Veronica Roth: Insurgent

ryhmäsymboli: Rhytm & Hues Design kansi: Joel Tippie

Veronica Roth: Insurgent 2012 Katherine Tegen Books 525 s. (ilmestynee kesäkuussa suomeksi nimellä Kapinallinen)
lainattu kirjastosta

That evening I return to my room and slide my hand beneath my mattress to make sure the gun is still there. My fingers brush over the trigger, and my throat tightens like I am having an allergic reaction. I withdraw my hand and kneel on the edge of the bed, taking hard swallows of air until the feeling subsides. 
What is wrong with you? I shake my head. Pull it together.
And that is what it feels like: pulling the different parts of me up and in like a shoelace. I feel suffocated, but at least I feel strong.

Insurgent on trilogian toinen osa, joten ensimmäistä osaa koskevilta juonipaljastuksilta ei voi välttyä.

Tris koki Divergentin lopussa kaksi traumaattista kokemusta. Hän sekä surmasi ystävänsä itsepuolustukseksi että menetti vanhempansa. Nämä tapahtumat painavat Trisiä ja saavat hänet kammoamaan aseita ja miettimään elämänsä mielekkyyttä. Four kohtaa ihmisen, jota on yleisesti luultu kuolleeksi. Tris ja Four eivät ole missään turvassa, sillä heitä jahdataan heidän poikkeavuutensa vuoksi.

Luin Veronica Rothin Divergentin elokuussa. Vuoden alussahan kirjasta ilmestyi myös odotettu suomennos nimeltään Outolintu, koska kirjaan perustuva elokuva saapuu valkokankaille tänä vuonna. Suomen ensi-ilta on ilmeisesti 11. huhtikuuta. En pitänyt Divergentiä minään dystopiagenren mullistajana, mutta viihdyin nopealukuisen ja mielenkiintoisen kirjan parissa.

Insurgent tuntui välillä hyvinkin väliosamaiselta. Oli selvää, että lukijaa johdatellaan kohti viimeistä kirjaa ja minulle tuli ajoittain tunne, että haluan saada luettua toisen osan alta pois, jotta voin jatkaa viimeiseen osaan ja saada selville loppuratkaisun. Toimintaa oli ensimmäistä kirjaa enemmän eikä Trisin ja Fourin suhde säästynyt karikoilta.

Luin kirjan reilussa vuorokaudessa. Lukuvauhtini kertoo kirjan nopeatempoisuudesta ja vetävyydestä, mutta myös siitä, että jouduin jättämään Hugh Howeyn Woolin kesken, jotta saan Doctor Sleepin ja Insurgentin luettua ja palautettua kirjastoon seuraavaa lukijaa varten. Wool on vaikuttanut jo alun perusteella niin hyvältä, että veikkailen siitä varovasti ehkä yhtä lempikirjoistani. En siis todellakaan mielelläni jättänyt kirjaa hetkeksi tauolle, mutta pakko mikä pakko. Insurgent kärsi tästä hieman, sillä huomasin ajoittain vertailevani Rothin kirjaa kiehtovampaan ja taidokkaammin kirjoitettuun Wooliin. Kirjat kuuluvat samaan genreen, mutta vertailu oli silti epäreilu. Kohderyhmä on eri ja kirjojen ideat hyvin erilaiset.

Insurgent loppui sellaiseen juonikoukkuun, että odotan viimeisen osan lukemista. Olen kuullut Allegiantista ristiriitaista palautetta ja olen ymmärtänyt monen pettyneen trilogian päätökseen, mutta ainahan on mahdollista, että minä yllätyn positiivisesti. Tosin olen pettynyt todella monen sarjan loppuratkaisuun, joten alkuasetelma ei ehkä ole kovin suotuisa Allegiantin lukemiselle.

Divergent -trilogian voisi kuvailla olevan rankkuudessaan Deliriumin ja Nälkäpelin välillä. Kirjoissa on kuolemaa ja väkivaltaa, mutta myös uskottavasti kehittyvä romanssi Trisin ja Fourin välillä. Tosin tätä kirjaa lukiessani koin Trisin ja Fourin väliset kinat välillä ylidramaattisiksi. Ensimmäisen kirjan aikana heidän suhteensa rakentui hiljalleen eikä se ollut onneksi mitään välitöntä rakkautta, mutta Insurgentissa Trisin ja Fourin suhdetta olisi voinut kuvata paremminkin. Saapa nähdä, mitä suhteelle käy viimeisen kirjan aikana.

Olen melko varma, etten Rothin sarjaan palaa ensimmäisen lukukerran jälkeen, mutta ovathan nämä viihdyttävää ja sopivia tyydyttämään nuorille aikuisille suunnatun dystopian nälkää. Silti englanniksi on ilmestynyt huomattavasti parempaakin tavaraa tässä genressä ja jään toivomaan, että jokin kustantamo joskus suomentaisi myös esimerkiksi Neal Shustermanin Unwind-dystologian, josta ollaan muuten tekemässä elokuvaa, joten elättelemäni suomentamistoiveet eivät ole aivan tuulesta temmattuja.

Vinttikamarissa-blogin Ahmun mukaan Insurgent kärsii hieman toisen kirjan ongelmasta, sillä kirjassa selvästi ollaan menossa johonkin, mutta varsinaisesti langanpäitä ei voi vielä solmia yhteen, koska on tulossa vielä kolmaskin osa. (Olen samaa mieltä.)
Notko, se lukeva peikko varoittaa, että toisen osan jälkeen tekisi mieli jatkaa suoraan kolmanteen osaan.
Kirjaneidon tornihuoneessa viehätyttiin erityisesti kirjan nopeatempoisesta juonesta.

♥♥♥½