Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2011 Sivumäärä: 514 Suomenkielinen käännös: Fifty Shades - Sidottu
Nyt tämä on sitten luettu. Fifty Shades oli varmaankin viime vuoden kohutuin sarja. Sitä on kutsuttu kotiäitipornoksi, mutta toisaalta sitä on kehuttu ihmisten lukemaan innostamisesta. Kohu sai minut miettimään, mistä tässä oikein on kyse. Suuria ennakko-odotuksia minussa ei herättänyt Twilight-fan fiction, jonka pohjalta Erika Leonard (aka E.L. James) kirjoitti eroottisen kirjatrilogian. Myönnän olettaneeni kirjan olevan niin suurta kuraa, että se lentää ikkunasta ulos, koska en vain enää kestä lukea sitä eteenpäin. Mutta kuinkas sitten kävikään?
"Anastasia, I'm not a hearts and flowers kind of man... I don't do romance. My tastes are very singular. You should steer clear of me." He closes his eyes as if in defeat. "There's something about you, though, and I'm finding it impossible to stay away. But I think you've figured that out already."
Anastasia Steele on 21-vuotias valmistumaisillaan oleva yliopisto-opiskelija. Hän joutuu ystävänpalveluksena Kate Kavanaghille, parhaalle ystävälleen, haastattelemaan Christian Greytä, joka on 27-vuotias uskomattoman menestyvä ja rikas yrittäjä. Anastasian mielestä Christian on hieman liiankin hyvännäköinen, kylmä ja ylimielinen, mutta jokin mystinen Anastasiaan tehoava vetovoima Christianilla kuitenkin on. Pian paljastuu, että Anastasia on myös herättänyt Christianin kiinnostuksen. Christian kuitenkin haluaa Anastasialta asioita, joihin kykenemisestä Ana ei ole varma.
Voiko kukaan punastella niin paljon kuin Anastasia? Alkoi kärjistettynä tuntua siltä, että Anastasia on naama punaisena joka toisella sivulla. Anastasia vaikuttaa myös ainakin minun mielestäni hieman epäuskottavan tietämättömältä seksiasioista, varsinkin sadomasokismiin liittyvistä jutuista. Ymmärrän, että hän on kokematon, mutta jos Ana kerran lukee niin paljon, jäin ihmettelemään, miten hän ei muka olisi törmännyt osaan asioista ennenkin. Ehkä James on tehnyt Anasta niin tietämättömän, jotta hänellä olisi syy selittää esimerkiksi, mitä jotkut käsitteet tarkoittavat.
Fifty Shadesin tarkoituksena ei varmasti ole olla hyvin realistinen ja uskottava kirja. Kuitenkin se, että Anastasia saa useamman orgasmin ensimmäisellä seksikerrallaan, oli aika paksua. Anastasia ei ole aiemmin kokenut suurta halua edes suudella ketään, ja yhtäkkiä hän kohtaa miehen, joka on niin vastustamaton, että Ana haluaa harrastaa seksiä joka paikassa milloin vain. Tämä aiheutti ainakin minussa silmien pyörittelyä.
Kirjassa oli myös sellainen omituinen piirre, johon en ainakaan minä ihastunut. Anan tunteita ja mietteitä kuvataan niin, että on tavallinen Ana, Anan alitajunta ja Anan jokin hämärä sisäinen jumalatar, jonka Christian, ja seksi Christianin kanssa, saa heräämään. Ymmärrän, että alitajunta on Anan järjen ääni, sisäinen jumalatar jonkinlainen himokas ja itsevarma nymfomaani ja tavallinen Ana on jonkinlainen sekoitus näitä kahta. Eikö James kuitenkin olisi voinut keksiä hieman vähemmän kornin tavan kuvata Anan sisäisiä kamppailuja?
Twilight-sarja ei ole mikään kaunokirjallinen taidonnäyte, enkä osaa pitää auringossa kimaltelevia vampyyreita oikeina vampyyreina. Siitä huolimatta Twilight-sarjan olen lukenut monesti, ja niissä kirjoissa on jotakin todella tuttua ja turvallista. Tunnen siis Twilightini melko hyvin, enkä voinut olla etsimättä yhtäläisyyksiä Fifty Shadesin ja Twilightin välillä. Niitä on mielestäni todella helppo huomata. Bella ja Ana ovat molemmat hyvin kömpelöitä, kokemattomia ja hieman epävarmoja nuoria naisia. Edward ja Christian ovat kumpikin omistushaluisia, kaikessa taitavia ja salaperäisiä. Yhtäläisyyksiä huomasin paljon enemmänkin, mutta edellä mainitut sarjojen päähenkilöiden samankaltaisuudet riittäköön esimerkkinä.
Olen aiemminkin ymmärtänyt, miksi teinityttöjen ihailua Edwardia kohtaan ei ole pidetty hyvänä asiana. Fifty Shades of Greyn luettuani tajuan sen vielä paremmin. Christianissa korostuivat Edwardin huonot puolet. Christianin on pakko saada pitää ohjat käsissään, ja hän pitää Anaa omaisuutenaan. Kyllähän Christian yrittää hillitä kontrollifriikkiyttään, sillä hän ei halua menettää Anaa, mutta silti Christianin ainainen kontrollin tarve on todella huolestuttavaa. Joskus ainakin minun olisi tehnyt mieli kiljua Analle juoksemaan karkuun.
Positiivisinta kirjassa on Christianin ja Anan sähköpostikeskustelut, jotka ovat parhaimmillaan melko sujuvaa ja huvittavaa sanailua. Olin myös iloisesti yllättynyt siitä, ettei Ana myöntynyt Christianin toiveisiin tuosta vain. Kirjan loppu kertoi myös siitä, ettei Ana ole täysin tahdoton ja Christianin pompoteltavissa.
Moni on ollut sitä mieltä, että koko trilogia olisi ollut mahdollista tiivistää yhteen kirjaan. Olen melko samoilla linjoilla. Tuskin muissakaan osissa on niin monimutkaista juonta, että tarinan jakaminen kolmeksi kirjaksi olisi ollut pakollista. Yhtenä paksuna kirjana Fifty Shades olisi melko varmasti miellyttävämpää lukemista. Silti minulle ei tullut missään vaiheessa lukujumia, vaan halusin lukea eteenpäin. En osaa sanoa, luenko trilogian muut kirjat joskus. En mielelläni jätä sarjoja kesken, eikä Fifty Shadesin ensimmäinen osa ollut niin surkea kuin pelkäsin. Kuitenkin tällä hetkellä lukemista odottaa moni paljon houkuttelevampi kirja, joten tuskin luen muita osia ainakaan ihan heti.
Fifty Shades of Grey ei ollut minun kirjani. Toisaalta tiesin tämän jo etukäteen, ja todella pohjamudissa olleet odotukseni ehkä peräti hieman ylittyivät. Jos tämä sarja saa ihmisiä tarttumaan kirjoihin, mitä pahaa siinä on? En minä voi olla jonkinlainen kirjaelitisti ja sanoa, että ei tällaista roskaa ihmisten ainakaan pitäisi lukea. Jos Fifty Shades tuottaa nautinnollisia hetkiä jollekulle lukijalle, Fifty Shades kannatti kirjoittaa ja julkaista.
Tähän kirjailmiöön ovat tutustuneet lisäkseni muun muassa Ahmu, Jenni S., Kata, Nanna ja Tiina.
Osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.
**
Tykkään kovasti tästä arvostelustasi ja etenkin tuosta ajatuksesta, että FSoG kannatti kirjoittaa ja julkaista, jos se tuotti jollekin iloa :)
VastaaPoistaSen olisi voinut muistaa Helsingin Sanomienkin arvostelija tylyttäessään sitä "älä lue"-tasolla. Siitäkin huolimatta että siinä saattoi olla enemmän pointtina yliseksuaalisoituneen yhteiskunnan moittiminen.
Kiitos. Mielestäni kaikenlaisille kirjoille on tilaa. Onhan se tietysti kivaa, kun voi lukea kirjoja, jotka ovat aivan loistavia, mutta eivät kaikki kuitenkaan halua lukea niitä minun mielestäni lukemisen arvoisia kirjoja. Fifty Shades of Grey kannattaa kuitenkin ottaa viihteenä, eikä siltä edes kannata odottaa mitään hirveän suuria kaunokirjallisia ansioita, vaikka yllätyin kuitenkin, että kirjoitustyyli ei ollut niin kökkö kuin aluksi pelkäsin. En nyt tiedä, miten paljon Fifty Shades on myynyt, mutta aika älyttömän paljon kuitenkin, joten mielestäni tämä jo kertoo, että Fifty Shadesin kannattaa olla olemassa. Sillä on oma lukijakuntansa, jotka siitä pitävät.
PoistaKirjakauppoihin on ilmestynyt paljon kirjoja, joita mainostetaan uutena Fifty Shadesina. En ole katsonut julkaisuvuosia, mutta ovatkohan ne kaikki ilmestyneet Fifty Shadesin jälkeen vai onko niitä alettu vasta markkinoimaan kunnolla, kun Fifty Shadesin lukijat ovat halunneet muuta samantyyppistä lukemista? Saa nähdä, miten kauan tämä BDSM-buumi kestää.
Itse olen bloggaillut tämän trilogian kahdesta jälkimmäisestä osasta, mutta tämä ensimmäinen osa ei ollut lainaushetkellä saatavilla, joten se on jäänyt vielä väliin.
VastaaPoistaSanoit tuossa, että Anan ja Christianin sähköpostiviestittelyt olivat kirjan parasta antia. Täytyy sanoa, että itse äänikirjan kuunnelleena olen juurikin vastakkaista mieltä. :D Oli nimittäin melko kuluttavaa kuunnella moneen kertaan lukijan uskollisesti lukemana samoja titteli/firman nimi -rimpsuja ja muita sähköpostin ns. rakenteellisia perusosia. Ei siis toiminu ääneen luettuna. Lukiessa nuo voi tietysti hypätä yli, jos siltä tuntuu.
Kirjoina Fifty Shadesit on hiukan hämmentäviä. Nämä ovat tehneet kirjoittajastaan maailman parhaiten ansaitsevan kirjailijan (kyllä, myyty enemmän kuin Harry Pottereita), ja silti nämä ovat aika huonoja. Ainakin kaksi jälkimmäistä osaa etenivät aivan liian hitaasti, ja juoni ei ollut mitenkään vetävä tai taidokas. Ihmettelen edelleen, että miksi ihmeessä nämä on niin suosittuja? Onko kyse Twilightillä ratsastamisesta ja hyvästä markkinoinnista vai mistä? Twilight-kirjoista pidin, mutta tämä.. varsinkin kolmas osa oli melkoista tervan juontia. Olen ymmärtänyt lukemistani bloggauksista, että tämän sarjan paras osa on nimenomaan se ensimmäinen kirja, ja siitä alkaa alamäki. Tämä tarina olisi ilman muuta pitänyt tiivistää yhteen kirjaan. Silloin se olisi ollut ehkä vielä ihan ok. Tai sitten mukaan olisi pitänyt lisätä pari taruolentoa ;)
Lukiessani ilmeisesti löysin jonkinlaista nokkeluutta ja hauskuutta noista sähköpostiviesteistä. En nyt enää muista mitään esimerkkejä, sillä ei tämä kovin mieleenjäävä lukukokemus ole. En ole kuunnellut lapsuuteni jälkeen äänikirjoja, mutta varmaankin samat asiat voivat toimia eri tavalla luettuina ja kuunneltuina. Epäilen, että minun keskittymiseni harhailisi (ainakin tällaista kirjallisuutta) kuunnellessa helposti muualle ja huomaisin yhtäkkiä, että en muista, mitä kirjassa on viimeisen tunnin aikana tapahtunut. :)
PoistaTwilighteista olin lukioikäisenä aika innoissani. Eiväthän ne ole mitään kaunokirjallisia mestariteoksia, mutta minua ne ovat monesti onnistuneet viihdyttämään. Fifty Shades of Greystä en ole lukenut kuin tämän ensimmäisen osan ja tuskin olen ihan heti muita osia lukemassa. Minusta tuntuu, että voin käyttää aikaani parempienkin kirjojen lukemiseen.
Jep, itsekään en näitä välttämättä painettuina lukisi, mutta äänikirjoina menee, kun tarvii automatkoille seuraa.
VastaaPoistaKyse kuitenkin on ensimmäisestä seksikerrasta _miehen_ kanssa. Kyllä se hyvä rakastaja saa vaikka ja mitä aikaiseksi heti. ;)
VastaaPoistaKirja on pitkälti pelkkää panemista täynnä. Oikean BDSM:n kanssa ei oikein käy yksiin.
Jotain hyvääkin. Onhan kirja varmasti montaa suhdetta herätellyt henkiin, kun on uudet tuulet alkaneet puhaltaa.
Jotkut ovat varmasti innostuneet lukemisesta.