Amor Towles: Rules of Civility

Amor Towles: Rules of Civility
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2011 Sivumäärä: 335 Suomenkielinen käännös: Seuraelämän säännöt

Tenttiin lukiessa tarvitsen jotakin muutakin luettavaa, jotakin, joka on aivan muuta kuin tenttiin tulevat asiat. Tietoteoria ja tieteenfilosofia -tenttiin lukemisen vastapainoksi luin Rules of Civility -kirjan. Se oli juuri sopiva tähän tarkoitukseen: ei liian keveä, mutta ei myöskään liian paljon aivoja rasittava. Tentti on nyt takana, ja kirjan sain luettua loppuun muutama tunti sen jälkeen kun olin lähtenyt tenttisalista.

Kirja alkaa vuoden 1937 viimeisestä päivästä, jota Katey on mennyt viettämään kaupungille ystävänsä Even kanssa. He tapaavat kiinnostavan miehen nimeltään Tinker Grey ja alkavat viettää aikaansa hänen kanssaan.

- Who's the young man? Yours or your friend's?
- A little bit of both, I guess.
Chernoff smiled. He had two gold teeth. 
- That doesn't work for long, my slender one. 
- Says you.
- Says the sun, the moon and the stars.

Chernoffin ennustus käy toteen ja Kateyn elämä lähtee eri suuntaan kuin Even ja Tinkerin. Kirjassa ei itse asiassa ole muita pysyviä päähenkilöitä kuin Katey. Muut kirjan henkilöt riippuvat siitä, ketä Katey kohtaa kulloinkin elämässään.

Tässä kirjassa oli aika verkkaiseen etenevä juoni. Ehken edes sanoisi, että tässä mitään kovin ainutlaatuista juonta oli, mutta pidin tätä enemmänkin historiallisena kuvailuna. Kuvailun Towles osasi mielestäni hyvin. Pystyin näkemään 1930-luvun New Yorkin kadut sieluni silmin, ja tämän kaltainen eläytyminen oli mielestäni yksi kirjan parhaita puolia.

Kirjan päähenkilö Katey oli oikea lukutoukka, ja varsinkin Agatha Christien kirjat alkoivat houkutella Rules of Civilityä lukiessani. Onneksi yksi odottaa lukemista omassa hyllyssäni, vaikka en siihen heti seuraavaksi aio tarttuakaan.

Pidin kirjasta ehdottomasti niin paljon, että jos Towles joskus toisen kirjan julkaisee, aion sen varmasti lukea. Toivoisin, että Towles jatkaisi historiallisten romaanien parissa. Mielestäni hän niiden kirjoittamisen osaa, vaikka en tiedä, olivatko kaikki historialliset faktat oikein. Jolleivät, eipä se minua häirinnyt, sillä en virheellisyyksiä tiedostanut.

Lopussa oli kirjailijan muotoilemia kysymyksiä sen varalle, että jokin kirjakerho haluaa käsitellä hänen kirjaansa. Mielestäni tämä oli ihan hyvä idea, vaikka en itse ikinä ole varsinaisesti kirjakerhoillut, mutta luulisin, että kirjakerhot tästä lisäyksestä pitävät.

Tätäkin kirjaa on ehditty lukea jo monessa blogissa. 1930-luvun New Yorkin ovat tutustuneet muun muassa: Katja, Karoliina vanhassa blogissaan, Susa ja Laura, jonka blogista Towlesin esikoiskirjan taisin ensimmäistä kertaa bongatakin.

****