Loka-, marras-, joulu- ja tammikuussa luettua & lyhytarvioita (Gillian Flynnin Dark Places, Chelsea Cainin Evil at Heart & Libba Brayn Beauty Queens)

Lokakuussa kävin elämäni ensimmäisillä kirjamessuilla ja vietin kirjallista iltaa Vera Valan seurassa. Pakkasin muuttoa varten ja kirjoitin ensimmäisen seminaarityöni.

Lokakuussa luin seitsemän kirjaa:
Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö
Kristina Ohlsson: Nukketalo
John Green: The Fault in Our Stars
Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit
José Rodrigues dos Santos: Einstein-koodi
Gillian Flynn: Dark Places
Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki

Kaksi kirjoista luin englanniksi ja loput suomeksi. Luin kerrankin tasapainoisesti mies- ja naiskirjailijoita. Kolme lukemistani kirjoista oli naisten kirjoittamia, ja luin hieman enemmän mieskirjailijoiden tuotantoa eli neljän kappaleen verran. Lokakuun aikana luin 2865 sivua. Keskiarvoksi tulee 409 sivua per kirja. Luin vain yhden kotimaisen kirjan, ja kaksi lukemistani kirjoista tulin ahmineeksi englanniksi. Jos on valittava kuukauden vaikuttavin lukuelämys, kallistun Sarianna Vaaran koskettavan Huomenkellotytön puoleen.

Gillian Flynn: Dark Places (ilmestyy kesäkuussa 2014 suomeksi nimellä Paha paikka)
Libby Day todistaa lapsena, kun hänen äitinsä ja siskonsa murhataan. Hän todistaa omaa veljeään vastaan. Kill Club on kiinnostunut pahamaineisista rikoksista ja he kutsuvat Libbyn vieraakseen. Libby saakin kuulla, miten kerhon jäsenet eivät usko Benin syyllisyyteen. Pikkuhiljaa Libbykin alkaa epäillä, onko kaikki sittenkään niin kuin hän on parinkymmenen vuoden ajan luullut.

Pidin viime vuonna suomennetusta Gone Girlistä paljon. Tosin kirjan viehätys on hieman haihtunut vuoden saatossa, mutta kirjaa lukiessani yllätyin ja järkytyin. Odotin, että Dark Places toisi samankaltaisen lukuelämyksen, mutta jäin hieman pettyneeksi. En osannut arvata loppuratkaisua, mutta kuitenkaan kirja ei tuntunut ihan niin kieroutuneelta ja hienolta kuin Gone Girl. Tiedän Gone Girlin jakaneen mielipiteitä, mutta minuun se kolahti. Saa nähdä, millaisia reaktioita Dark Places herättää suomalaisissa lukijoissa, sillä se on ilmestymässä kesäkuussa suomeksi nimellä Paha paikka. Minulla on lukulistalla vielä Flynnin Sharp Objects, ja olen kuullut, että sitä on kehuttu jopa parhaaksi Flynniksi. Dark Placesin on lukenut myös Norkku.

♥♥♥½

Marraskuu kuluikin muuton, toisen seminaarityön ja muiden opiskelupuuhien parissa. Luin marraskuun alussa kaksi Johanna Sinisalon romaania, mutta mitään muita kirjoja en loppuun asti saanut kuun aikana.

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Marraskuu oli liian kiireinen kovinkaan hyväksi lukukuukaudeksi ja luin kuukauden aikana 604 sivua. Keskiarvoksi tulee 302 sivua per kirja. Luin kuitenkin Auringon ytimen, joka oli yksi viime vuoden lukuelämyksistäni.

Joulukuussa kaipasin lunta ja joulutunnelmaa, sillä jouluaattonakin vain satoi vettä.

Haruki Murakami: 1Q84 osa 3
Sue Grafton: W is for Wasted
Anna Godbersen: Envy
Chelsea Cain: Evil at Heart

Viime vuoden viimeisenä kuukautena luin neljä kirjaa ja yhteensä 1659 sivua. Keskiarvoksi tulee 415 sivua per kirja. Kolme kirjaa oli naiskirjailijoiden kynästä ja yksi oli mieskirjailijan luomus. Joulukuussa luin loppuun Murakamin 1Q84:n, joka oli vuoden 2013 huikaisevimpia lukukokemuksia, vaikka loppu ei saanut minua pauloihinsa aivan niin vahvasti kuin kaksi ensimmäistä osaa.

Chelsea Cain: Evil at Heart (ilmestynyt suomeksi nimellä Musta sydän)
Sarjamurhaajadekkareista olen pitänyt eniten Thomas Harrisin Hannibal Lecter -kirjoista, mutta toinen suosikkini on Chelsea Cainin Gretchen Lowell -sarja. Kirjat ovat nopealukuisia, mutta en pysty lukemaan niitä montaa peräkkäin, koska jotkin kohtaukset on kuvattu niin yksityiskohtaisesti ja äklöttävästi, että minulle tulee fyysisesti huono olo. Kuitenkin Archie Sheridan on harvinaisen kiinnostava poliisi. Hän ei todellakaan ole täydellinen vaan Gretchenin kohtaaminen on aiheuttanut traumoja ja avioliiton hajoamisen. Kuitenkin Archie tuntee vastentahtoista halua Gretcheniin. He tutustuivat, kun Gretchen soluttautui mukaan tekemiensä murhien tutkintaan ja ajautuivat suhteeseen. Sarjamurhaajien ihannointia on myös tuotu esille, sillä Gretchen Lowellin kauneus on innoittanut markkinamiehiä ja hän koristaa milloin minkäkin lehden kantta. Todellisuudessakin vaaralliset rikolliset saavat vankilaan ihailijakirjeitä. 
♥♥♥♥

Minusta oli ihan mukavaa palata loppuvuoden tunnelmiin tämän koosteen myötä, mutta olen silti onnellinen, että viime vuoden kiireistä on selvitty. Tänä keväänä ei ainakaan tarvitse muuttaa ja opiskelutahdinkin pitäisi olla keväällä vähemmän stressaava kuin syksyllä.

Tammikuussa harrastin kirjallista haahuilua eli aloitin monta kirjaa, luin niitä hetken ja halusinkin lukea jotakin muuta.

Tammikuussa luin seitsemän kirjaa:
Virginie Despentes: Baise-Moi (Rape Me)
Catherine Sanderson: Petite Anglaise
Emily Brontë: Humiseva harju
Sari Kivistö ja H.K. Riikonen (toim.): Mitä jokaisen tulee tietää antiikista - Kreikka & Rooma
Libba Bray: Beauty Queens 
J.S. Meresmaa: Mifongin aika
L.M. Montgomery: Runotyttö - Uuden Kuun Emilian tarina

Luin 2600 sivua. Keskiarvoksi tulee 371 sivua. Tammikuu oli minulle naiskirjailijoiden kuukausi, sillä vain Mitä jokaisen tulee tietää antiikista - Kreikka & Rooma -tietokirjan toinen kirjoittajista on mies. Aloitin blogissani uuden sarjan nimeltään Vuosisatojen pölyttämää? ja luin sen vuoksi Emily Brontën Humisevan harjun. Yllätyin ja ihastuin ikihyviksi ja kirja olikin tammikuun vaikuttavin lukuelämys. Luin myös ensimmäisen Vive la France! -lukuhaasteeseen sopivan kirjan eli Virginie Despentesin Baise-Moin.

Libba Bray: Beauty Queens
Olin kiinnostunut kirjasta jo aiemminkin, mutta Siinan bloggaus sai minut siirtämään kirjan "luen joskus" -listalta "täytyy lukea mahdollisimman pian" -kirjoihin. Miss Teen Dream -kilpailijat haaksirikkoutuvat autiolle saarelle. Vai onko saari sittenkään autio? Kilpailijoilla on hyvin erilaisia selviytymiskeinoja ja osalle on tärkeää pitää yllä kauneuskilpailussa tarvittavia taitoja hengissä selviytymisen lisäksi. Henkilöt tuntuivat ensin hyvinkin kärjistetyiltä (ja tämä toi tietysti kirjan hahmojen toimintaan oman hauskuutensa), mutta tuli heihin kirjan edetessä myös uusia ulottuvuuksia. Kirja on aika runsas. On kauneuskilpailujen parodiointia ja kritisointia, missikilpailijoiden kanssa samalle saarelle haaksirikkoutuneita merirosvoja, merirosvojen kanssa syntyvää sutinaa ja hengenvaarallisia tilanteita. Tuloksena voisi olla aikamoinen sillisalaatti, mutta Bray onkin onnistunut loihtimaan runsaista aineksista vallan hulvattoman keitoksen. En ole lukenut mitään tällaista aiemmin, mutta haluaisin lukea lisää tämäntapaista.  

♥♥♥¾