Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995 Sivumäärä: 181 Suomenkielinen käännös: ei ilmeisesti ole käännetty
Is Time outside me, I started wondering in high school. When things began to go fast. Or is Time inside me.
If OUTSIDE you have to keep pace with fucking clock & calendars. No slacking off. If INSIDE, you do what you want. Whatever. You create your own Time. Like breaking the hands off a clock like I did once so it's just the clock face there looking at you.
Edeltävä on ehkä mielestäni taidokkain kohta Zombie-kirjassa. Muita tuon kaltaisia oivalluksia ei mieleeni kirjasta jäänyt. Minua häiritsi varsinkin aluksi todella paljon, miten lauseita yhdisteltiin &-merkeillä. En muutenkaan ihastunut Oatesin tapaan kirjoittaa ainakaan tässä kirjassa.
Quentin P. on ehdonalaisessa jäätyään kiinni 12-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän käy säännöllisesti terapiassa, mutta ei ensin tunnu edistyvän lainkaan. Yhtäkkiä terapeutin mielestä Quentin alkaa edistyä ja näyttää tunteitaan. Silti samaan aikaan Quentin haluaa luoda itselleen täydellisen ja tottelevaisen kumppanin lobotomian avulla, hän haluaa tehdä zombin. Quentin kehittää pakkomielteen pojasta, joka muistuttaa hänen lapsuuden, nyt jo kuollutta, parasta ystäväänsä. Tästä Squirreliksi kutsumastaan pojasta tulisi Quentinin mielestä täydellinen zombi.
A true ZOMBIE would be mine forever. He would obey every command & whim. Saying "Yes, Master" & "No, Master." He would kneel before me lifting his eyes to me saying, "I love you, Master. There is no one but you, Master."
Kirjan päähenkilö on vastenmielinen, enkä päässyt häntä kovin lähelle. Toisaalta en varmaan edes kovasti yrittänyt, sillä Quentin ei ollut ihminen, jota haluaisi ymmärtää.
Yleensä, jos kirjan lukee melkein yhdeltä istumalta, syynä on joko, että se on todella hyvä tai kevyt lukea. Tämän luin melkein yhtäjaksoisesti loppuun, mutta en kuitenkaan pidä tätä erityisen hyvänä enkä kevyenä lukemisena. Tietenkin nopealukuisuuteen vaikutti kirjan pituus. Loppua kohti lukeminen alkoi kuitenkin kangistella, ja minun piti melkein pakottaa itseäni eteenpäin. Loppu oli mielestäni epätyydyttävä. Ei Zombiessa ollut mielestäni mitenkään kunnollista lopetusta. Se vain loppui, ja ainakin minulle jäi mieleeni vastaamattomia kysymyksiä.
Vaikka tähän kirjaan en ihastunut, aion antaa Oatesille toisen mahdollisuuden, sillä lainasin Rape: A Love Storyn kirjastosta. Toivon, että se on parempi ja että Zombie oli vain huonompi kirja Oatesilta. En suosittele tätä ainakaan ensimmäiseksi kirjaksi Oatesilta, sillä minä en ainakaan tämän jälkeen lukisi Oatesilta mitään kirjaa, jollei Oatesia olisi ylistetty niin paljon. Ei tämä kirja surkea ollut, vaan tämä suuri pettymys johtuu suurista odotuksista.
Osallistun Zombiella Lukemattomat kirjailijat - ja Mieleni on rajaton -haasteisiin
Ainakaan nopealla googlaamisella en löytänyt Zombiesta muita suomenkielisiä arvioita.
***-
No voi harmi, ettei ilmeisesti ole kovin hyvä kirja. Aihe nimittäin vaikuttaa kirjoittamasi perusteella erityisen mielenkiintoiselta. Koska kirja on kuitenkin noin lyhyt, saatan se lukaista jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMinua ärsyttää myös, jos kirjassa käytetään paljon "erikoismerkkejä". Muistan lukeneeni jonkun kirjan (ei ole enää mitään hajua mikä kirja oli kyseessä), jossa käytettiin paljon &-merkkiä ja sulkuja. Sellainen on rasittavaa.
Varmasti joku tästä todella pitääkin, minua vain jokin tökki ja en vain nauttinut hirveästi tämän lukemisesta. Voihan tietenkin olla, että Oates ei ole vain minun kirjailijani, mutta en halua vielä vaipua tähän luuloon, vaan luen ainakin tuon yhden kirjan vielä. Tässä käytettiin &-merkkiä rasittavuuteen asti. Se häiritsi pahasti, vaikka ehkä siihen loppua kohti alkoi tottua.
PoistaOlen lukenut Oatesin kirjoja kaksi (Syntipukki ja Kosto, rakkasutarina) ja tässäkin on vaikeita moraalisia ongelmia, joita tarkastellaan eri henkilöiden kautta.
VastaaPoistaJos niitä moraalisia ongelmia todella olisi tarkasteltu eri henkilöiden näkökulmasta, olisin varmaankin pitänyt kirjasta paljon enemmän. Ei tässä mielestäni kerrottu kuin se, miten Quentin näkee tekonsa, varsinkin kun noista zombihaaveista ei edes kukaan muu tiennyt. Joissakin kohdissa vaikutti hieman siltä, että ehkä Quentin katui ainakin aiempia tekojaan, mutta toisaalta sen olisi voinut ottaa täytenä näyttelemisenäkin, joten en ole ihan varma.
Poista