Tämä Muriel Barberyn kirja on herättänyt suurta ihastusta blogeissa. Vaikka negatiivisia mielipiteitäkin on joukkoon kuulemma mahtunut (näin ainakin yhdestä blogista luin), minä en ole niihin törmännyt. Esimerkiksi La petite lectrice -blogin Katri ihastui, rakastui eikä halunnut Siilin eleganssin koskaan lähtevän luotaan. Ihan näin voimakasta reaktiota minussa ei herännyt, mutta voimakasta ihastusta ilmassa ja perhosia vatsanpohjassa on minullakin.
The problem is that children believe what adults say and, once they're adults themselves, they exact their revenge by deceiving their own children. 'Life has a meaning and we grown-ups know what it is' is the universal lie that everyone is supposed to believe. Once you become an adult and you realise that's not true, it's too late.
Kirjaa kerrotaan vuorotellen kahden henkilön näkökulmista: pariisilaisen huoneistorakennuksen talonnaisen Renéen ja samassa talossa asuvan 12-vuotiaan Paloman.
Renée yrittää teeskennellä olevansa täysin tavallinen kiinteistönhoitaja, vaikka todellisuudessa hän nauttii filosofisen kirjallisuuden lukemisesta ja on nimennyt kissansa Leo Tolstoin mukaan. Paloma on todella älykäs tyttö, joka on päättänyt tehdä itsemurhan päivänä, jona hän täyttää kolmetoista. Kun eräs talon asukkaista kuolee ja hänen asuntonsa ostaa kiinnostava Kakuro Ozu -niminen japanilainen mies, Renéen ja Paloman tarinat alkavat kietoutua yhä tiukemmin yhteen.
Barberyn kirjassa ei olennaisinta ole juoni. Kirjassa tapahtuu loppujen lopuksi melko vähän mitään merkittävää. Kaikkien kirjojen ei pidäkään olla vauhtia ja jännitystä ensimmäisestä sanasta viimeiseen. Jos sellaista kaipaa, voi aina valita lukemiseksi dekkarin. The Elegance of the Hedgehog -romaanissa on oleellista erilaisten asioiden pohdiskelu ja tunnelma.
Pidin, yllätys yllätys, kirjan filosofiaviittauksista. Voisin olettaa, että Barberyn toinen kirja, Kulinaristin kuolema, sisältäisi myös filosofiaa, sillä Muriel Barbery on ammatiltaan filosofian professori. Kyseinen kirja menee siis lukulistalle.
Olin lukenut kirjaa ehkä viitisenkymmentä sivua, kun vitsailin poikaystävälleni, että kirjan nimen pitäisi olla Kissan eikä siilin eleganssi. Sen verran paljon kissoja kirjassa esiintyi. Paloman kuvailu kissoista sisustusesineinä huvitti minua, vaikka en asiasta samaa mieltä olekaan. Kuulun nimittäin niihin Paloman äidin kaltaisiin outoihin ihmisiin, jotka puhuvat kissoille kuin ihmisille.
Mainitsin edellisessä blogitekstissäni, että Onnen koukkuja ja Siilin eleganssia on verrattu toisiinsa. Minä en niitä kovin samankaltaisina kirjoina kokenut. Ehkä mielipiteeni olisi asiasta erilainen, jos kirjojen lukemisen välillä olisi ehtinyt kulua aikaa. Näin peräkkäin luettuina kirjojen tunnelmat olivat huomattavan erilaisia. Se yhteneväisyys molemmissa kuitenkin oli, että minua alkoi harmittaa liian huono ranskan kielen taitoni. Olisin mielelläni lukenut molemmat kirjat alkuperäiskielellä. Sillä tavoin kirjoihin olisi todennäköisesti pystynyt parhaiten eläytymään.
Kirjan kieli on kaunista. Kirjassa on melko traagisia aiheita kuten kuolemaa odottavan teinitytön epätoivoinen elämän mielekkyyden etsintä, mutta niistä kerrotaan todella viehättävästi. Olisin halunnut kirjaan onnellisemman lopun, mutta kaikkea ei aina voi saada ja toisaalta vaikka onnelliset loput ovat miellyttävämpiä lukijalle, ne ovat myös ennalta-arvattavampia kuin surulliset.
Vaikka kirjasta paljon pidin, jokin pieni viimeinen silaus jäi puuttumaan. En saa siitä kunnolla otetta, mutta se kuuluisa je ne sais quoi, tiedättehän. Sen osaan sanoa, että minussa herätti suurta ihmetystä, miten niin Renéen täytyy niin huolellisesti yrittää peittää älykkyyttään. Vaikka Renée ei ole saanut kunnollista koulutusta eikä kuulu "oikeaan" luokkaan, niin silti älynlahjojen salailu meni minusta jo naurettavan pitkälle. Ei luokkajaon pitäisi enää nykypäivänä noin paljon vaikuttaa.
Googletuksen ansiosta sain tietää, että kirjan tarina on siirretty myös valkokankaalle. Tiedänpähän nyt ainakin yhden asian, jonka teen ensi viikonloppuna.
Osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.
Tämän kirjat ovat lukeneet lisäkseni muun muassa jo mainitsemani Katri, Aletheia, Annika K ja Linnea /pigeonnaire.
*****-
Minä kakistelin aluksi Siilin eleganssin loppua, mutta tulin siihen tulokseen, että toisenlainen loppu olisi kääntynyt tarinaa vastaan. Nyt kirja ja sen tapahtumat jäivät mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Barberyä pitää ehdottomasti lukea lisää :)
VastaaPoistaMinulle tuli sitä lukiessani sellainen "Mitä, ei tämä kirja näin voi loppua" -tunne. Voi olla, että minullekin kuitenkin käy ajan kanssa niin kuin sinulle kävi. Barberyn esikoiskirjan lukemista odotan mielenkiinnolla.
PoistaSamoilla linjoilla mennään, olisin niin toivonut kirjalle erilaisen lopun... Pidin kirjasta, mutta hurjaa rakkaudenpaloa se ei kuitenkaan herättänyt.
PoistaTässä oli ihan helmisitaatteja!
Tässä oli kyllä aivan mahtavia sitaatteja. Olisin halunnut laittaa tähän lainauksen melko lopusta, mutta päädyin sitten siihen, että se olisi ehkä liian paljon paljastanut juonesta, joten maltoin itseni. En kuitenkaan halua pilata kenenkään lukunautintoa.
PoistaNopea pyrähdys täällä; tämä on lukulistallani. Haluaisin pian lukea tämän. =D Jostain syystä en halua tietää tästä kirjasta paljoa etukäteen.
VastaaPoistaKannattaa lukea tämä pian! Vaikka en ihan rakastunut, lukemisen arvoinen kirja tämä todella on.
PoistaMinullakin tämä on lukulistalla ja tämä arvio vahvisti halua lukea kirja. Pidän pohdiskelevista(kin) kirjoista. :-)
VastaaPoistaTämä todella kannattaa lukea.
PoistaMainitsen nyt tässä samalla, että sinun blogisi taitaa olla eräs niistä, joista saan eniten lukuvinkkejä. Kai minä sitten vain tykkään sellaisista kirjoista, joita sinä luet. Lisälukuvinkit ovat tietenkin hyvä asia, mutta lukulistani alkaa olla jo aika hälyttävissä mitoissa. En varmaan ikinä ehdi lukea kaikkea, mitä sillä on, mutta toisaalta olisi paljon kamalampaa, jos houkutteleva lukeminen loppuisi kesken.
Kun luin tämän, niin minustakin hetken tuntui, kuin tästä puuttuisi jotain. Mutta loppujen lopuksi se ei jäänyt päällimäisenä mieleen, vaan kirjan ihanuus. Kiva, että sinäkin pidit!
VastaaPoistaKulinaristin kuolemaan en itse ihastunut kovin, mutta jään kyllä mielenkiinnolla odottelemaan ajatuksiasi siitä.
Ja elokuvakin oli hyvä! Suosittelen :)
Kulinaristin kuoleman suhteen minulla ei ole niin kovat ennakko-odotukset, koska en ole paljon mielipiteitä siitä edes kuullut (tai lukenut). Saa nähdä, mitä pidän Kulinaristin kuolemasta sitten, kun joskus saan sen luetuksi.
Poista