Neal Shusterman: Unwind

Neal Shusterman: Unwind
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2007 Sivumäärä: 335

Tunnustan pitäväni dystopia-kirjoista todella paljon. Nuorille aikuisille suunnatuissa kirjoissa on viime vuosina tuntunut olevan jonkinlainen dystopiabuumi. On ollut Nälkäpeliä, Delirium-sarjaa ja Tarkoitettu-trilogiaa. Neal Shustermanin Unwind on ainakin Suomessa tuntemattomampi genren edustaja, eihän kirjaa ole ainakaan vielä edes käännetty suomeksi. Kirjan luettuani voin sanoa, että toivottavasti tämä huutava vääryys korjataan.

Kirja kertoo yhteiskunnasta, jossa on abortin vastustajien ja kannattajien välisen sodan jälkeen päädytty hyvin äärimmäiseen ratkaisuun. Abortti on laitonta, mutta 13. ja 18. ikävuoden välillä ihmiset ovat niin sanotusti vapaata riistaa. Jos vanhemmat kokevat nuoren liian vaikeaksi kontrolloida tai muusta syystä epätoivotuksi, he voivat ilmoittaa lapsensa purettavaksi* osiin, jotka menevät elinsiirtoina eri ihmisille. Tätä ei pidetä lapsen kuolemana, vaan hän jatkaa elämäänsä vain jakautuneena. Tällainen näkemys on niin juurtunut ihmisten mieliin, että yksi purettavaksi määrätty nuori jopa toteaa: "I was never going to amount to much anyway, but now, statistically speaking, there's a better chance that some part of me will go on to greatness somewhere in the world. I'd rather be partly great than entirely useless."

Connor, Risa ja Lev ovat kolme nuorta hyvin erilaisista taustoista. Heitä kuitenkin yhdistää yksi asia: heidät kaikki on tarkoitus purkaa. Connor on luokkansa häirikkö, jonka käytökseen hänen vanhempansa kyllästyvät. Risa on ollut epätoivottu jo syntymässään ja päätynyt valtion holhokiksi. Lapsia kuitenkin hylätään enemmän kuin valtiolla on varaa kasvattaa, joten Risa päätetään säästösyistä purkaa, sillä hän ei anna rahalle tarpeeksi vastinetta. Lev on lahjakas poika, joka on tiennyt kohtalonsa pienestä pitäen, sillä hän on uskonnollisesta perheestä, joka antaa aivan kaikesta kymmenesosan Jumalalle. Lev on perheen kymmenes lapsi ja siksi hänet aiotaan purkaa. Sattuma tuo nämä kolme nuorta yhteen, ja heidän on opittava selviytymään kolmistaan, sillä heillä on vielä monta vuotta ennen odotettua 18 vuoden ikää.

Shusterman ei olisi voinut valita päähenkilöitä paremmin. Koska kaikilla kolmella on erilaiset taustat ja hieman erilainen suhtautuminen kohtaloonsa, heidän elämistään on hyvin mielenkiintoista lukea. Levin asennetta ei ensin voi ymmärtää. Miten kukaan voi odottaa niin innokkaasti, että hänet puretaan osiin ja jaetaan eri ihmisten palasiksi? Pikkuhiljaa lukija kuitenkin alkaa ymmärtää, miten Lev on kasvatettu kohtaloonsa.

"Of course, if more people had been organ donors, unwinding never would have happened... but people like to keep what's theirs, even after they're dead. It didn't take long for ethics to be crushed by greed. Unwinding became big business, and people let it happen."

Lukiessa tulee vääjäämättä mieleen ajatuskoe, jota on käsitelty etiikan tunneilla. Jos sairaalaan tulisi yksi täysin terve ihminen, jolta voitaisiin saada elimet monen sairaan ihmisen pelastamiseen, pitäisikö uhrata yksi ihminen muiden hyväksi? Automaattinen vastaus on, että ei. Ei ihmistä voi uhrata, sillä hänellä on oikeuksia. Yhden ihmisen uhraaminen muiden hyväksi olisi brutaalia, epäinhimillistä, ei niin vain voi tehdä. Unwind kertoo yhteiskunnasta, jossa ihmisten vastaus on muuttunut myönteiseksi. Näin kuuluu tehdä. Se on yhteiskunnan, jopa purettavaksi joutuneen, parhaaksi, sillä hänestä saattaa olla enemmän hyötyä palasina kuin kokonaisuutena.  

On järkyttävää, miten kirjan vanhemmat vain pystyvät uhraamaan lapsiaan. Todennäköisesti he näkevät lastensa purettavaksi joutumisen niin kuin yhteiskunta on heidät opettanut näkemään. He ajattelevat, että heidän lapsensa tekevät hyvää päätyessään tarvitsevien ihmisten osasiksi ja eivät edes sanan varsinaisessa merkityksessä kuole vaan jatkavat elämäänsä eri muodossa. Silti vanhempien päätöksiä on mahdotonta ymmärtää saatikka hyväksyä, varsinkin kun heidän päätöksensä syynä vaikuttaa usein olevan se, että lapsi ei ollutkaan sellainen kuin olisi haluttu. Eihän tämä ole mikään syy hankkiutua lapsestaan eroon! Kaikki nuoret ovat murrosiän ollessa pahimmillaan hankalia, jotkut vain enemmän kuin toiset. Ei silloin vanhempien kuulu unohtaa, miksi lapset ovat heille niin rakkaita ja päättää lastensa kohtalosta kysymättä heidän mielipidettään. Lukijan näkökulmasta purettavaksi määrääminen on kuolemantuomio, joten vanhempia pitää melkeinpä murhaajina.

Kirjassa nousee esille myös filosofisia kysymyksiä identiteetin pysyvyydestä. Miten paljon ihmisestä voi vaihtaa niin, että hän kuitenkin säilyy samana ihmisenä? Missä vaiheessa ihminen lakkaa olemasta, jos hänestä otetaan osia pois? Voiko ihminen todella jatkaa elämäänsä, vaikka hän on enää vain palasia, jotka on jaettu eri ihmisille? Ensimmäiseksi mainittua kysymystä käsitellään vielä enemmän Shustermanin sarjan toisessa Unwholly-nimisessä kirjassa.

Minulle tuli hieman mieleen toinen dystopiaromaani, nimittäin yksi suurista suosikeistani The Handmaid's Tale. Molemmista kirjoissa abortin kieltäminen on johtanut kaameisiin seuraamuksiin. Seuraukset ovat kieltämättä hyvin erilaisia, mutta niiden kauheutta tuskin käy kiistäminen. Minulle tuli hieman mieleen myös Frankensteinin hirviö. Tässäkin ihmisiä koottiin palasista, ja varsinkin toista osaa lukiessa mielleyhtymiä tuskin on mahdollista välttää. Toinen osa kertoo nimittäin ihmisestä, joka on tehty kokonaan purettujen osista. Hänessä ei ole jäljellä enää mitään omaa.

Kirjan lopussa paljastuu, miten purkaminen tapahtuu, ja tämän lukeminen oli todella kauheaa. Mieleeni tuli taaskin, miten nuortenkirja määritellään. Joskus tuntuu, että nuortenkirjoiksi luokitellaan kaikki kirjat, joissa on nuoria päähenkilöinä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan riitä tekemään kirjasta nuorille suunnattua. Unwind oli ainakin joiltakin osin niin järkyttävä, että en kovin nuorille tätä suosittelisi. Onhan young adult -genreen kuuluvat kirjat tietenkin suunnattu vanhemmille kuin varhaisnuorille, mutta silti en täysin ymmärrä luokittelua. Minä ainakin nautin tästä kirjasta todella paljon, vaikka en olekaan 12-18-vuotias nuori. Sen ikäisille young adult -romaanit ovat ilmeisesti pääasiassa suunnattu, ainakin Wikipedian mukaan. Toisaalta Wikipedia osaa myös kertoa, että tutkimusten mukaan yli 18-vuotiaat hankkivat hieman yli puolet young adult -romaaneista. En ole yllättynyt tästä tiedosta.

Aion ehdottomasti lukea myös sarjan seuraavat osat. Toinen osa ilmestyi viime vuonna, ja tänä vuonna on luvassa kolmas osa. Pidin Nälkäpeli-trilogiastakin paljon, mutta jotenkin Unwind onnistui ehkä herättämään vielä enemmän tunteita minussa. Kirjailija onnistui yllättämään minut monta kertaa, joten ennalta arvattavaksi tätä kirjaa ei ainakaan voi sanoa. Jännitystä riitti loppuun asti, enkä välillä olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni, kun luennot kutsuivat.


Osallistun tällä kirjalla Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen, ja Unwind on myös 13. luettu kirja TBR100-listaltani.


* En keksinyt unwindille tässä yhteydessä parempaakaan suomennosta, mutta en ole myöskään tyytyväinen bloggauksessa käyttämääni. Silti käytän sitä mieluummin kuin jatkuvasti englanninkielistä sanaa "unwind".

*****

Nina Marille Unwind on yksi karmeimmista, pysäyttävimmistä, pelottavimmista ja koskettavimmista kirjoista, mitä hän on ikinä lukenut.
Kirjaneidon mielestä kirjan visio on todella kammottava ja myös hurjalla tavalla uskottava ja todella pitkälle mietitty.
Marjaana piti erittäin paljon Unwindin kerronnasta ja juonenkäänteistä - sekä erityisesti kirjan henkilöistä.