lauantai 6. huhtikuuta 2013

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

                                                          kuva WSOY:n sivulta


Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja 2013 WSOY (La liste des mes envies 2012) 163 s. suom. Leena Leinonen

Delacourtin Onnen koukkuja on The Dinnerin tavoin kirja, josta en olisi kiinnostunut ilman kirjablogeja. Ensin en lukemieni arvioidenkaan perusteella kiinnostunut, mutta lopulta mielenkiintoni kohosi niin korkealle, että laitoin Onnen koukkuja varaukseen. Voin jo heti sanoa, että onneksi laitoin.

Mutta en minä ole rikas. Minulla on vain kahdeksantoista miljoonan viidensadanneljänkymmenenseitsemäntuhannen kolmensadanyhden euron ja kahdenkymmenenkahdeksan sentin sekki kahdeksaan osaan taiteltuna, piilotettuna kengän perukoille. Minulla on vain houkutus. Mahdollisuus saada toisenlainen elämä. Uusi talo. Uusi televisio. Monia uusia asioita.
Mutta ei mitään erilaista. 

Jocelyne on 47-vuotias lankakauppias, joka on luopunut haaveistaan, mutta on haavelinnojen kaatumisesta huolimatta melko tyytyväinen elämäänsä. Sitten kaikki muuttuu hetkessä, kun hänen ystävänsä saavat hänet ostamaan lottokupongin. Jocelynen onni on uskomaton, ja hän voittaa 18 miljoonan pääpotin. Jocelyne ei tiedä, mitä hän tekisi niin suurella rahasummalla. Ostaisiko hän kenties hienon kalliin silitysraudan ja Diorin laukun? Antaisiko hän osan rahoista lapsilleen? Toteuttaisiko hän miehensä suurimmat toiveet? Äitiään Jocelyne ei ainakaan voi saada takaisin millään rahasummalla.

Kirjan herättämä keskeinen kysymys on, tuoko raha onnea. Millaisen vastauksen kirja tähän antaa vai antaako kunnollista vastausta lainkaan saa tietää lukemalla kirjan. Sen voin kuitenkin sanoa, että kun Jocelyne menee hakemaan shekin voittorahoista, psykologi kertoo hänelle voiton vaaroista. Rahat tulevat houkuttamaan monenlaisia pyyntöjä, liehittelyä ja ehkä jopa masennusta. Psykologi kertoo, että jotkut ovat jopa päätyneet riistämään hengen itseltään. Psykologi lopettaa varoitussaarnansa sanoihin älkääkä unohtako, että tästedes teitä rakastetaan muista syistä kuin teidän itsenne vuoksi. Tässä vaiheessa miljoonien voittaminen alkoi tuntua enemmän kiroukselta kuin siunaukselta.

Joku tämän kirjan lukijoista oli pohtinut sitä, miksei Jocelyne olisi esimerkiksi lahjoittanut rahoja hyväntekeväisyyteen, jos niitä ei itse halunnut käyttää. Tämä on hyvä kysymys, mutta toisaalta, jos Jocelyne olisi päätynyt tuohon järkevään ratkaisuun, kirja ei olisi ollut näin hyvä.

Onnen koukkuja on verrattu Muriel Barberyn Siilin eleganssiin. En osaa vielä sanoa, miten onnistunut Siilin eleganssiin vertailu on. Seuraavassa postauksessa osaan kuitenkin varmaan sanoa asiasta enemmän, sillä tällä hetkellä luen Barberyn menestynyttä teosta. Ainakin kyseisen kirjat neljäkymmentä ensimmäistä sivua ovat herättäneet minussa ihastuksen tunteita.

Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta. Olisin lukenut Onnen koukkuja varmaan alusta loppuun ilman taukoja, jollen olisi aloittanut lukemista puolenyön jälkeen ja väsymys alkoi siinä vaiheessa painaa jo liikaa. Kirja on juuri sopivan pituinen yhdellä kertaa ahmittavaksi, mutta sen tarina on myös sen verran vangitseva, ettei kirjaa haluaisi laskea käsistään pois.

Pidin kirjan kielestä paljon. Suomentaja on tehnyt hyvää työtä, ja erityismaininnan haluan antaa loistavalle suomenkieliselle nimelle Onnen koukkuja. Mielestäni nimi on aivan täydellinen tälle kirjalle. 

Mitä minä tekisin, jos voittaisin lottoarvonnassa useita miljoonia? Pohdinta on hypoteettista, sillä enhän minä lottoa. Todennäköisesti ostaisin asunnon, en edes mitään hienoa omakotitaloa upealla alueella vaan ihan tavallisen kerrostaloasunnon. Lähtisin lomamatkalle Ranskaan tai Italiaan. Ostaisin kirjoja kerrankin joutumatta miettimään hintoja. Ostaisin uuden kannettavan tietokoneen. Antaisin osan rahoista läheisilleni. Lahjoittaisin muutaman miljoonan hyväntekeväisyyteen. Todennäköisesti kuitenkin olen onnellisempi nykyään. Olisihan se mukavaa matkustella ja saada uusia kokemuksia, mutta lomamatkoja voin toivottavasti toteuttaa sitten joskus tulevaisuudessa. Ei ole mitään kovin tärkeää syytä, miksi minä tarvitsisin 18 miljoonaa euroa.

Voisin suositella kirjaa oikeastaan kaikille, mutta varsinkin niille, jotka odottavat launtai-iltaisin kynä kädessä jännittyneenä lottonumeroja. Ehkä voitto ei sittenkään olisi kaikkien unelmien täyttymys.

Delacourtin romaanin ovat lukeneet lisäkseni muun muassa Laura / Lukuisa, Jenni S., Tessa, Katja / Lumiomena ja Minna Jaakkola.

**** 1/2

Herman Koch: The Dinner

Herman Koch: The Dinner
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2009 Hollanninkielinen nimi: Het diner Sivumäärä: 309 Hollannista englanniksi kääntänyt: Sam Garrett Suomenkielinen käännös: Illallinen

En olisi kiinnostunut tästä Herman Kochin kirjasta ilman kirjablogeja. Itse asiassa en varmaan olisi siitä ikinä kuullutkaan, jollen ehkä joskus olisi törmännyt siihen kirjaston hyllyssä ja jättänyt sen sinne, koska kansi ja nimi ei olisi saanut minua kiinnostumaan. Yksi syy, miksi olen niin iloinen kirjablogimaailmaan tutustumisesta, on juuri se, miten saatan lukea oikeita helmiä, joita en olisi lukenut muuten. The Dinner on sellainen kirja, jonka olisi voinut lukea lähes yhdeltä istumalta, mutta minulla ei siihen valitettavasti ollut mahdollisuutta. Jouduin nimittäin valmistautumaan etiikan tenttiin, joten luin kirjaa vähitellen alkuviikon ajan ja eilen tentin tekemisen jälkeen pystyin lukemaan kirjan hyvällä omallatunnolla loppuun.

Kaksi pariskuntaa kokoontuu arvostetun ravintolan pöydän ääreen syödäkseen yhdessä illallista. Illallisen nauttiminen ei kuitenkaan ole tämän kokoontumisen tärkein motiivi, sillä pariskuntien lapset ovat syyllistyneet tekoon, josta lapsien vanhemmat haluavat keskustella keskenään. Valvontakameravideo teosta on päätynyt televioon, sillä poliisi haluaa yleisövinkkejä siitä, ketkä teon takana ovat. Kukaan nuorukaisten vanhempien lisäksi ei kuitenkaan ole tunnistanut poikia huonolaatuisista valvontakamerakuvista.

Kirjan kannessa lukee How far would you go to protect the ones you love? Kysymys on erittäin olennainen kirjassa. Välillä minua järkytti, mitä kaikkea kirjan vanhemmat ovat valmiita tekemään, jotta heidän lapsellaan olisi kaikki hyvin.

Koen vaikeaksi pohtia kirjaa ilman juonipaljastuksia. Joten annan SPOILERIVAROITUKSEN!

Oli järkyttävää, miten Michelin vanhemmat yrittivät laittaa kodittoman naisen kuoleman oikeastaan naisen omaksi syyksi. Itseäänhän hän voi vain syyttää, kun sattui olemaan tiellä. Pojilla ei ollut mitään järjellistä syytä vahingossa aiheuttaa naisen kuolemaa. Silti Michelin vanhemmat eivät tunnu näkevän tekoa kovinkaan moraalisesti tuomittavana tekona. Sen jotenkin pystyin ymmärtämään, että eivät vanhemmat halua lapsensa viettävän monta vuotta vankilassa ja siksi suojelevat häntä. Ehkä naisen syyttäminen jotenkin kierolla tavalla tuntui Michelin vanhemmista oikeuttavan poikansa suojelemisen.

SPOILERIT PÄÄTTYVÄT!

Kirjassa hypittiin melko paljon nykyhetken ja menneisyyden välillä. Tämä olisi voinut tehdä kirjasta todella sekavan, mutta Koch onnistui kiitettävän hyvin pitämään lukijan kärryillä siitä, mistä hetkestä milloinkin puhutaan.

En ihastunut kehenkään kirjan henkilöistä, sillä oikeastaan kaikissa oli joitakin hyvin epämiellyttäviä piirteitä. Toisaalta tällä tavoin Koch on onnistunut luomaan henkilöhahmoistaan uskottavia eikä liian siloisia kuvauksia muka täydellisistä ihmisistä. Yleensä kuitenkin samaistun johonkin kirjan henkilöön kaikkine vikoineen, mutta tämän kirjan henkilöiden kohdalla ei niin tapahtunut. Silti tämä seikka ei häirinnyt, vaan lukukokemukseni oli todella hyvä.

Jostakin syystä en osaa kirjoittaa tästä Kochin kirjasta kunnolla. Lykkäsin tämän arvion kirjoittamista vuorokaudella, vaikka yleensä alan kirjoittaa arviota mahdollisimman pian lukemisen jälkeen. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että jos lykkäisin lisää, arvostelusta ei tulisi yhtään parempi vaan sen kirjoittamisesta tulisi vain vaikeampaa. Minä vaikutuin kirjasta ja lukisin mielelläni myös lisää kirjoja Kochilta.

Minäkin ihmettelin Elegian tavoin, ettei kirjassa ollut alkusivuilla alkuperäistä hollanninkielistä nimeä. Mielestäni asia olisi kuitenkin ihan olennainen juttu mainita.  

Valloitan Kochin kirjalla Alankomaat ja osallistun Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.

Kochin tarjoilemaa illallista on nautittu monessa blogissa. Mainitsen esimerkkeinä Elegian, Susan, Tintin ja Hennan blogit.

**** 1/2

P.S. Otan jatkossakin suomenkielisten kirjojen kuvat kustantamon sivuilta, mutta muista kirjoista otan kuvan itse. Yritän keksiä jatkossa hieman jännempiä tapoja kuvata kirjoja, mutta nyt saatte vain nähdä kirjan lattialla. Onpa omaperäistä.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Syksyn kirjakatalogien selailua

Katsastin ensin kirjakatalogeja ihan vain salassa ja kirjoittelin kiinnostavien kirjojen nimiä muistikirjaani. Mutta sitten kun Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika K listasi syksyn kirjakatalogien sivuilta löytyneet kiinnostavimmat kirjat, minäkin päätin kertoa selailujeni tuloksen lukijoilleni. Listani on tehty katalogien silmäilyn pohjalta. Hyvin todennäköisesti luen muitakin kesän ja syksyn uutuuksia, varsinkin, jos jokin uutuuksista saa paljon kehuja blogeissa ja minunkin kiinnostukseni herää. Lisäksi luen mieluummin alunperin englanniksi ilmestyneet kirjat alkuperäiskielellä, joten niiden suomennoksia en tässä listaa. Odotan erityisen palavasti Vera Valan kesäkuussa ilmestyvää toista dekkaria ja Salla Simukan Valkea kuin lumi -trilleriä, jonka pitäisi saapua kirjakaupan hyllyille elokuussa. Haruki Murakamin 1Q84:n kaksi ensimmäistä osaa sisältävä suomennos on minulla varauksessa kirjastosta. Jos siihen tykästyn (toivottavasti!), 1Q84:n kolmannen osan lokakuussa ilmestyvä suomennos on myös kovasti odotettu.

Otava
Antti Tuuri: Alkemistit (syyskuu)
"Salatieteitä, seikkailuja, naishuolia ja ainaista vararikon uhkaa --." Näillä sanoilla Otavan syyskatalogi sai minut kiinnostumaan Antti Tuurin syyskuussa ilmestyvästä uutuuskirjasta, vaikka en ole yhtään kirjaa vielä Tuurilta lukenut. Syksyllä varmaan sitten olen.

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick (kesäkuu)
"Kabulissa räiskyy muukin kuin kranaatit - jos on sinkkutyttö ja sotakirjeenvaihtaja, ei parempaa asemapaikkaa ole" Kuulostaa sopivalta viihdekirjallisuuden edustajalta kesällä luettavaksi.

Laura Paloheimo: OMG (elokuu)
Kotimaista chick litiä, pitäähän sitä ainakin kokeilla. Kirjan nimi ei kyllä ole kovin houkutteleva, mutta jos olen joskus hääsuunnitteluohjelmiakin jaksanut katsoa, luulisin viihtyväni hääsuunnitelufirman puuhista lukemalla.

Mo Yan: Seitsemän elämääni (syyskuu)
Olen huomannut ihastuneeni maagiseen realismiin. Kirjan päähenkilö syntyy rangaistuksena uudelleen muun muassa aasina ja apinana ja kokee eri olomuodoissaan Kiinan historiaa. Ainakin minun mielenkiintoni heräsi. 

WSOY

Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera (elokuu)

Miina Supinen: Säde (syyskuu)
"Säde särmikkään humoristinen kasvukertomus, traagisia sävyjä saava rakkaustarina ja romaani ateistista, joka haaveilee pääsystä kulttiin."

Karo Hämäläinen: Ilta on julma (syyskuu)

Harri Närhi: Viimeinen vuoro (elokuu)
Tunnustan, että minulla on pienoinen heikkous psykologisiin trillereihin.

Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa (lokakuu)

Hannes Råstam: Kuinka tehtiin sarjamurhaaja - Thomas Quickin tapaus (kesäkuu)

Tammi

Haruki Murakami: 1Q84 osa 3 (lokakuu)

Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita (syyskuu)
Miten käy kahdelle rakastavaiselle, joita Kosovon sota repii erilleen?

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit (elokuu)

Salla Simukka: Valkea kuin lumi (elokuu)
Ihastuin palavasti tämän sarjan ensimmäiseen osaan Punainen kuin veri. Pakkohan minun on toinenkin osa lukea.

Gummerus

Miikko Oikkonen ja Sari Luhtanen: Nymfit (syyskuu)

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa (kesäkuu)
Tykästyin ensimmäiseen Arianna de Bellisin tutkimuksista ja elämästä kertovaan dekkariin. Odotan innolla parin kuukauden päästä ilmestyvää toista osaa.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Liebster Award - tunnustus

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
Kiitos Pihille naiselle!
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Pihin naisen esittämiin kysymyksiin vastaukset:


1. Onko sinulla kirjallisuusgenreä, jota et lue (esim. novellit, sarjakuva, runous, dekkarit, romantiikka, historialliset romaanit, scifi jne.)?
En nyt voi sanoa, että olisi jotakin genreä, jota en mistään hinnasta ikinä lukisi. Noista esimerkkinä mainituista kirjallisuusgenreistä scifiä ja sarjakuvia luen kuitenkin todella vähän. 

2. Huonoin lukemasi kirja?
Ei tämä ehkä kaikkien aikojen huonoin lukemani kirja ollut, mutta tänä vuonna luetuista tulee mieleen Candace Bushnellin Sex and the City.

3. Oletko lukenut kirjaa, jota sinun tekee mieli hehkuttaa? Jos, niin mikä?
Bernard Beckettin Genesis ehdottomasti! Genesis on ollut ehdottomasti tämän vuoden suurin hehkutuksen aiheeni. Minut Genesis valloitti ainakin täysin.

4. Luetko ennemmin ohuen kirjan vai ns. järkäleen?
Riippuu aika lailla mielialasta, tähtien asennosta ja vapaa-ajan määrästä. Olen hieman ennakkoluuloinen todella lyhyitä kirjoja kohtaan, sillä minusta tuntuu, että niissä ei ole tarpeeksi, jotta ne tulisivat lähelle ja koskettaisivat. Toisaalta myös todella paksu kirja aiheuttaa minussa epäluuloa. Pysyykö mielenkiintoni koko 700 sivun ajan? Enimmäkseen luen noin 300-sivuisia kirjoja, vaikka en tätä valintaa nyt mitenkään tietoisesti ole tehnyt.

5. Harrastatko jotakin muuta lukemisen ja bloggaamisen lisäksi?
En harrasta mitään varsinaista, mitä tehdään joka viikko johonkin tiettyyn aikaan. Opiskelua ei kai voi sanoa harrastukseksi, vaikka siitä nautinkin. Jos minulta kysytään harrastuksia, minulle tulee lukemisen lisäksi mieleen lautapelien pelaaminen. Niitä pelaan säännöllisen epäsäännöllisesti poikaystäväni kanssa ja välillä menemme kavereiden luokse pelaamaan, jotta saa kokoon isomman peliporukan.

6. Tykkäätkö lukea tietokirjoja vai pysytteletkö kaunokirjallisuudessa?
Luen paljon enemmän kaunokirjallisuutta kuin tietokirjoja. Ehkä tämä ainakin tällä hetkellä johtuu siitä, että opiskelun takia joutuu tietoa omaksumaan melko paljon, joten vapaa-aikana sitten mieluummin luen jotakin kevyempää.

7. Onko laukussasi aina mukana kirja vai luetko yleensä vain kotona?
Minulla on melko usein repussa mukana kirja. Luen yliopistolla, junassa, bussissa... Varsinkin jos minulla on kesken jokin hyvä kirja, en malta jättää sitä matkasta lähtiessäni kotoa.

8. Oletko lukenut koko ikäsi vai aloittanut aktiivisen lukuharrastuksen vasta aikuisiällä?
Opin lukemaan "vasta" ensimmäisellä luokalla, mutta ensimmäisen luokan joululomalla jo luin äidin hyllyssä ollutta Viisikkoa. Ekan luokan keväällä hankin kirjastokortin, ja sen jälkeen minusta tuli kirjaston vakiasiakas. Minulla on ollut kausia, jolloin en ole lukenut paljon, mutta suurimmaksi osaksi olen siitä lähtien lukenut innokkaasti.

9. Paras kuuntelemasi äänikirja?
Tämäpä on vaikea kysymys, sillä en ole kuunnellut äänikirjoja lapsuuden jälkeen. Maija Poppasia taisin ainakin kuunnella ahkerasti silloin, joten sanotaan nyt vaikka, että jokin niistä.

10. Kirja, joka on saanut sinut nauramaan?
En keksi nyt mitään kirjaa, joka sopisi tähän kysymykseen vastaukseksi. Sanon siksi sen sijaan kirjan, joka saa minut hyvälle tuulelle: J.K. Rowlingin Harry Potter and the Philosopher's Stone.

11. Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?
Sitten kun olen saanut luettua aloittamani Herman Kochin The Dinner -kirjan, aion lukea Grégoire Delacourtin Onnen koukkuja.

Omat kysymykseni:
1. Jos saisit opiskella tai olla ammatiltasi ihan mitä tahansa muuta kuin mitä nyt olet, mitä valitsisit?
2. Mikä kirja on saanut sinut itkemään?
3. Mikä on parasta keväässä?
4. Mikä kirja on jostakin käsittämättömästä syystä pölyttynyt pitkään kirjahyllyssäsi?
5. Mikä on suosikkisi nuortenkirjallisuuteen luokiteltavista kirjoista?
6. Kuka on suosikkirunoilijasi?
7. Mikä kirja on sinulla kesken tällä hetkellä?
8. Minkä kirjan jonkun sivuhenkilön kenkiin haluaisit astua yhden päivän ajaksi?
9. Mikä oli lapsuuden suosikkikirjasi?
10. Mikä on huonoin puoli kirjablogin pitämisessä?
11. Minkä kirjan ilmestymistä odotat tällä hetkellä eniten?

Jaan Liebster Award -tunnustuksen seuraaville blogeille:

Kyseiset blogit saavat vapaasti tarttua tai olla tarttumatta haasteeseen.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Haruki Murakami: Norwegian Wood
Alkuperäinen ilmestymisvuosi ja nimi: 1987 Noruwei no mori Sivumäärä: 296 Englanniksi japanista kääntänyt: Jay Rubin Suomenkielinen käännös: Norwegian Wood

Kirjablogien seuraaja ei helposti ole voinut välttyä kuulemasta Haruki Murakamin viime vuonna suomeksikin käännetystä Norwegian Woodista. Olihan tämä Murakamin kirja Blogistanian Globalia 2012 -kisan kakkonen, ja kirjabloggaajat ovat lukeneet ja arvioineet Norwegian Woodia ahkerasti. En ollut tainnut edes kuulla Murakamin nimeä ennen kuin aloin aktiivisesti lukea kirjablogeja. Norwegian Wood meni lukulistalleni ilman, että edes kunnolla tiesin, mistä kirja kertoo. Nimittäin en lue kovin huolellisesti arvosteluja kirjoista, jotka aion pian lukea. Luen arvosteluja sitten kirjan lukemisen jälkeen senkin edestä. Tästä huolimatta olin yllättynyt, miten totaalisen tietämätön olin siitä, mitä on odotettavissa. Toisaalta ehkä tämä selittyy sillä, että Norwegian Woodin arvioita on blogeissa ilmestynyt enemmän viime vuoden puolella, jolloin en vielä erityisen paljon kirjablogeja seurannut, joten vaikka tiesin blogisuosiosta, en arvioita montaa kuitenkaan ollut silmäillyt.

I had learned one thing from Kizuki's death, and I believed that I had made it a part of myself in the form of a philosophy: "Death is not the opposite of life but an innate part of life."

Kirjaa voisi kuvata rakkaustarinaksi, mutta minulle se oli paljon enemmän. Norwegian Wood kertoo elämästä ja kuolemasta, näin vaatimattomasti sanoen. Kirjan alussa 37-vuotias Toru Watanabe, kirjan minä-kertoja, kuulee Hampurin lentokentällä The Beatlesin Norwegian Woodin, joka tuo Torulle mieleen monia muistoja nuoruudesta, varsinkin Torun suuresta rakkaudesta Naokosta. Naoko oli ensin Torun parhaan ystävän Kizukin tyttöystävä. Kizuki kuitenkin päätyi tekemään itsemurhan 17-vuotiaana ja jätti jälkeensä vain Torun ja Naokon tuskan ja yksinäisyyden. Toru haluaa jättää menneisyyden taakseen ja lähtee Tokioon opiskelemaan yliopistossa. Naoko ja Toru kohtaavat sattumalta eräänä päivänä metrossa, ja he alkavat tämän kohtaamisen jälkeen viettää paljon aikaa yhdessä. Naokon mieli ei kuitenkaan kestä kaikkia häntä kohdanneita raskaita tapahtumia, ja hän päätyy pitämään välivuoden ja menemään poikkeukselliseen mielisairaalaan, jossa potilaiden on tarkoitus auttaa itseään ja toisiaan. Toru jatkaa elämäänsä Tokiossa ja kohtaa Midorin, jonka kanssa Torulle kehittyy ystävyyssuhde. Midori kuitenkaan vaikuttaa haluavan jotakin muutakin kuin vain ystävyyttä. Mihin ratkaisuun Toru päätyy, kun sydän tuntuu vetävän häntä kahteen vastakkaiseen suuntaan?

Minua Murakamin Norwegian Wood muistutti hieman reilu kuukausi sitten lukemastani Jeffrey Eugenidesin The Marriage Plotista. Yhtäläisyyksiä olivat ainakin yliopistoympäristö, rakkaustarina, jonka toisella osapuolella on mielen sisäisiä ongelmia ja eräänlainen kolmiodraama.

Norwegian Wood on traaginen, mutta koskettavan kaunis kertomus aikuistumisesta ja sen kivuista. Norwegian Wood ei ole kovin juonipainotteinen kirja vaan kasvukertomus. Tietenkin kirjassa myös tapahtuu asioita, mutta kirja etenee hitaasti. Tähän kirjaan tuollainen sopi. En olisi varmaankaan ollut yhtä vaikuttunut, jos kirja olisi ollut nopeatempoisempi.

Musiikilla on suuri rooli kirjassa. Ei kovin yllättäen varsinkin The Beatles soi kirjan aikana monen monta kertaa, ja tätä arviota kirjoittaessani olenkin kuunnellut The Beatlesin kappaleita.

Pidin kirjan henkilöistä. Ainoana poikkeuksena voisi ehkä mainita Torun ystävän Nagasawan, jonka tapa kohdella naisia sai minut välillä näkemään punaista. Kirjaa lukiessa tuntui siltä kuin olisi saanut uusia tuttavuuksia, ja heidän seurastaan ei olisi halunnut luopua lopun lähestyessä.

Aion ehdottomasti lukea Haruki Murakamin kirjoja lisää jatkossa. Todennäköisesti seuraavana Murakamina luen tänä keväänä suomeksi käännetyn 1Q84:n, jonka itse asiassa jo ennätin varata kirjastosta.

Valloitan Norwegian Woodilla Japanin, ja Murakami on yksi luettu kirjailija lisää Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.

1960-luvun Japaniin ovat matkustaneet lisäkseni muun muassa Katja / Lumiomena, Jenni S. ja Sara / P.S. Rakastan kirjoja.

*****