Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2011 Sivumäärä: 406 Suomenkielinen käännös: Naimapuuhia
Olen lukenut Jeffrey Eugenideksen kaksi aiempaa romaania kai yläasteikäisenä. Molemmista muistan silloin pitäneeni, joten pitihän The Marriage Plot -kirjakin lukea. The Marriage Plot päätyi myös viime keväänä tekemälleni TBR100-listalle, joten sain myös yhden kirjan siltä luetuksi.
One thing I learned, between addiction and depression? Depression is a lot worse. Depression ain't something you just get off of. You can't get clean from depression. Depression be like a bruise that never goes away. A bruise in your mind. You just got to be careful not to touch where it hurts. It always be there, though.
Kirjassa on kolme päähenkilöä: Madeleine, Leonard ja Mitchell. Madeleine on englannin opiskelija, joka rakastaa lukemista ja rakastuu Leonardiin. Leonardin ja Madeleinen suhde on tärkeä osa kirjaa. Suhde ei ole helpoimmasta päästä, sillä Leonard kärsii maanis-depressiivisyydestä. Madeleinen äiti yrittää saada tytärtään jättämään Leonardin, sillä hän on lukenut paljon siitä, miten vaikeaa elämä maanis-depressiivisen ihmisen kanssa voi olla. Madeleine ei kuitenkaan kuuntele äitiään, sillä hän on päättömästi rakastunut Leonardiin. Mitchell on Madeleinen ystävä, joka on rakastunut Madeleineen. Kirjassa kerrotaan Madeleinen ja Leonardin suhteen lisäksi Mitchellin valmistumisen jälkeisestä matkasta Intiaan.
Kirja kertoo pitkälti ihmissuhteista ja niiden vaikeudesta. Joko rakkaus kohdistuu ihmiseen, jolta ei saa vastakaikua tai rakkauden kohdetta on muuten hankala rakastaa.
Pidin siitä, miten alussa kuvailtiin Madeleinen rakkautta kirjoja kohtaan. Koin samaistuvani siihen, joten Madeleinenkin tunsin heti läheiseksi.
She'd become an English major for the purest and dullest of reasons: because she loved to read. The university's "British and American Literature Course Catalog" was, for Madeleine, what its Bergdorf equivalent was for her roommates. A course listing like "English 274: Lyly's Euphues" excited Madeleine the way a pair of Fiorucci cowboy boots did Abby. "English 450A: Hawthorne and James" filled Madeleine with an expectation of sinful hours in bed not unlike what Olivia got from wearing a Lycra skirt and leather blazer to Danceteria. Even as a girl in their house in Prettybrook, Madeleine wandered into the library, with its shelves of books rising higher than she could reach - newly purchased volumes such as Love Story or Myra Breckinridge that exuded a faintly forbidden air, as well as venerable leather-bound editions of Fieldin, Thackeray, and Dickens - and the magisterial presence of all those potentially readable works stopped her in her tracks. She could scan book spines for as long as an hour.
Mielenterveys on asia, joka kiehtoo minua. Siksi oli kiinnostavaa, vaikkakin välillä myös surullista, lukea Leonardin sairaudesta. Kirjailijalla tuntui olevan paljon tietämystä maanis-depressiivisyydestä. Kai tällaista kirjaa on melkein mahdoton kirjoittaa, jollei ota asiasta selvää. Se oli kuitenkin niin suuri osa kirjaa ja Madeleinen ja Leonardin suhdetta. Madeleinen äidin ennakkoluulot olivat välillä melkein ärsyttäviä, vaikka toisaalta myös ainakin Leonardin kohdalla oikeutettuja. Kuitenkin jos Leonardin lääkitys olisi ollut kohdillaan ja hän olisi syönyt lääkkeitään säännöllisesti, asia olisi voinut olla aivan eri. Madeleinen äiti suhtautui epäilevästi, koska Leonard on mielenterveysongelmainen, ja tällainen suhtautuminen suututtaa ainakin minua.
Tämä kirja sai minut innostumaan taas Eugenideksesta niin paljon, että Virgin Suicides - ja Middlesex-kirjojen uusintaluku on varmasti vuorossa jossakin vaiheesa.
Kirja on siis 10. luettu kirja TBR100-listaltani. Lisäksi The Marriage Plot on toinen kirja, jolla osallistun Mieleni on rajaton -lukuhaasteeseen.
Eugenideksen uusimpaan ovat lisäkseni tarttuneet muun muassa Minna Jaakkola, Susa, Morre ja Salla.
Pitäisiköhän minun suosiolla kohottaa goodreadsin lukutavoitetta? Vuotta ei ole kulunut vielä edes kahta kokonaista kuukautta, ja silti olen jo lukenut 80 kirjan tavoitteesta 28 kirjaa eli 35 prosenttia...
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!