sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Blogien lastenkirjaviikko: C. S. Lewis: The Magician's Nephew

C. S. Lewis: The Magician's Nephew 2007 (1955) HarperCollins 220 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä Taikurin sisarenpoika)
lainattu kirjastosta

This is a story about something that happened long ago when your grandfather was a child. It is a very important story because it shows how all the comings and goings between our own world and the land of Narnia first began.
In those days Mr Sherlock Holmes was still living in Baker Street and the Bastables were looking for treasure in the Lewisham Road. In those days, if you were a boy you had to wear a stiff Eton every day, and schools were usually nastier than now. But meals were nicer; and as for sweets, I won't tell you how cheap and good they were, because it would only make your mouth water in vain. And in those days there lived in London a girl called Polly Plummer.



Digoryn taikurieno huijaa Digoryn ja Pollyn koekaniineikseen. Digory ja Polly päätyvät metsään, josta voi kulkea eri maailmoihin. Digoryn uteliaisuuden vuoksi heidän mukaansa tarttuu Jadis, ilkeä kuningatar, joka haluaa valloittaa maailman. Kun lapset yrittävät päästä eroon Jadiksesta, he pääsevät vahingossa näkemään lumoavan Narnian luomisen.

Ajattelin ensin lukea lastenkirjaviikon vuoksi vain minulle uusia lastenkirjoja, mutta sitten muistinkin, että kirjastosta on lainassa The Magician's Nephew, koska jokin aika sitten minulle tuli vastustamaton halu sukeltaa Narnian maailmaan vuosien tauon jälkeen. Muistan, että äiti on lukenut minulle Narnioita ääneen. Lukemaan opittuani luin sarjan ainakin kerran itsekseni ja teini-iässä näin myös kaksi ensimmäistä elokuvaa. Minusta tuntuu, että kolmatta en ole katsonut (pitäisikin katsoa!) ja neljäs on ilmeisesti tällä hetkellä suunnitteilla. 

Vaikka The Magician's Nephew on kuudes Lewisin kirjoittama Narnia-kirja, sen tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen ensimmäisenä ilmestynyttä The Lion, the Witch and the Wardrobe -teosta. Narnia-kirjojen lukemisessa kannattaa todellakin noudattaa kronologista järjestystä ilmestymisjärjestyksen  sijaan, sillä The Magician's Nephew pohjustaa tulevien kirjojen tapahtumia. Koska olen muutkin kirjat lukenut, osasin yhdistää monia kirjan juttuja tuleviin tapahtumiin. Kirjassa selviää, miten Narnia luodaan, miten Velhon ja leijonan Valkea velho päätyy Narniaan ja miksi  Velhon ja leijonan päähenkilöt pääsevät vaatekaapin kautta Narniaan.

Tiedän, että joitakin lukijoita häiritsee Narnia-sarjan selvät uskonnolliset viittaukset. Lapsena en niihin edes kiinnittänyt huomiota, mutta eivät ne erityisesti häiritse nykyäänkään, vaikka ne aika selviä ovatkin. Narnia-sarja on rakas osa lapsuuttani ja lähinnä minulle tulee kirjojen lukemisesta nostalginen ja lämmin olo. Lapsuudessani haaveilin enemmän Tylypahkaan kuin Narniaan pääsystä, mutta pidin Narniaakin hyvin hurmaavana satumaana. Maa on kuin lasten päiväunista. Kun Narnia luodaan, toffeenkin voi istuttaa ja siitä kasvaa puu. Narnia on täynnä eläimiä ja taruolentoja, jotka osaavat puhua. Seuraavissa osissa Narniaan eivät enää pääse aikuiset, sillä heillä ei ole enää lapsen uskoa ja mielikuvitusta. Narnian seikkailuissa lapset ovat tärkeässä osassa ja heistä voi kasvaa jopa kuninkaallisia.

The Magician's Nephew ei ole suosikkini Narnia-kirjoista, sillä pidän seuraavien osien tapahtumia ja henkilöitä kiehtovampina, mutta kirja oli silti hyvä tapa palata Narniaan. Haluan lukea muutkin osat jossakin vaiheessa, vaikka tiedän, että tuskin ihan heti ehdin niitä uusintalukea.

Taikurin sisarenpojasta on kirjoitettu ainakin näissä blogeissa: Luettua elämääKaleidoscopesheferijm, Yksi luku vielä... ja Sonjan lukuhetket.

♥♥♥♥
Kuvan on taiteillut Eucco.

12 kommenttia:

  1. Minä taas en tuosta kronologisesta järjestyksestä pidä, ilmestymisjärjestyksessä on oma dynamiikkansa joka häiriintyy kronologisessa luennassa.
    Velhossa ja leijonassa ei varsinaisesti tarvita pohjatietoja Valkoisesta velhosta yms, päinvastoin minusta on parempi että tietyt asiat jäävät siinä vaiheessa vielä hämäriksi...
    Ja tämä ei ole myöskään niin vahva kirja omillaan, sarja alkaisi turhan löysästi.

    Prinssi Kaspian ei myöskään ole niin erinomainen kirja itsessään, sen tehot perustuvat myös siihen että lukija ei tiedä Narniasta vielä paljoa, joten sen sysääminen sarjan neljänneksi myös heikentää sarjaa...

    Ja toisaalta tämä ja Hevonen ja poika toimivat hyvin välinäytöksinä ennen Viimeistä taistelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin tuota, että tämä on ehkä hieman hidas aloitus, mutta silti mieluiten luin tämän ensimmäisenä. (Alussa lukee, että Lewis itsekin suositteli tätä järjestystä.) Muistan olleeni lapsena aika hämmentynyt, kun kesken sarjan palattiin menneeseen, joten sopivasta järjestyksestä voi olla näköjään montaa mieltä.

      Poista
    2. Mainitsemasi Hevonen ja poika on kirjailijan mielestä sopivinta lukea kolmantena, joten tässä järjestyksessä aion nämä tällä kertaa lukea. Saa nähdä, onko lukukokemus kovinkin erilainen, koska lapsena taisin lukea nämä ihan ilmestymisjärjestyksessä.

      Poista
    3. Jes, en kyllä välttämättä aina luota tekijöihin itseensä näissä asioissa...
      Ja ehkä se vaikuttaa että lukeeko tätä sarjaa ensimmäistä kertaa vai toista, ensikertalaisille ainakin ilmestymisjärjestys on minusta parempi, uusintaluvuissa kronologinen voi toimia paremmin...

      Poista
  2. Oi että! Kiva, kun olet innostunut uudestaan Narniasta, ja että se on sinulle tärkeä, vaikka oletkin käsittääkseni enemmän Potter-polvea.

    Minä luin mukulana juuri siinä Velho ja Leijona ensin- järkässä sarjan, nyt aikuisena aloitin tällä kuten herra Lewis halusi. Tykkäsin paljon tästä varsinkin sen takia, etten muistanut kirjasta oikeastaan mitään, tuntui ihan freesiltä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Pottereiden parissa olen kasvanut, koska aloin lukea niitä kymmenvuotiaana (silloin oli suomennettu kolme kirjaa) ja uutta Potteria odotettiin aina kuin kuuta nousevaa. Viidettä pitikin lukea jo sanakirjan kanssa englanniksi, vaikka lukeminen oli ihan hirveän hidasta. :D Puoli vuotta oli kuitenkin liian pitkä aika odottaa suomennosta.

      Minulle kirja oli jäänyt mieleen. En tietysti muistanut kaikkea, mutta muistin tämän tapahtumat paremmin kuin loppupään Narnioiden. Juuri sinun bloggauksesi taisi olla yksi syy, miksi Narnia-kiinnostukseni heräsi uudelleen. Vaikka olen hidas toteuttamaan kiinnostuksiani, koska on niin paljon muitakin kirjoja, olen onnellinen, että aloin lukea Narniaa uudelleen.

      Poista
  3. Minä en ole lukenut yhtään Narniaa, ehkä noiden uskonnollisten viittausten vuoksi nuorempana, nyt ne voisivat toimia kuriositeettina. Olen vain vähän huono lukemaan sarjoja, mutta näin taidan sanoa novelleista ja runoista ja kaikesta, että tekosyitä kaikki tyynni! Luen kun siltä tuntuu :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en todellakaan tiennyt tai huomannut viittauksia lapsena eivätkä ne edelleenkään häiritse, vaikka ne nykyään tiedostankin. Kirjan voi lukea täysin myös satuna/fantasiana. Toivottavasti vielä joskus sukellat Narnian maailmaan, sillä ainakin minusta se kannattaa. :)

      Poista
  4. Minua eivät uskonnolliset viittaukset haitanneet ollenkaan tässä ensimmäisessä osassa. Narnian luominen oli kiehtovaa suurenmoisen Aslanin ansiosta. Jännittää tarttua jatko-osiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aslan on ihana. Muistan pitäneeni hänestä suunnattomasti lapsenakin. Uskon, että pidät jatko-osistakin, sillä minusta ne ovat jopa hieman parempia kuin tämä kronologisesti ensimmäinen osa.

      Poista
  5. Niin Joo, minullakin on täysin alkutekijöissään tämä sarja. Luen sitä nyt aikuisena ihkaensimmäistä kertaa ja vaikkka olenkin viihtynyt tarinan parissa hyvin, on lukeminen hitaanpuoleista, tyyliin kirja vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narniaa on varmasti mukava lukea myös hieman hitaammalla tahdilla. En minäkään ehdi ihan heti toisen osan pariin, mutta ainakin Narnia-tarinoita riittää sitten hieman pidemmäksi aikaa.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!