Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

                                                          kuva WSOY:n sivulta


Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja 2013 WSOY (La liste des mes envies 2012) 163 s. suom. Leena Leinonen

Delacourtin Onnen koukkuja on The Dinnerin tavoin kirja, josta en olisi kiinnostunut ilman kirjablogeja. Ensin en lukemieni arvioidenkaan perusteella kiinnostunut, mutta lopulta mielenkiintoni kohosi niin korkealle, että laitoin Onnen koukkuja varaukseen. Voin jo heti sanoa, että onneksi laitoin.

Mutta en minä ole rikas. Minulla on vain kahdeksantoista miljoonan viidensadanneljänkymmenenseitsemäntuhannen kolmensadanyhden euron ja kahdenkymmenenkahdeksan sentin sekki kahdeksaan osaan taiteltuna, piilotettuna kengän perukoille. Minulla on vain houkutus. Mahdollisuus saada toisenlainen elämä. Uusi talo. Uusi televisio. Monia uusia asioita.
Mutta ei mitään erilaista. 

Jocelyne on 47-vuotias lankakauppias, joka on luopunut haaveistaan, mutta on haavelinnojen kaatumisesta huolimatta melko tyytyväinen elämäänsä. Sitten kaikki muuttuu hetkessä, kun hänen ystävänsä saavat hänet ostamaan lottokupongin. Jocelynen onni on uskomaton, ja hän voittaa 18 miljoonan pääpotin. Jocelyne ei tiedä, mitä hän tekisi niin suurella rahasummalla. Ostaisiko hän kenties hienon kalliin silitysraudan ja Diorin laukun? Antaisiko hän osan rahoista lapsilleen? Toteuttaisiko hän miehensä suurimmat toiveet? Äitiään Jocelyne ei ainakaan voi saada takaisin millään rahasummalla.

Kirjan herättämä keskeinen kysymys on, tuoko raha onnea. Millaisen vastauksen kirja tähän antaa vai antaako kunnollista vastausta lainkaan saa tietää lukemalla kirjan. Sen voin kuitenkin sanoa, että kun Jocelyne menee hakemaan shekin voittorahoista, psykologi kertoo hänelle voiton vaaroista. Rahat tulevat houkuttamaan monenlaisia pyyntöjä, liehittelyä ja ehkä jopa masennusta. Psykologi kertoo, että jotkut ovat jopa päätyneet riistämään hengen itseltään. Psykologi lopettaa varoitussaarnansa sanoihin älkääkä unohtako, että tästedes teitä rakastetaan muista syistä kuin teidän itsenne vuoksi. Tässä vaiheessa miljoonien voittaminen alkoi tuntua enemmän kiroukselta kuin siunaukselta.

Joku tämän kirjan lukijoista oli pohtinut sitä, miksei Jocelyne olisi esimerkiksi lahjoittanut rahoja hyväntekeväisyyteen, jos niitä ei itse halunnut käyttää. Tämä on hyvä kysymys, mutta toisaalta, jos Jocelyne olisi päätynyt tuohon järkevään ratkaisuun, kirja ei olisi ollut näin hyvä.

Onnen koukkuja on verrattu Muriel Barberyn Siilin eleganssiin. En osaa vielä sanoa, miten onnistunut Siilin eleganssiin vertailu on. Seuraavassa postauksessa osaan kuitenkin varmaan sanoa asiasta enemmän, sillä tällä hetkellä luen Barberyn menestynyttä teosta. Ainakin kyseisen kirjat neljäkymmentä ensimmäistä sivua ovat herättäneet minussa ihastuksen tunteita.

Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta. Olisin lukenut Onnen koukkuja varmaan alusta loppuun ilman taukoja, jollen olisi aloittanut lukemista puolenyön jälkeen ja väsymys alkoi siinä vaiheessa painaa jo liikaa. Kirja on juuri sopivan pituinen yhdellä kertaa ahmittavaksi, mutta sen tarina on myös sen verran vangitseva, ettei kirjaa haluaisi laskea käsistään pois.

Pidin kirjan kielestä paljon. Suomentaja on tehnyt hyvää työtä, ja erityismaininnan haluan antaa loistavalle suomenkieliselle nimelle Onnen koukkuja. Mielestäni nimi on aivan täydellinen tälle kirjalle. 

Mitä minä tekisin, jos voittaisin lottoarvonnassa useita miljoonia? Pohdinta on hypoteettista, sillä enhän minä lottoa. Todennäköisesti ostaisin asunnon, en edes mitään hienoa omakotitaloa upealla alueella vaan ihan tavallisen kerrostaloasunnon. Lähtisin lomamatkalle Ranskaan tai Italiaan. Ostaisin kirjoja kerrankin joutumatta miettimään hintoja. Ostaisin uuden kannettavan tietokoneen. Antaisin osan rahoista läheisilleni. Lahjoittaisin muutaman miljoonan hyväntekeväisyyteen. Todennäköisesti kuitenkin olen onnellisempi nykyään. Olisihan se mukavaa matkustella ja saada uusia kokemuksia, mutta lomamatkoja voin toivottavasti toteuttaa sitten joskus tulevaisuudessa. Ei ole mitään kovin tärkeää syytä, miksi minä tarvitsisin 18 miljoonaa euroa.

Voisin suositella kirjaa oikeastaan kaikille, mutta varsinkin niille, jotka odottavat launtai-iltaisin kynä kädessä jännittyneenä lottonumeroja. Ehkä voitto ei sittenkään olisi kaikkien unelmien täyttymys.

Delacourtin romaanin ovat lukeneet lisäkseni muun muassa Laura / Lukuisa, Jenni S., Tessa, Katja / Lumiomena ja Minna Jaakkola.

**** 1/2