Julian Barnes: The Sense of an Ending

Julian Barnes: The Sense of an Ending
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2011 Sivumäärä: 163 Suomenkielinen käännös: Kuin jokin päättyisi

Todennäköisesti tämä kirja ei olisi päätynyt luettavakseni, jollei se nauttisi niin suurta blogisuosiota, että tuli Blogistanian Globalia 2012 -äänestyksessä kolmanneksi. Kansi ei houkuttele ainakaan minua tarttumaan kirjaan, ja goodreadsin kuvaus kirjasta ei myöskään herätä mielenkiintoani. Mutta koska niin moni muu kirjabloggaaja on suorastaan rakastunut Barnesin uusimpaan romaaniin, halusin kokeilla, rakastunko minäkin.

Mielestäni kirjan juonta ei ole helppo kuvata ainakaan tekemättä liikaa paljastuksia. Kirja alkaa siitä, kun kolmen koulupojan, Colinin, Alexin ja Tonyn, ystäväporukkaan liittyy uusi poika, Adrian Finn. Hän riistää Alexin aseman porukan filosofina ja on ehkä liiankin fiksu omaksi hyväkseen.

Another detail I remember: the three of us, as a symbol of our bond, used to wear our watches with the face on the inside of the wrist. It was an affectation, of course, but perhaps something more. It made time feel like a personal, even a secret, thing. We expected Adrian to note the gesture, and follow suit; but he didn't.

Poikien koulu loppuu, ja pojat suuntaavat eri suuntiin. Adrian saa odotetusti stipendin Cambridgeen, Tony alkaa lukea historiaa Bristolissa, Colin suuntaa Sussexiin, ja Alex jatkaa isänsä jalanjäljillä. Pojat vannovat pitävänsä tiiviisti yhteyttä, vaikka heidän polkunsa kulkevat eri suuntiin. Lupaus ei kuitenkaan pidä. Kirjan minäkertoja, Tony, löytää itselleen tyttöystävän Veronicasta, joka pitää runoudesta eikä tanssi. Kirja on pitkälti Tonyn elämäntarina, vaikka elämäntarina on ehkä huono sana kuvaamaan tarinaa, kun osa Tonyn elinvuosista sisältyy vain yhteen lauseeseen.

Kirjan käännekohtaa en halua kertoa, sillä se pilaisi lukukokemusta. Jos haluatte siis tietää, miksi tämä on niin ainutlaatuinen kirja, suosittelen lukemaan. Minä en kuulunut rakastuneisiin, mutta pidin tätä todella hyvin kirjoitettuna teoksena. Laitan yleensä lukiessani ylös sivunumeroita, joilta ehkä lainaan jonkin kohdan arviooni. Vaikka The Sense of an Ending oli lyhyt, silti sivunumeroita kertyi kahdeksan. Olisi voinut kertyä enemmänkin, jollen olisi ajatellut, että en minä tätä kaikkea kuitenkaan voi lainata arviooni. En minä noilta kaikilta merkkaamiltanikaan sivuilta lainauksia kirjoita, vaikka kaikki niistä olisivat huomion arvoisia. Kirjaa ei mielellään päästänyt käsistään, mikä tietenkin kertoo myös kirjan laadusta. Barnesin taitavuudesta kertoo myös se, miten paljon hän onnistunut kuvaamaan alle kahdessasadassa sivussa kuitenkaan aiheuttamatta lukijalle ähkyä.

We discussed this until Adrian redirected our interests.
"Camus said that suicide was the only true philosophical question."
"Apart from ethics and politics and aesthetics and the nature of reality and all the other stuff." There was an edge to Alex's riposte.
"The only true one. The fundamental one on which all others depend."

Adrian on ehkä kirjassa suosikkihenkilöni. Tonysta tietenkin kerrotaan eniten, koska hän on kirjan kertoja, mutta Adrian oli hieman salaperäinen ja filosofinen, joten hänestä tuli minun suosikkini.

Haluan jossakin vaiheessa lukea lisääkin Julian Barnesin kirjoja. Osalla Barnesin kirjoista on ainakin kiinnostava nimi. Huomioni kiinnittivät muun muassa A History of the World in 10 1/2 chapters ja Love, Etc..

Osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.

Kuten alussa mainitsin tämä kirja on ollut suuressa blogisuosiossa, joten siitä on luonnollisesti kirjoitettu monessa blogissa. Mainitsen Susan, Kirsin, Hannan ja Leena Lumin arvostelut.

****+