Philip Pullman: Northern Lights

Philip Pullman: Northern Lights

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995 Sivumäärä: 403 Suomenkielinen käännös: Kultainen kompassi

On aina jännittävää lukea jokin kirjasuosikki monen vuoden takaa. Siitä voi hyvinkin olla kymmenen vuotta, kun olen viimeksi Universumin tomu -sarjaa lukenut, ja ikä saattaa useinkin muuttaa lukukokemuksia positiivisista negatiivisiksi. Onneksi tämän kirjan kanssa ei käynyt niin. Kirjojen lukemisesta on niin kauan, että en enää muistanut kuin lähinnä pääidean. Lukukokemus oli minulle siis melkein kuin olisin lukenut kirjaa ensimmäistä kertaa.

Olisin varmaankin ahminut kirjan todella nopeasti, jollei aina välillä pitäisi mennä luennolle ja lukea tenttiin. Valitettavasti vaikka olisi miten hyvä kirja kesken, ei voi lopettaa muuta elämää vaan muun elämän vuoksi tulee riistetyksi maailmasta, josta haluaisi nauttia täysillä. Varsinkin fantasiakirjoissa tämä on ongelma, sillä jos fantasiamaailma on hyvin luotu, todellisuus unohtuu eikä haluaisi palata kirjan maailmasta tylsään harmaaseen arkeen.

Lyran koti on Jordan collegessa, jossa hän leikkii muiden lasten kanssa talon katoilla ja välillä saa hieman koulutustakin, kunnes hän jättää tulematta oppitunneille ja tämä velvollisuus unohtuu. Lyran elämä kuitenkin muuttuu, kun hän piiloutuu kaappiin ja kuulee salaperäisestä tomusta. Pian tämän jälkeen Lyran huoleton elämä Jordan collegessa päättyy, ja hän päätyy rouva Coulterin avustajaksi. Coulter ei kuitenkaan ole niin hieno ihminen, miltä hän ensin vaikuttaa, ja Lyra päätyy karkaamaan Coulterin luota. Tämä johtaa seikkailuun, jonka päämääränä on pohjoinen.

Uskonnollisten piirien suhtautuminen kirjasarjaan on ollut ristiriitainen. Osa on ollut sitä mieltä, että kirjoissa kirkko ja uskonto kuvataan negatiivisesti. Uskonnolliset elementit ovat kirjoissa läsnä poikkeuksellisen vahvasti, mutta eivät mielestäni kuitenkaan häiritsevällä tavalla. Siihen en lähde ottamaan kantaa, onko tämä asia uskonnolle huono vai hyvä asia.

Mielestäni se, että jokaisella ihmisellä on daimoni on mielenkiintoinen idea. Daimonit muuttavat muotoaan ihmisten ollessa lapsia, mutta ne ottavat lopullisen muodon ihmisten aikuistuessa. Daimonin lopullinen muoto kertoo paljon ihmisestä ja hänen luonteestaan. Daimonit ovat ihmisen uskollisimpia kumppaneita eikä elämää ilman daimonia osata tai haluta kuvitella. Se olisi liian tuskallista. Ainakin ensimmäisessä osassa daimonit ovat hyvin keskeisessä osassa. Niiden kuvataan olevan se asia, joka erottaa ihmiset eläimistä. Tämä on kiehtovaa, sillä myös oikeassa maailmassa ihmisten ja eläinten suhdetta on pohdittu paljon. Erottavaksi piirteeksi ei tietenkään oikeasti ole ehdotettu daimoneita, sillä niitä on vain tämän sarjan maailmassa, mutta esimerkiksi rationaalisuutta on pidetty ihmiselle essentiaalisena piirteenä. Kirjassa on paljon kysymyksiä, joita ihmiset pohtivat oikeasti, ja vaikka vastaukset eivät ehkä ole samanlaisia kuin ne, joihin olemme tottuneet, tämä lisää sarjan kiehtovuutta ainakin minulle.

Aion ehdottomasti lukea myös kirjasarjan muut osat uudelleen. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian ystäville. Uskoisin myös, että fantasiaa tuntemattomillekin tämä on hyvä tapa tutustua fantasiakirjallisuuteen.

Tämän kirjan ovat lukeneet myös ainakin Salla, Satu, Maria ja Raisa.

*****