Kathy Reichs: Death du Jour

Kathy Reichs: Death du Jour

Julkaisuvuosi: 1999 Sivumäärä: 379 Suomenkielinen käännös: Pyhimyksen hauta

Hetki teki mieli jo jättää tämä koko arvostelu kirjoittamatta, sillä ilmeisesti blogger haluaa olla minua kohtaan ihan älyttömän ärsyttävä ja vaihdella tekstin kokoa, avata uusia ikkunoita ja nyt sitten hävittää koko kirjoittamani tekstin ja sitten tallentaa sen tyhjyyden luonnokseksi. Ei minä en mielestäni tee mitään väärin. Minä vain kirjoitan ja sitten tapahtuu tuollaisia asioita, joiden tapahtumiselle en ymmärrä syytä. Bloggerin haukkumisen ja parin kyyneleenkin jälkeen päätin kuitenkin yrittää uudestaan. Kirjoitan nyt tämän sitten ensin tekstinkäsittelyohjelmalla ja copypastean bloggeriin. Toivottavasti on parempi onni tällä kertaa.

Temperance Brennania pyydetään tutkimaan Elizabeth Nicoletin jäännöksiä, sillä edesmenneen nunnan pyhimykseksi julistamista harkitaan. Kanadassa talvella murhien tutkinta on vähäistä, sillä lumi peittää ruumiit, jotka yleensä löydetään vasta kevään koitettua. Brennan toivoo, että hän voi rauhassa keskittyä yli sata vuotta sitten kuolleen nunnan luiden tutkimiseen. Kuitenkin pian Brennan saa tutkimuspöydälleen myös murhapoltossa kuolleiden jäännökset. Kun näiden kahden tapauksen tutkimiseen liitetään vielä kultit ja Brennanin heräävät tunteet työtoveriaan kohtaan, ei lukija ainakaan pääse kyllästymään.

Kiinnitin jo ensimmäisessä osassa huomiota siihen, että kirjasarjan Brennan ja Bones-sarjan Brennan eivät ole sama henkilö. Nyt alan pikkuhiljaa tottua kuvaukseen Brennanista entisenä alkoholistina, jonka mieli tekisi edelleen ryyppyä rankan päivän jälkeen ja jolla on entisen aviomiehensä kanssa jo lähes aikuinen tytär. Luultavasti kirjasarjan edetessä opin jossakin vaiheessa olemaan vertaamatta näitä kirjoja tv-sarjaan, sillä ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Tv-sarja pohjautuu Reichsin kirjoihin hyvin löyhästi.

Minäkertoja tuo mielestäni päähenkilön lähemmäksi lukijaa. Joskus minua melkeinpä harmittaa, ettei jossakin kirjassa sellaista ole. En osaa päättää, ovatko kertojan viittaukset tuleviin tapahtumiin enemmän hyvä vai huono asia. Vaikka ne saavat lukemaan eteenpäin jännittyneenä, ehkä niitä ei ainakaan tässä sarjassa vaadittaisi. Mielestäni kirjat ovat muutenkin mukaansatempaavia.

SPOILER ALERT! Kun yhdessä vaiheessa luultiin Brennanin kissan tulleen tapetuksi, olin järkyttynyt ja pettynyt. Minusta on niin ikävää, että niin monissa dekkareissa murhaaja tappaa päähenkilön kissan varoitukseksi, miten paha kohtalo saattaa kohdata, jollei syyllisen jahtaaja luovuta tehtävässään. Minulle tulee tuollaisesta aina niin paha ja surullinen olo, että melkein meinaan jättää kirjan kesken. Tällä kertaa oli varsinkin onnekasta, että en tehnyt niin, sillä Birdie löytyi lopulta vahingoittumattomana. Muutenkin olen miettinyt, olenko jotenkin poikkeuksellinen yksilö vai onko jollakin muullakin niin, että dekkareissa kissan, tai ylipäätänsäkin eläimen, tappo herättää enemmän tunteita kuin ihmisten surman suuhun joutuminen. Ehkäpä tämä johtuu siitä, että dekkareissa on melkein poikkeuksetta murhatuiksi joutuvia ihmisiä, mutta eläimelle sellaista kohtaloa ei odota. Tässäkin kirjassa oli vaikka miten raakoja surmia. Vaikka ne eivät kylmäksi jättäneet, silti eniten kosketti Birdien oletettu kuolema. Tästä huolimatta kirjan ehkä koskettavinta antia olivat kohdat, joissa Brennanin syvää surua kuvattiin, kun hän luuli menettäneensä rakkaan kissansa ja voi sitä iloa, kun Birdie olikin elossa. SPOILERIT PÄÄTTYVÄT!

Kirjassa oli sen verran erilaisia juonikuvioita, että vaarana olisi saattanut mennä sekaisin. Yhdessä vaiheessa olin melkein unohtanut Elizabeth Nicoletin, ja olin hieman pöllämystynyt, kun hänen tapauksestaan alettiinkin yhtäkkiä puhua. Melko hyvin Reichs on kuitenkin onnistunut välttämään sekavuuden, ja pidinkin vilkkaita tapahtumia enemmän plussana kuin miinuksena.

Minua harmittaa, ettei Turun kirjastossa ole tämän kirjasarjan kolmatta osaa englanniksi. Déjà Dead ja Death du Jour ovat kyllä olleet sen verran hyviä, että voisin hankkia kolmannen osan omaksenikin, mutta olen päättänyt yrittää olla vähään aikaan hankkimatta uusia kirjoja. Mielestäni olen ostanut niitä vähän liikaa nyt alkuvuonna. Tietenkin voisin lukea kolmannen kirjan suomeksi, mutta en mielelläni lue alunperin englanniksi ilmestyneitä kirjoja käännöksinä. Ehkä teen tällä kertaa poikkeuksen, ehkä en.

Mielestäni Death du Jour oli hieman parempi kuin kirjasarjan ensimmäinen osa. Jos siis olet lukenut Déjà Deadin ja pitänyt siitä, tähän kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua. Suosittelen tätä myös muille dekkareiden ystäville.