lainattu kirjastosta
"Vielä yksi asia", kuljettaja sanoi peiliin päin. "Muista, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää."
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, Aomame toisti mielessään. "Mitä tarkoitat?" hän kysyi otsa kurtussa.
Kuljettaja punnitsi sanansa tarkkaan: "Sitä vain, että olet nyt tekemässä jotain epätavallista. Eikö niin? Ei ole kovin yleistä, että joku kiipeää moottoritieltä alas keskellä kirkasta päivää - varsinkaan nainen."
"Niin kai."
"No, kun menee tekemään jotain sellaista, arkiset asiat alkavat ehkä näyttää hiukan erilaisilta kuin tavallisesti. Minullakin on kokemusta siitä. Mutta älä anna ulkonäön pettää. Aina on vain yksi todellisuus."
Aloin lukea Haruki Murakamin 1Q84:ä myöhään perjantai-iltana. Nyt vajaa kolme vuorokautta myöhemmin ihmettelen, mitä minä oikein äsken sain luetuksi ja miten minä jaksan odottaa syksyllä ilmestyvää kolmannen osan suomennosta.
Aomame luulee vain ehtivänsä suorittaa työtehtävänsä ajallaan, kun hän kapuaa hätätikkaita pitkin pois liikenneruuhkan keskeltä. Aomame ei osaa aavistaa siirtyvänsä rinnakkaistodellisuuteen, jonka taivaalla on kaksi kuuta ja historia on hieman erilainen kuin vuoden 1984. Toisaalla Tengo saa epäilyttävän työtehtävän, kun häntä pyydetään muokkaamaan kirjoituskilpailukelpoinen versio mielenkiintoisesta mutta tekstinä sekavasta Ilmakotelo-teoksesta. Ilmakotelon muokatusta versiosta tulee myyntimenestys, ja Ilmakotelon alkuperäinen kirjoittaja Fuka-Eri vihjaa Tengolle, ettei kyseessä ole pelkästään hänen mielikuvituksensa tuotos. Pikkuväkeä on oikeasti olemassa. Pian Ilmakotelon julkaisemisen jälkeen Fuka-Eri katoaa ja Tengo alkaa kirjoittaa omaa romaania maailmasta, jonka taivaalla loistaa öisin kaksi kuuta.
Olin lukenut aiemmin Haruki Murakamilta vain Norwegian Woodin, jonka olen ymmärtänyt olevan poikkeuksellinen Murakami, koska kirja ei ole maagista realismia. Pidin Norwegian Woodista suuresti ja annoin sille viisi tähteä, mutta 1Q84:n myötä Norwegian Wood haalistui vain hyväksi kirjaksi. Tiedän nyt Murakamista olevan niin paljon parempaankin, että sanoisin 1Q84:n olevan todella loistava ja Norwegian Woodin vain todella hyvä. Kertoo melko paljon kirjailijan lahjakkuudesta, jos jokin todella hyvä kirja on vain. Saattaa kuulostaa liioittelulta sanoa kahden luetun Murakamin jälkeen, että olen rakastunut. En vain 1Q84:än vaan myös Murakamiin kirjailijana. Silti haluaisin hehkuttaa Murakamia kaikille tuntemattomillekin vastaantulijoille, sillä tämän kokemuksen haluaisin jakaa koko maailman kanssa. Ehkä silti tyydyn käyttämään ylisanoja täällä blogissani, koska ainakaan Suomessa ei taida olla kovin tavallista hehkuttaa lukukokemuksiaan kaduilla tuntemattomille.
1Q84 on juonipainotteisempi kirja kuin aiemmin mainitsemani Norwegian Wood. Silti joissakin kohdin juoni etenee melko hitaasti, mutta varsinkin loppua kohden jännitys huitelee jo ainakin kuun korkeudella. Kirjan tunnelma muuttuu myös koko ajan maagisemmaksi. Mielikuvituksen ja todellisuuden raja kirjassa on häilyvä, sillä Ilmakotelo on paljon enemmän kuin pelkkä taitavasti rakennettu kertomus.
Tavallaan 1Q84 on valheellisen keveä ja helposti ahmittavissa. Silti jo lukiessa huomasin, että Murakamin luoma kertomus myllersi mielessäni myös silloin, kun en ollut tarinaan uppoutuneena. 1Q84 jättää lukijaan pysyvän jäljen. Kun kirja lähestyi loppua, olisin halunnut takertua tarinaan ja anella, ettei se saa jättää minua vielä. Onneksi jatkoa on luvassa, joten tavallaan on hyväkin, ettei kolmatta osaa julkaistu vielä. Toisaalta osa minusta haluaisi rynnätä kirjastoon lainaamaan 1Q84:n englanninkielisen käännöksen, jotta voisin lukea Aomamen ja Tengon tarinan loppuun. Hillitsen silti itseni, sillä ei makeaa mahan täydeltä eikä kielen vaihtaminen kesken kirjan taitaisi muutenkaan olla paras idea.
Luin ennen 1Q84:ä Orwellin klassikon, josta Murakamin teos on saanut vaikutteita. Sanoisin kuitenkin, että 1Q84:n pystyy aivan helposti lukemaan, vaikka Orwellin teoksen lukeminen olisi jäänyt. Kirjan 1984-viittauksiin toi tietenkin omaa mielenkiintoaan se, että 1984 on niin tuoreessa muistissa. 1Q84 oli juuri sopiva kirja Orwellin klassikkoteoksen jälkeen luettavaksi, sillä 1984:n jälkeen jättämä pienoinen ahdistuneisuus hävisi täysin Murakamin kirjan myötä.
Vuosi ei ole vielä edes puolessa, mutta uskallan silti sanoa, että 1Q84 on todella vahvoilla, kun mietin Blogistanian Globalia -ehdokkaitani. Hyvin todennäköisesti saatoin juuri lukea tämän vuoden parhaan käännöskirjan, sillä tätä Murakamin kirjaa on vaikea päihittää. Enhän ole lukenut kirjaa edes kokonaan, mutta en mitenkään voi uskoa kolmannen osan tuottavan pettymystä. Uskon sen olevan jotakin yhtä erityislaatuista kuin ensimmäisen ja toisen osankin.
Lopuksi voin vain sanoa, että lukekaa tämä kirja, jos haluatte kokea jotakin järisyttävää. Älkää antako ulkomuodon pelästyttää, sillä tätä tiiliskiveä lukiessa ei edes huomaa paksuutta. Viimeisen sivun loputtua voin vain huokaista ja tuntea, että olen menettänyt palan sydäntäni. Mitä tämän jälkeen oikein voi lukea?
1Q84 muissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Ja kaikkea muuta, Nenä kirjassa, Pisara ja Sinisen linnan kirjasto.
*****(!)
Hih, hyvin sanottu "Mitä tämän jälkeen oikein voi lukea?" Varoitan, kirja tosiaan aiheuttaa lukujumia...
VastaaPoistaMutta voi että, voi että olen iloinen arviosi luettuani! Mahtavaa, että rakastuit! Mulle kävi ihan samoin, oikein ahdistaa kun täytyy kolmosta syksyyn asti odottaa. Eiköhän me tartuta pian Kafkan rantaan?
Ja niin, veikkaisinpa minäkin, että ainakin henk.koht. listalla 1Q84 sijoittuu yhdeksi tämän vuoden parhaista kirjoista.
Sputnikin hankin käytettynä omaan hyllyyn jokin aika sitten, joten se saattaa olla ehkä seuraava Murakamini, mutta Kafkaan voisi sen jälkeen tarttua. Tai no jos haluaisit lukea kesällä Kafkan kimpassa, niin poikaystävä säästyisi hämmennykseltä, kun saan aika ajoin pakottavan tarpeen pohtia kirjan tapahtumia ääneen (näin kävi ainakin 1Q84:n kohdalla, 1984:ä lukiessa täytyi pitää suu supussa, kun hän aikoo sen itsekin jossakin vaiheessa kuulemma lukea)? :)
PoistaLokakuuta odotellessa... Onneksi olen melko etupäässä kirjaston varausjonossa.
Lokakuuta todellakin odotellessa! Nyt täytyisi vain kesä "kärsiä" tästä välistä pois :D
PoistaKiva idea, luetaan ihmeessä Kafkan rannalla kimpassa! Vastasin sulle jo omassa blogissa, mutta vaihdetaanko tarkemmat aikataulut yms s.postissa.
Sähköpostia laitoin tulemaan sinne päin. :)
PoistaMinuun tämä ei iskenyt läheskään sillä voimalla, millä muut lukemani Murakamit, mutta annoin "vaimean" lukukokemuksen anteeksi, sillä olen muutoin Murakamin viemä :)
VastaaPoistaHuomasinkin, että tämä ei ollut saanut sinulta kovin innostunutta reaktiota. Minä vasta aloittelen Murakamin kirjoihin tutustumista, mutta jotenkin tämä kolahti reilusti enemmän kuin ensimmäinen tuttavuus eli Norwegian Wood. On kyllä todella ihanaa, että lukemattomia Murakameja odottaa vielä monta ja uskoisin Murakamin tarjoavan minulle vielä monta nautinnollista lukuhetkeä. :)
PoistaTämä menee ehdottomasti lukulistani kärkeen Murakamin teoksista! Innostus sen kuin nousee. Mutta oi milloin, oi milloin, on tämän vuoro, tuntuu, että minulla on kirjoja hyllyssä jo koko kesäksi. =D
VastaaPoistaKesän lukulistan venyminen on täälläkin ongelmana. Mitenköhän kesän aikana ehtisi lukea noin sata kirjaa? En kyllä ole laskenut, kuinka monen kirjan lukemista suunnittelen, mutta määrä taitaa olla jo... Liikaa.
PoistaMutta yritä mahduttaa Murakami johonkin väliin! :) Minä ainakin rakastuin palavasti.
Todella upean arvion olet kirjoittanut, ja Murakami kuumeeni senkuin kasvaa! Hyllyssä on odottamassa Norwegian Wood johon aion ihan ensimmäiseksi tutustua. Seuraavana mahdollisesti Kafka Rannalla ja Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Tämän arvion jälkeen Murakamiin on pakko tarttua pikimmiten!
VastaaPoistaVähän jo mietin, menikö bloggaus hieman liikaa ylistyslaulun puolelle, mutta en minä oikein osannut muuta kuin hehkuttaa tätä kirjaa. :) Murakamiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Kafka Rannalla on ilmeisesti seuraava Murakamini, ja odotan sen lukemista todella innoissani.
PoistaIhanaa että luit tämän juuri nyt, saan IQ84:n tänään kirjastoautolta, ja en tiedä miten pitkään maltan odottaa että alan sitä lukemaan... voi että olen onnellinen että pidit tästä!
VastaaPoistaIhania lukuhetkiä sinulle siis! :) Toivottavasti pidät, minä ainakin olen täysin rakastunut ja seuraava kirja todennäköisesti kärsii hieman siitä, että luen sen Murakamin jälkeen.
PoistaAi niin. Olenko koskaan maininnut että sulla on mitä ihanin blogin nimi? <3
VastaaPoistaEt ole tainnut mainita, mutta kiitos. :) Kun blogin nimeä mietin, Itkosen kirjan nimi tuli mieleen, ja siitä sitten saikin muokattua hyvin nimen, kun vain vaihtoi rakastaa lukea-verbiksi. Joskus minäkin teen ihan hyviä oivalluksia, sillä olen kyllä tykästynyt itsekin blogini nimeen. :)
PoistaOlenkin miettinyt että Itkosesta tämä varmasti on lähtöisin. :)
PoistaItkosesta joo. Pitäisi varmaan lukea Anna minun rakastaa enemmän joskus uusiksi, sillä kirjasta paljon pidän ja se on myös omassa hyllyssä. En ole kyllä vielä lukenut Itkoselta mitään muuta, vaikka myös Seitsemäntoista on omassa hyllyssä, sillä sain sen pari vuotta sitten joululahjaksi. Itkosesta myös kuuli jonkin verran lukioaikoina, sillä hän on käynyt samassa lukiossa kuin minä. :)
PoistaHih, huomasin juuri että olit lainannut saman kohdan tästä kuin minä merkitsin. :)
VastaaPoista:) Mielestäni oli sopiva kohta lainattavaksi, koska ei paljasta mitenkään liikoja juonesta, mutta on kuitenkin kiinnostava. Tuon lukemisen jälkeen tiesi, että kohta alkaa tapahtua.
PoistaOlen lukenut Murakamilta vasta juoksukirjan, mutta täytyy ilmeisesti lukea pian lisää! Liityin juuri lukijaksesi enkä voi kuin ihastella blogisi persoonallista nimeä. Loistava! En ole vielä lukenut nimeä inspiroinutta Itkosta, tosin se odottelee jo vuoroaan kesäkirjapinossa.
VastaaPoistaKaikki Murakamin ihailijat eivät ole 1Q84:än varauksetta ihastuneet, mutta minun sydämeni kirja vei täysin. Parin viikon kuluttua olisi tarkoitus jatkaa Murakamiin tutustumista lisää, ja silloin on vuorossa Kafka rannalla.
PoistaKiitos kehuista. :) Joskus saan ilmeisesti hyviä älynvälähdyksiä, sillä enpä tainnut erikoisesti edes harkita muita nimiä. Pidän Itkosen kyseisestä kirjasta paljon, ja jotenkin se tuntui sopivan pienoisella muutoksella hyvin myös kirjablogin nimeksi. :)