Helmikuussa luettua

Helmikuun ajan minusta tuntui melko saamattomalta, mutta ainakin kirjoja olen ehtinyt lukea kymmenen. Lukemissani kirjoissa oli sivuja yhteensä 3152, joten sivuja oli keskimäärin 315 per kirja. Kevät olisi jo tervetullut, koska olen kyllästynyt mustaan talveen, joka tuntuu imevän energiani olemattomiin. Juhlin tosin syntymäpäiviäni helmikuussa, joten söin hyvin ja näin erään lempimuusikoistani livenä. Laitoin pystyyn tammikuun lopulla olleiden blogisynttärieni kunniaksi kirja-arvonnan, johon voi osallistua keskiviikkoon klo 23.59 asti.

Helmikuu oli lanu-kirjallisuuspainotteinen. En tehnyt tällaista päätöstä tietoisesti vaan jotenkin lasten- ja nuortenkirjat tuntuivat sopivan lukufiilikseeni. Palasin lapsuuden suosikkejeni Neiti Etsivien pariin Carolyn Keenen Kitty och falskmyntarligan -kirjalla, kimppaluin ihanan kaikenikäisten sadun Catherynne M. Valenten Tyttö, joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla, jännitin Lumikki Anderssonin kohtaloa lukiessani Salla Simukan Musta kuin eebenpuu, koukutuin moderniin Tuhkimo-tulkintaan Marissa Meyerin Cinderiin, uusintaluin viime vuoden suosikkini Bernard Beckettin Genesiksen, ja Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti sai luvan olla ensimmäinen Muumi-kirjani ikinä. Luin myös neljä hyvin erilaista aikuisille kohdennettua kirjaa. Viktor Martinovitšin Paranoia muistutti minua hieman Orwellin 1984-dystopiaklassikosta. Tiina Raevaaran perhesurmia käsittelevä pienoisromaani Laukaisu jätti miettimään aihettaan, vaikka ei kirjana minua täysin vakuuttanutkaan. Andrei Pajanteen Autuaiden saari oli pitkäkestoinen ja hyvin erikoinen lukuelämys. Grégoire Delacourtin Katseenvangitsijat ei ollut ihan minun kirjani, mutta julkkisten ja pinnallisuuden kritisointi toi kirjaan jonkin verran kiehtovuutta. Sain kirjasta myös pisteen Vive la France! -lukuhaasteeseen.

Luin suurimman osan kirjoista suomeksi, mutta harjoitin ruotsin kielen taitojani yhdellä Neiti Etsivällä ja Marissa Meyerin Cinderin luin englanniksi. Kotimaisia kirjoja tulin lukeneeksi neljä ja mieskirjailijoiden teokset pääsivät samalle lukemalle. 

Viime vuoden lukuelämys Bernard Beckettin Genesis oli oikeutetusta kuun paras kirja, mutta Tyttö, joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla, Cinder ja Muumipeikko ja pyrstötähti olivat myös kirjoja, joiden lukemisesta nautin erityisesti. Delacourtin Katseenvangitsijat oli pienoinen pettymys, koska pidin ensimmäisestä Delacourt-suomennoksesta Onnen koukkuja aika lailla.

Maaliskuu on lähtenyt lukukuuna myös hyvin käyntiin. Hyvää kevään odotusta ja lukuhetkiä! Turussa tosin tuntui jo tällä viikolla ihan keväiseltä, sillä aurinko paistoi ja linnut visersivät.