Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2013 Sivumäärä: 175
Luen nykyään hävettävän vähän suomalaista kirjallisuutta. Alku oli ensimmäinen suomalainen kirja tänä vuonna ja samalla ensimmäinen lukemani kirja, joka on ilmestynyt vuonna 2013. En edes muista, milloin viimeksi olen lukenut suomalaisen kirjailijan kirjoittaman kirjan, jollei lasketa mukaan satunnaisia tenttikirjoja. Tiedän, että minun pitäisi parantaa tapani, mutta silti aina jotenkin automaattisesti suuntaan kirjastossa englanninkielisten romaanien hyllyrivistöille.
Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina on erittäin tiivistetty kertomus ihmislajin kehityksestä siihen, mitä olemme nykyään. Yksi luku kertoo, miten raha syntyi ja toinen taas kuvailee lain syntyä. Kirjassa on myös henkilö, joka suhtautuu kriittisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen, nimittäin Aatami.
- Älkää kiusatko minua! Aatami kiljaisi. - Minä yritän kertoa teille, että maailma on muuttunut. Se ei ole enää se sama viaton luonnontila jossa minä vartuin. Ihmisellä on käsissään liian vaarallisia voimia! Ihminen ei voi enää toimia hetken oikkujen ja päähänpistojen mukaan. Nykyaikana ihmisen on tuon tuosta pysähdyttävä harkitsemaan. Ei sitä ennen vanhaan niin tarvinnut, kun emme pahaa osanneet tehdä! Nyt ihminen raivostuu toiselle, tarttuu kirveeseen kun se sattuu siinä käden ulottuvilla olemaan, ja jälki on aivan kammottavaa. Mahdollisuus pahaan on asettunut ihmiseen ilman pyyntöä, eikä sitä saa enää takaisin.
Kirja saa pohtimaan, onko kaikki kehitys vain hyvästä. Kirjan vastaus, ainakin jos Aatamia kuunnellaan, tuntuu olevan, että ei. Esimerkiksi kuvaus siitä, miten setä X&Y:lle mikään muu ei enää ole tärkeää kuin raha, on raastavan realistista. Vaikka setä X&Y:llä on rahaa riittämiin, hän ei enää raaski ostaa mitään vaan ompelee rahat vaatteisiinsa ja kulkee esittelemässä, miten rikas hän on.
En ole mikään evoluution asiantuntija, mutta en usko aivojen kehittyneen niin nopeasti, että niiden laajeneminen aiheutti ihmisille kipua. Pakkohan tässä kirjassa evoluutio oli kuvata nopeammin kuin se on tapahtunut. 175 sivuun ei mahdu paljon. Lahtinen on ryhtynyt melko kunnianhimoiseen tehtävään tiivistäessään todella pitkän ajan alle kahteensataan sivuun. Melko hyvin hän yrityksessään mielestäni onnistui.
Todennäköisesti luen, jos Lahtiselta ilmestyy vielä tulevaisuudessa kirjoja. En pitänyt Alkua loistavana, mutta silti halusin lukea sen nopeasti loppuun. Hyvästä ideasta annan plussaa.
Monessa blogissa Johannes Lahtisen esikoiskirjaa ei vielä ole ehditty lukea, mutta ainakin Jori ja Minna ovat ihmiskunnan historiaan tutustuneet.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!