenkellotytön pariin vielä itsekin. Tämä kirja tunnelmineen jää vielä pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleeni. Suosittelen teosta lämpimästi aivan kaikille.
Luetut.net:issä pidettiin Sarianna Vaaran esikoisromaanista. Suosittelen lukemaan myös Menaisten sivuilta Sarianna Vaaran haastattelun.
Maria Vaara kirjoitti aikoinaan myös lastenkirjan "Annansilmät", joka kertoo Anna-nimisen tytön elämästä mielisairaan äidin kanssa. Muistan lukeneeni sen nuorena, ja kun aikuisena tuli vastaan kirja "Toinen hengitys", ymmärsin että kyse oli ihan oikeasta ihmisestä ja mietin, miten hänen mahtoi käydä. Näyttää siltä, että hyvin kävi, ja olen siitä hyvin iloinen.
VastaaPoistaTässä kirjassa onkin maininta tuosta mainitsemastasi kirjasta. Onneksi Sariannalle kävi hyvin.
Poista