Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 1999 Sivumäärä: 320 Suomenkielinen käännös: Pieni suklaapuoti
Olen nähnyt Pieni suklaapuoti -elokuvan muutaman kerran ja pitänyt siitä. Tämä oli yksi syistä, miksi halusin lukea myös kirjan, johon elokuva perustuu. Toisaalta suurena suklaanrakastajana olisin voinut lukea sen myös pelkästään nimen perusteella, vaikka en olisi tiennyt kirjasta mitään muuta.
Vianne Rocher saapuu tyttärensä Anoukin kanssa Lansquenet-kylään ja perustaa pienen suklaapuodin. Kylän pappi, isä Reynaud, pitää Viannea pahana vaikutteena. Vianne ei käy sunnuntaisin kirkossa ja houkuttelee paastoaikana ihmisiä syömään suklaata. Suurin osa kylän muista asukkaista ei kuitenkaan voi olla ihastumatta Vianneen. Vianne myös tietää kaikkien suosikkisuklaan, joten pienellä suklaapuodilla riittää asiakkaita muustakin syystä kuin Viannen ihastuttava persoonallisuus.
Is this what she intends? A gathering of these people, a celebration of excess? How we fought to eradicate those remaining pagan traditions, père, how we preached and cajoled. The egg, the hare, still-living symbols of the tenacious root of paganism, exposed for what they are. For a time we were pure. But with her the purge must begin anew.
Osa luvuista on kerrottu Vianne Rocherin näkökulmasta, ja loput kertovat isä Reynaudin näkemyksen asioista. Mielestäni tämä oli hyvä ratkaisu, sillä he olivat kirjan vastakkaiset voimat: houkuttelevien uusien ajatusten tuulahdus ja perinteisten uskonnollisten oppien vakaa voima. Kumpi näistä voimista voittaa? Sen saa tietää vain lukemalla kirjan, mutta ainakin sen voin sanoa, että Rocherin ajatukset viehättivät minua enemmän kuin Reynaudin ennakkoluuloinen fundamentalismi.
Tämä oli aika pieni asia, mutta minua häiritsi se, miten kirjan koirarakas henkilö syötti koiralleen suklaapäällysteisiä keksejä. Koirillehan suklaa ei ole hyväksi, se voi olla jopa vaarallista, joten minua tällainen pieni yksityiskohta haittasi. Eihän tälle koiralle tästä syystä mitään käynyt kirjassa, mutta silti. Ehkä kirjailija ei tiennyt suklaan olevan haitallista koirille?
Chocolat on ihastuttava kirja, joka kuuluisi nauttia kaakaomuki kädessä tai suklaalevy käden ulottuvilla. Minulla ei valitettavasti ollut kumpaakaan, vaikka eilen aikomuksena olikin käydä ostamassa suklaata. Unohdin, enkä enää viitsinyt lähteä kauppaan illalla. Jos yhtään pitää suklaasta, Chocolatia lukiessa sitä todellakin alkaa tehdä mieli.
Minut ainakin Chocolat sai hyvälle mielelle, vaikka ei elämä Lansquenetissä aina auvoista ollut. Aion ehdottomasti lukea myös Joanne Harrisin Chocolat-sarjan muut osat. Haluan tietää, miten Viannen ja Anoukin elämät jatkuvat. Elokuvankin voisin katsoa pitkästä aikaa uudestaan nyt, kun kirja on tuoreessa muistissa.
Osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen. Chocolat on myös TBR-listallani, joten sain luettua siltä 11. kirjan.
Pieneen suklaapuotiin ovat ihastuneet myös ainakin Villasukka kirjahyllyssä, Blanca, Anki ja Laura (Lukemattomia unelmia). Morre ei keksinyt kirjasta paljon mitään hyvää sanottavaa.
****
Olisipa mielenkiintoista lukea itsekin Harrisia alkukielellä... Tämä kirjaa tosiaan saa himoitsemaan suklaata :) Kiva kuulla, että aiot lukea jatko-osatkin, suosittelen!
VastaaPoistaKiitos linkityksestä!
En pitänyt tätä kovin vaikeana englantina, joten suosittelen ainakin yrittämään. Mielestäni kirjailijan ajatteleman tunnelman tavoittaa parhaiten alkuperäiskielellä. Silloin kun aloin lukea kirjoja englanniksi, ihan toivottoman hidastahan se oli, mutta nykyään tilanne on jo se, että en haluaisi millään lukea englanniksi ilmestyneitä kirjoja suomeksi. Chocolat oli niin ihastuttava kirja, että varmasti luen (ehkä piakkoin) jatko-osat. Kiva kuulla, että suosittelet. Toivon samanlaisia lukukokemuksia kuin tämä ensimmäinen osa oli.
Poista