Blogien lastenkirjaviikko: David Walliams: Herra Lemu

David Walliams: Herra Lemu 2014 (Mr Stink 2009) Tammi 256 s. suom. Jaana Kapari-Jatta kuv. Quentin Blake
lainattu kirjastosta

Chloe ei ollut samalla tavalla koditon, mutta sydämessään hän tunsi itsensä kodittomaksi.




Koska Chloe oli ollut niin paljon yksin, hänen mielikuvituksensa oli muuttunut syväksi metsän siimekseksi. Se oli taikapaikka, jonne saattoi paeta, ja se oli paljon jännittävämpi kuin todellinen elämä. Chloe oli kirjoittanut kouluvihkoonsa tarinan tytöstä, joka lähetetään sellaiseen kouluun (tarina perustui löyhästi hänen omaan elämäänsä), jossa opettajat ovat salaa vampyyreita. Se oli hänen mielestään paljon jännittävämpää kuin tylsät yhtälöt, mutta äiti oli selvästikin eri mieltä. 

Chloea on kielletty juttelemasta vieraiden ihmisten kanssa, mutta äitinsä varoituksista huolimatta hän tutustuu kodittomaan herra Lemuun ja herra Lemun koiraan. Chloen äiti pyrkii parlamenttiin ja haluaa kodittomat ihmiset pois kaduilta haisemasta. Chloe pelästyy ja päättää tarjota herra Lemulle asuinsijan kotinsa vajasta.

Huomasin eilen, että tällä viikolla vietetään blogeissa lastenkirjaviikkoa. Blogissani vilahtelee aika taajaan lanu-kirjallisuutta, mutta lanu-kirjojen lukemiseni painottuu yleensä nuortenkirjallisuuteen. Lastenkirjaviikko olikin oiva kannustin lastenkirjojen lukemiseen. En kirjoita bloggauksiani annettujen otsikkojen perusteella, sillä osa oli selvästi suunnattu lapsellisille bloggaajille ja muutenkin halusin lukea kirjastopinojani matalammiksi, sillä kesällä haluaisin keskittyä omien kirjojeni lukemiseen. Jos olisin kirjoittanut esimerkiksi lastenkirjasta, joka on jäänyt mieleeni lapsuudestani, saisitte lukea Ronja ryövärintyttärestä tai Pikku Prinssistä, mutta tällä kertaa keskityn kirjoihin, jotka ovat minulle aivan uusia tuttavuuksia. Lapsuuden rakkaimpia kirjoja tulen uusintalukeneeksi muutenkin.

Kiinnostuin David Walliamsin Herra Lemusta tammikuussa, kun se alkoi saada bloginäkyvyyttä. Rakastin lapsena Roald Dahlin kirjoja, joten minulle tuttu ja rakas kuvittaja Quentin Blake ja kiehtovan kuuloinen idea herättivät mielenkiintoni. Aluksi hieman pelkäsin, että Herra Lemu on toisinto Dahlin kirjoista, mutta ymmärsin pian, että pelkoni oli turha. Ymmärrän, miksi Walliamsia on verrattu Dahliin ja varsinkin Quentin Blaken omintakeinen kuvitus saa kirjan hengen ajoittain tutuksi, mutta Walliams ei todellakaan ole kopioinut Dahlia. Molemmat herrat onnistuvat naurattamaan, mutta silti heillä on oma tyylinsä. Walliams on ainakin Herra Lemun perusteella realistisempi ja Dahlin tyyliä voisi kuvata ajoittain fantastiseksi ja ajoittain maagisella realismilla maustetuksi.

Brittiläinen Pokka pitää on yksi lempikomediasarjoistani ja ajoittain Chloen äidin hienostelu toikin mieleen Hyacinth Bucketin (jonka sukunimeä ei todellakaan lausuta samoin kuin ämpäri vaan hienostuneesti Bouquet). Chloen äidillä on myös pakkomielle Murene-sukunimen lausuntatavasta.  Hän väittää, että sukunimi lausutaan Myrenee, mutta Chloen isä on toista mieltä.

Nauroin monesti ääneen, vaikka harvat kirjat osuvat nauruhermooni. Vaikka Herra Lemu sisältää paljon ratkiriemukasta huumoria, kirja käsittelee myös vakavia aiheita, joista on varmasti hyvä keskustella lapsen kanssa. Chloe on koulukiusattu. Pelkästään koulukaverit eivät huomauttele hänen painostaan vaan jopa hänen äitinsä tekee siitä ilkeitä huomautuksia. Hän jää pikkusiskonsa Annabellen varjoon ja arvelee, ettei äiti välitä hänestä paljonkaan. Chloe on myös kuullut vanhempiensa riitoja, joissa on väläytelty avioeron mahdollisuutta. 

Koulukiusaaminen ja vanhempien huonot välit koskettavat monenkin lapsen elämää. Ne saattavat olla vaiettuja asioita, mutta kirjojen myötä aihepiireistä on todennäköisesti helpompi keskustella enemmänkin. Arvelisin, että kirja saa vanhemmatkin miettimään, kohtelevatko he lapsiaan tasapuolisesti. Herra Lemussa toisen lapsen suosiminen on hyvin kärjistettyä, mutta pienemmätkin asiat voivat saada lapsen tuntemaan olonsa sisarustaan vähempiarvoiseksi.

Chloen käytös on hyvä esimerkki suvaitsevaisuudesta. Ihmiset ovat erilaisia, mutta heitä ei kannata tuomita toisen luokan kansalaisiksi vain ulkonäön ja hajun perusteella.

Minulla ei ole omia lapsia, mutta jos joskus sellaisia saan, yhteiset lukuhetket ovat varmasti tärkeä osa yhdessä vietettyä aikaa. Muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun äitini jaksoi lukea minulle kirjan toisensa perään.

♥♥♥♥

Kuvan on tehnyt Eucco.

Muissa blogeissa: Luen ja kirjoitan, Kirjojen keskellä, Lukuisa, Opuscolo - kirjasta kirjaan, Lumiomena, Hemulin kirjahylly, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Muumilaakso / Mumindalen.