Herman Koch: The Dinner

Herman Koch: The Dinner
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2009 Hollanninkielinen nimi: Het diner Sivumäärä: 309 Hollannista englanniksi kääntänyt: Sam Garrett Suomenkielinen käännös: Illallinen

En olisi kiinnostunut tästä Herman Kochin kirjasta ilman kirjablogeja. Itse asiassa en varmaan olisi siitä ikinä kuullutkaan, jollen ehkä joskus olisi törmännyt siihen kirjaston hyllyssä ja jättänyt sen sinne, koska kansi ja nimi ei olisi saanut minua kiinnostumaan. Yksi syy, miksi olen niin iloinen kirjablogimaailmaan tutustumisesta, on juuri se, miten saatan lukea oikeita helmiä, joita en olisi lukenut muuten. The Dinner on sellainen kirja, jonka olisi voinut lukea lähes yhdeltä istumalta, mutta minulla ei siihen valitettavasti ollut mahdollisuutta. Jouduin nimittäin valmistautumaan etiikan tenttiin, joten luin kirjaa vähitellen alkuviikon ajan ja eilen tentin tekemisen jälkeen pystyin lukemaan kirjan hyvällä omallatunnolla loppuun.

Kaksi pariskuntaa kokoontuu arvostetun ravintolan pöydän ääreen syödäkseen yhdessä illallista. Illallisen nauttiminen ei kuitenkaan ole tämän kokoontumisen tärkein motiivi, sillä pariskuntien lapset ovat syyllistyneet tekoon, josta lapsien vanhemmat haluavat keskustella keskenään. Valvontakameravideo teosta on päätynyt televioon, sillä poliisi haluaa yleisövinkkejä siitä, ketkä teon takana ovat. Kukaan nuorukaisten vanhempien lisäksi ei kuitenkaan ole tunnistanut poikia huonolaatuisista valvontakamerakuvista.

Kirjan kannessa lukee How far would you go to protect the ones you love? Kysymys on erittäin olennainen kirjassa. Välillä minua järkytti, mitä kaikkea kirjan vanhemmat ovat valmiita tekemään, jotta heidän lapsellaan olisi kaikki hyvin.

Koen vaikeaksi pohtia kirjaa ilman juonipaljastuksia. Joten annan SPOILERIVAROITUKSEN!

Oli järkyttävää, miten Michelin vanhemmat yrittivät laittaa kodittoman naisen kuoleman oikeastaan naisen omaksi syyksi. Itseäänhän hän voi vain syyttää, kun sattui olemaan tiellä. Pojilla ei ollut mitään järjellistä syytä vahingossa aiheuttaa naisen kuolemaa. Silti Michelin vanhemmat eivät tunnu näkevän tekoa kovinkaan moraalisesti tuomittavana tekona. Sen jotenkin pystyin ymmärtämään, että eivät vanhemmat halua lapsensa viettävän monta vuotta vankilassa ja siksi suojelevat häntä. Ehkä naisen syyttäminen jotenkin kierolla tavalla tuntui Michelin vanhemmista oikeuttavan poikansa suojelemisen.

SPOILERIT PÄÄTTYVÄT!

Kirjassa hypittiin melko paljon nykyhetken ja menneisyyden välillä. Tämä olisi voinut tehdä kirjasta todella sekavan, mutta Koch onnistui kiitettävän hyvin pitämään lukijan kärryillä siitä, mistä hetkestä milloinkin puhutaan.

En ihastunut kehenkään kirjan henkilöistä, sillä oikeastaan kaikissa oli joitakin hyvin epämiellyttäviä piirteitä. Toisaalta tällä tavoin Koch on onnistunut luomaan henkilöhahmoistaan uskottavia eikä liian siloisia kuvauksia muka täydellisistä ihmisistä. Yleensä kuitenkin samaistun johonkin kirjan henkilöön kaikkine vikoineen, mutta tämän kirjan henkilöiden kohdalla ei niin tapahtunut. Silti tämä seikka ei häirinnyt, vaan lukukokemukseni oli todella hyvä.

Jostakin syystä en osaa kirjoittaa tästä Kochin kirjasta kunnolla. Lykkäsin tämän arvion kirjoittamista vuorokaudella, vaikka yleensä alan kirjoittaa arviota mahdollisimman pian lukemisen jälkeen. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että jos lykkäisin lisää, arvostelusta ei tulisi yhtään parempi vaan sen kirjoittamisesta tulisi vain vaikeampaa. Minä vaikutuin kirjasta ja lukisin mielelläni myös lisää kirjoja Kochilta.

Minäkin ihmettelin Elegian tavoin, ettei kirjassa ollut alkusivuilla alkuperäistä hollanninkielistä nimeä. Mielestäni asia olisi kuitenkin ihan olennainen juttu mainita.  

Valloitan Kochin kirjalla Alankomaat ja osallistun Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.

Kochin tarjoilemaa illallista on nautittu monessa blogissa. Mainitsen esimerkkeinä Elegian, Susan, Tintin ja Hennan blogit.

**** 1/2

P.S. Otan jatkossakin suomenkielisten kirjojen kuvat kustantamon sivuilta, mutta muista kirjoista otan kuvan itse. Yritän keksiä jatkossa hieman jännempiä tapoja kuvata kirjoja, mutta nyt saatte vain nähdä kirjan lattialla. Onpa omaperäistä.