Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia

kansi: Eeva Sivula / Dog design

Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia 2013 Teos 164 s.
lainattu kirjastosta

Kaksi kuukautta Krohnin uusinta piti kärsivällisesti odottaa kirjastosta. Krohn on suosittu, ja ymmärrän hyvin syyt suosioon Hotel Sapiensin lukemisen jälkeen. Krohnin kirjoista Ihmisen vaatteissa  vaikutti tutulta kansikuvansa perusteella, mutta päädyin kuitenkin juonikuvauksen luettuani siihen, että en ole todennäköisesti sitä lukenut vaan katsellut vuosia sitten kirjastossa. Hotel Sapiens oli siis luultavasti ensimmäinen Krohnini. Sain luettua Krohnin uutuuskirjan päivällä, mutta ennen arvostelun kirjoittamista minun piti antaa kirjan herättämien ajatusten hautua hetki. Siltikään en ole aivan varma, mitä tästä kirjasta pitäisi sanoa.

Tämä talo on myös sairaala ja lääketieteellinen tutkimuslaitos, sillä talon asukkaita tutkitaan ikään kuin he olisivat harvinaisen taudin tartuttamia. Ja pahan, parantumattoman taudin kantajia me olemmekin: taudin nimeltä ihmisyys.
Hotel Sapiens on tietysti myös vankila ja rangaistuslaitos, ei ainoastaan siksi, että täällä asuu myös entisiä kriminaaleja, vaan siksi, että kaikki me olemme vankeja ja rikollisia. Turha kysyäkään, mistä meitä rangaistaan. Sairautemme, yhteinen krooninen vaivamme, on samalla rikoksemme.

Hotel Sapiens on paikka, jota voisi kuvata vaikka miksi. Se on yhtaikaa muun muassa parantola, vankila, pakolaisleiri ja koulutuskeskus. Ihmiset valmistivat aikoinaan Kaitsijat, joiden holhokeiksi Hotel Sapiensin asukkaat ovat päätyneet. Osa asukkaista pitää Kaitsijoita peräti pyhimyksinä, mutta suurin osa inhoaa niitä. Onpa eräs asukkaista jopa valittanut, että Kaitsijoiden haluna on riistää holhokeiltaan inhimillisyys.

Hotel Sapiensin asukkaille käy luennoimassa monia jo kuolleiden luonnollisten ihmisten kopioita. Näiden Ennallistettujen opetukset vain voivat olla suurimmaksi osaksi puuta heinää. Esimerkiksi Descartesin cogito-argumentti on muuttunut muotoon Näen unta, olen siis olemassa.

Hotel Sapiensia lukiessani kävin koko tunneskaalan lävitse itkusta nauruun. Ensimmäisten sivujen aikana silmiini nousi kyyneliä ihan vain siksi, että Krohnin käyttämä kieli on niin kaunista. Tällaista reaktiota en ole ennen kokenut, joten olin yllättynyt. Naurua taas purskahteli minusta, kun luin Krohnin kertomusta miehestä, joka pelkää vähän kaikkea mahdollista eläviä olentoja esittävistä elottomista esineistä keltaisuuteen.

Kansilehdessä kuvataan Krohnia kirjoittajaksi, jota ei pysty jäljittelemään kukaan muu kuin hän itse. Ainakin Hotel Sapiensin perusteella tämä on täysin tosi väite, sillä minä en ainakaan ole lukenut ikinä mitään vastaavaa.

Niin kuin jo kirjan nimi kertoo Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia on kokoelma kertomuksia, mutta parhaimman vaikutuksen nämä kertomukset tekevät osana kokonaisuutta. Hotel Sapiensia olisi pitänyt ehkä nautiskella pieninä annoksina, mutta en minä malttanut. Todennäköisesti luen tämän kirjan joskus uudestaan, ja silloin toivottavasti maltan lukea hitaammin.

Hotel Sapiens on viisas kirja. Se haastaa lukijan ajattelemaan, ja vaikka kirja on kirjoitettu dystopiaksi, se saa miettimään nykyisen maailmamme epäkohtia. Onhan kirjassa joitakin selviä fantasiaelementtejä kuten varjo, joka eroaa ihmisestään ja lähtee kulkemaan omia polkujaan, mutta pääasiassa kirjan aiheet laittavat pohtimaan. Hotel Sapiens ei päästä lukijaa helpolla. Vaikka kirja on alle 200-sivuinen, noihin sivuihin mahtuu paljon asiaa.

Tämä on jotakin niin upeaa, että sanani eivät riitä. Enemmän Hotel Sapiensiin liittyviä sanoja on esimerkiksi Suketuksen, Ilselän ja Valkoisen kirahvin blogeissa.

Osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen ja koin yhden minulle uuden kotimaisen kirjailijan lisää.

*****