Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2007 Sivumäärä: 236
Luin noin kuukausi sitten Gallagher Girls -sarjan ensimmäisen kirjan, ja vaikka en kokenut ikäni puolesta kuuluvani sarjan kohderyhmään, viihdyin kirjan parissa.
Minua jotenkin kiehtovat teinivakoojista kertovat kirjat. Olen pitänyt paljon Anthony Horowitzin Alex Rider -sarjasta, vaikka sitä luinkin ollessani yläasteikäinen eli ehkä oikeaa kohderyhmää. Ally Carterin kirjoista olen pitänyt myös kovasti, vaikka minua ei yleensä teiniksi enää luokitella. Teinivakoilun lisäksi olen huomannut kirjoissa joitakin yhtymäkohtia Harry Pottereihin. Gallagher Academy on sisäoppilaitos, jonka oppiaineet eivät ole sieltä tavallisimmista päästä. Lisäksi miltä kuulostaa lukittu käytävä, joka on oppilailta ehdottomasti kiellettyä aluetta? Entä toisesta samankaltaisesta sisäoppilaitoksesta vierailulle tulleet oppilaat? Ainakin minulle tulivat mieleen Harry Potterin ensimmäinen ja neljäs osa. Muistaakseni ensimmäisen osan takakannessa mainittiinkin Harry Potter. Toisaalta missäpä sitä ei nykyään mainittaisi, jos kirjassa on pienimpiäkään yhtymäkohtia Rowlingin menestysteoksiin. En tiedä, olisinko alkanut etsiä yhtäläisyyksiä ilman takakannen mainintaa, mutta ei niiden löytäminen todellakaan vaikeaa ollut.
Tätä kappaletta ei kannata lukea, jos ei ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa. Ainakin minä varoitin. Cammie Morganin täytyi jättää ensirakkautensa Josh suojellakseen salaisuuttaan. Josh sai tietää Cammien olevan vakooja, mutta Joshille juotettiin muistia muuntavaa teetä. Joshilla ei siis enää ole mielikuvia siitä, mikä Cammiesta tekee hyvin poikkeuksellisen nuoren naisen. Cammiella ei kuitenkaan ole aikaa rypeä sydänsuruissa, sillä uusi lukukausi Gallagher Academyssa on alkanut. Cammie saa pian kouluun paluunsa jälkeen tietää, että Gallagher Academyyn on tulossa tänä vuonna vierailijoita. Gallagher Academy for Exceptional Young Women ei olekaan ainoa laatuaan, vaan on olemassa Blackthorne Institute, joka on vakoojakoulu pojille. Monet Gallagher-tytöistä eivät ole olleet paljonkaan tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, joten tämä aloittaa aivan uudet rutiinit. Oppitunteihin kuuluu flirttailua ja aamuihin laittautumista. Kuitenkin Cammien elämä vaikeutuu, kun häntä syytetään aiheetta koulussa sattuneesta turvatoimien murtumisesta. Nyt Cammien on ystävineen todistettava, että hän ei ole oikea syyllinen.
Toisessa osassa ihmissuhteilla on suuri osa ensimmäisen osan tapaan. Silti mielestäni tässä kirjassa on ihmissuhdesotkujen lisäksi muutakin juonta, mikä teki Cross My Heart and Hope to Spy -kirjasta jännittävämmän kuin ensimmäisestä osasta. Tätä pidin positiivisena asiana. Ensimmäinen kirja on lähinnä romanttinen tarina ensirakastumisesta, jonka toisena osapuolena nyt vain sattuu olemaan vakoojaksi opiskeleva tyttö.
Olisin kaivannut tähänkin kirjaan enemmän kuvausta Gallagher-tyttöjen koulupäivistä. Gallagher Academyssa on monia todella mielenkiintoiselta kuulostavia aineita, joista ei ole kerrottu vielä muuten kuin ohimennen. Koulupäiväkuvaukset ovat keskittyneet lähinnä peiteoperaatioihin (englanniksi Covert Operations). Peiteoperaatiot on kiehtova aine sekin, mutta kaipaisin kirjassa kerrottavan myös muista aineista.
Gallagher Girls -sarjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu. Ally Carterilta on käännetty suomeksi yksi kirja, jonka suomenkielinen nimi on Suloinen huijari. En ole sitä lukenut, mutta kuvauksen perusteella sekin kuulostaa mielenkiintoiselta.
PS. Lähiaikoina on odotettavissa varmaan ainakin Scott Westerfeldin Uglies-sarjan arvosteluja, sillä sain sen kokonaisuudessaan poikaystävältäni syntymäpäivälahjaksi. Tänään vietän syntymäpäivääni iloisesti yliopistolla kahdestatoista puoli kuuteen. Neljä tuntia valtio-oppia, voi kääk, en odota tätä kokemusta innolla.
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!