Ally Carter: Don't Judge a Girl by Her Cover

Ally Carter: Don't Judge a Girl by Her Cover 2009 Hyperion Books 263 s.

Olen lukenut sarjan ensimmäisen ja toisen osan ja haluan lukea muutkin osat, koska sen verran kiinnostavia sarjan kirjat ovat tähän mennessä olleet. Kuitenkaan Gallagher Girls -sarja ei ole saanut minua malttamattomana odottamaan seuraavaan osaan tarttumista. Don't Judge a Girl by Her Cover -teoksen lainasin kirjastosta heti sen jälkeen, kun olin edellisen osan saanut luettua eli helmikuun lopulla. Silti se on odottanut hyllyssäni lukemista lähes kaksi kuukautta. Nyt lopulta päätin, että täytyy Ally Carterin kirja vihdoin saada luetuksi.

Cammie Morgan vierailee huonetoverinsa Maceyn luona Bostonissa. Maceyn isä asettuu ehdolle Yhdysvaltain varapresidentiksi, ja Maceyn elämä on kääntymässä päälaelleen. Cammie ja Macey joutuvat kamppailemaan kidnappaajia vastaan, ja tämän hyökkäyksen jälkeen Macey saa oman henkivartijan, joka seuraa häntä myös Gallagher Academyyn. Ensin Gallagher-tytöt pelkäävät jopa, että kouluvuonna ei ole mahdollista opiskella normaalisti, sillä eiväthän kaikki tiedä, että Gallagher Academy on oikeasti koulu vakoojille. Maceyn henkivartija onkin itse valmistunut aikoinaan Gallagher Academysta, joten oppilaiden huoli osoittautuu turhaksi.

Don't Judge a Girl by Her Cover on sarjan ensimmäinen kirja, jossa on jo hieman vaaran tuntua. Aikaisempia kirjoja lukiessa on hetkeksi ehtinyt pelästyä, mutta sitten onkin paljastunut, että vaaralliselta vaikuttanut tilanne ei sitä ollutkaan. Olin positiivisesti yllättynyt, että tätä lukiessa joutui jopa hieman jännittämään, miten kirjan henkilöille käy. Ovathan nämä aika kesyjä kirjoja esimerkiksi toiseen lukemaani teinivakoojasta kertovaan sarjaan, nimittäin Alex Rideriin. Todennäköisesti tämä ero johtuu siitä, että Gallagher Girls -sarja on suunnattu nuoremmille lukijoille kuin Anthony Horowitzin Alex Rider -kirjat.

Huomasin tätä kirjaa lukiessa enemmän puutteita kuin kahta ensimmäistä osaa lukiessani. Minusta kuitenkin tuntuu, että se ei tarkoita tämän osan olevan jotenkin heikompi kuin aikaisemmat vaan ehkäpä uutuudenviehätys on alkanut ropista pois ja kirjan heikkoudet nousevat enemmän esille. Tavallaan kirjan päähenkilöt ovat jopa ärsyttävän täydellisiä. He onnistuvat melkein aina ja osaavat melkein kaiken. Onneksi joissakin tilanteissa päähenkilöiden suunnitelmat eivät mene ihan niin kuin pitäisi, koska muuten olisin ärsyyntynyt oikein kunnolla. Kirjan kieli on myös melko yksinkertaista, eikä juoni ollut kovin yllättävä. Kirjan lopussa olleen "suuren" juonenkäänteenkin osasin osittain arvata melko alussa. Toisaalta aloin kyllä epäillä jo, olinko sittenkään oikeassa epäilyjeni suhteen, mutta olinhan minä.

Gallagher Girls -sarjan kirjat ovat loppujen lopuksi melko tavallisia nuorille suunnattuja kirjoja, joihin on vain lisätty se erikoisuus, että päähenkilöt käyvät vakoojille suunnattua koulua. Pitäisin kirjoista enemmän, jos kirjoissa olisi tehty pottermainen ratkaisu ja kerrottaisiin tarkemmin tyttöjen koulupäivistä. Don't Judge a Girl by Her Cover -kirjassa oli mielestäni vielä vähemmän kuvausta oppituntien kulusta kuin sarjan aiemmissa osissa.

Kirjan nimi on todella hyvä. "Cover"-sanalla on selkeä kaksoismerkitys, sillä kirjassa ovat suuressa osassa peiteroolit. Tavallaan se, että tyttöä ei pitäisi arvostella hänen peiteroolinsa mukaan liittyy myös siihen, että ulkokuori voi pettää. Pidän siitä, miten kirjojen nimissä on lainattu jokin tunnettu lausahdus ja muokattu sitä hieman. Seuraavan osan nimi on esimerkiksi "Only the Good Spy Young", joka on tietenkin muokattu lauseesta "Only the Good Die Young".

Kirja oli kuitenkin viihdyttävä ja nopealukuinen välipala. Aion lukea myös sarjan seuraavat osat varsinkin, koska tämä kirja oli ensimmäinen sarjan osa, joka päättyi kunnolliseen cliffhangeriin.

***+