Leena Wallenius: Lotta, lentoemäntäoppilas

kansi: Vincent Baccum

Leena Wallenius: Lotta, lentoemäntäoppilas 1994 Otava 176 s.
lainattu kirjastosta

Kuumeisesti oppilaat alkoivat selata listoja löytääkseen oppilaslentojensa numeron. Lotalle oli merkitty kuusikymmentäkuusi. Sehän oli aamulento Frankfurtiin! Miten ihanaa! Ensimmäinen ulkomaanlento.
- Mä pääsen Frankkiin, Lotta kiljaisi.
- Ja mä Kajaaniin, Pupu valitti surkealla äänellä.
Marleenan ilme ei ollut yhtään onnellisempi.
- Poriin.
Sieltä täältä kuului muitakin pettyneitä huokauksia riemunkiljahdusten joukosta. Oli epäoikeudenmukaista, että jotkut pääsivät ulkomaille.
- Rauhoittukaa, Milla hymyili. - Kaikki pääsevät ulkomaille. Odottakaa vain seuraavaa listaa.

Lotta opiskelee vanhempiensa mieliksi liikunnanopettajaksi, mutta hän on huomannut, että hänen sydämensä halajaa muualle. Hän pyrkii vanhemmiltaan salaa lentoemännäksi ja hänet hyväksytään. Siitä alkaakin kouluttautuminen uuteen työhön eikä Lotan sydän säästy myöskään komean lentäjän aiheuttamilta pamppailuilta.

Kun kirjoitin kesällä kahdesta ensimmäisestä Kitty-lentoemännästä kertovasta kirjasta, Sara mainitsi, että Kitty-sarjan suomalainen vastine on Leena Walleniuksen Lotta-kirjat. Väitin silloin, etten ole koko sarjasta aiemmin kuullutkaan, mutta nyt ensimmäisen osan luettuani epäilen vahvasti, että olen sarjaan tutustunut jo lapsena. Tämän siitä saa, kun lapsuudessa ahmi kirjoja mutta ei merkannut luettuja mihinkään muistiin.

Kaipasin toisen Kitty-kirjan parissa enemmän kuvausta lentoemännän työstä ja Lotta, lentoemäntäoppilas täyttikin siinä mielessä paremmin odotukseni. Lentoemännän työ tuntuu vieläkin kiehtovalta, joten lentoemäntänä itsekin työskennelleen Walleniuksen kuvaus lentoemännän koulutuksesta ja työtehtävistä oli hyvin mielenkiintoista ja nopeaa luettavaa.

Yleensä Lotan ystäviä moitittiin milloin mistäkin, mutta Lotta selvisi mainiosti niin kävelystä kuin tyylikkäästä pukeutumisesta. Vaikka hän mokaili ensimmäisellä harjoituslennollaan, siitäkään hän ei saanut muuta kuin kiitosta, koska hän selvisi tilanteesta omatoimisesti. Lottaa vaivaa siis hahmona epäuskottava täydellisyys, mutta se ei kuitenkaan paljon lukukokemusta haitannut.

Kirjassa mainittiin monia vakavia aiheita kuten parisuhdeväkivalta, mutta ne sivuutettiin melko nopeasti. Lopussa kerrotaan, että kaikille tuoreille lentoemännille ei pakosti riitä töitä, koska Suomi kärsii laman kourissa. Saa nähdä, miten lama näkyy seuraavissa kirjoissa. Olettaisin, että sen on jotenkin pakko näkyä, koska lopussa vihjailtiin, että työpaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Minua häiritsi myös, että Lotta sanoo olevansa rakastunut ennen kuin on edes keskustellut niin sanotun rakkauden kohteensa kanssa.

Aion lukea seuraavatkin osat, sillä pääosin viihdyin mainiosti Lotan ja kumppaneiden parissa, vaikka kirja ei kovin pysyvää muistijälkeä jätäkään. Kirjastossa Lotta-kirjat olivat päätyneet jo varaston puolelle, mutta onneksi ne ovat sieltäkin lainattavissa.

Lukutoukan kulttuuriblogin Krista on lukenut Lotta-kirjoja myös nuoruudessaan ja ensimmäisen osan mukanaan tuoma nostalgiatrippi sai hänet hyvälle tuulelle.

 ♥♥♥¼