Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2010 Sivumäärä: 330 Suomenkielinen käännös: Kvanttivaras
Näin tämän kirjan lukemisen eteen enemmän vaivaa kuin yleensä näen. Ensin luin tätä noin sivulle 70, ja minusta tuntui, että en minä ymmärrä ja olen pudonnut täysin kärryiltä. Sitten katsoin muun muassa Rajaniemen haastattelun netistä, luin pari helpompaa ja kevyempää kirjaa ja aloitin The Quantum Thiefin kokonaan alusta. Tällä kertaa koin riemastuttavia tunteita, että ai näin, näinhän tämä menee, eihän tämä niin mahdotonta ymmärtää ole sittenkään. Oli tämä silti vaikea kirja, enkä varmasti ymmärtänyt kirjasta kaikkea. Koen myös arvostelun kirjoittamisen tästä haastavaksi. Silti en halua jättää arvostelua kirjoittamattakaan, sillä tähän mennessä olen kirjoittanut kaikista blogin aloittamisen jälkeen lukemistani kaunokirjallisista teoksista. Arvostelun laatu voi olla kuitenkin kyseenalainen, joten teitä on varoitettu.
Jean le Flambeur on taitava varas, joka on lahjoistaan huolimatta joutunut dilemmavankilaan. Dilemmavankilaan joutuneiden pitää loputtomiin käydä käytännössä läpi peliteoreettisia ongelmia, muun muassa siis vangin ongelmaa ja jänishousua. Le Flambeur kuitenkin pelastuu vankeudestaan Mielen ja hänen avaruusaluksensa Perhosen avustuksella. Mielellä on tietenkin myös syy siihen, miksi hän le Flambeurin vankilasta halusi pelastaa. Le Flambeurilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua Mielen suunnitelmaan, johon sisältyy ensin sen varastaminen, mitä le Flambeur ennen oli. Le Flambeur on menneisyydessään tehnyt syystä tai toisesta kovasti töitä, jotta hän ei muistaisi mennyttä elämäänsä. Mieli ja Jean le Flambeur päätyvät Marsiin Oubliette-nimiseen kaupunkiin. Siellä Mieli ja le Flambeur joutuvat jännittäviin seikkailuihin, ja le Flambeuria jahtaa amatöörietsivä Isidore Beautrelet.
Ensin olin aivan innoissani. Vangin ongelma ja jänishousu ovat useammalta tämän lukuvuoden luennolta tuttuja, ja mielestäni ne ovat mielenkiintoisia ongelmia. Olisin ehkä pitänyt kirjasta enemmän, jos le Flambeur olisi ollut kauemmin dilemmavankilassa ja seikkailu olisi alkanut vasta hieman myöhemmin. Toisaalta hyvin todennäköisesti joitakin lukijoita tällainen ratkaisu olisi kyllästyttänyt. Dilemmavankilan kiehtovuus oli kuitenkin yksi syy, miksi tämän kirjan halusin lukea, joten olin hieman pettynyt, kun le Flambeur pääsi karkaamaan sieltä kirjan alkupuolella.
Vaikka Rajaniemi on kuulemma kirjoittanut The Quantum Thiefin kohderyhmänään hän itse, lopulliseen teoksen olisin kaipaillut jonkinlaista sanastoa. Lukukokemusta huonontaa ihmeesti se, kun teksti on täynnä sanoja, joita ei ymmärrä. Säieteoriasta tohtoriksi väitelleen kirjailijan sanavarasto on hieman erilainen kuin tavallisen lukijan.
Kirjassa oli mielenkiintoisia teemoja. Oublietessa "Aika on rahaa." -sanonta on kirjaimellisesti totta. Tästä aiheutuu esimerkiksi se, että Oublieten kaduilla on aikakerjäläisiä. The Quantum Thiefissä tärkeänä teemana on myös identiteetin pysyvyys. Onko Jean le Flambeur enää sama ihminen kuin menneisyydessään, koska hän on luopunut muistoistaan?
Myönnän, että en ole suuri science fiction -kirjallisuuden fani. Varsinkin The Quantum Thief kovana scifinä olisi voinut hyvin jäädä lukemattakin, jollen olisi kohdannut kehuvia arvosteluja ja pitänyt ideaa mielenkiintoisena. Ensimmäisellä lukukerralla ajattelin, että en Rajaniemen kirjoittaman sarjan toista osaa varmaankaan lue. Nyt kun olen lukenut kirjan loppuun, olen kuitenkin melko varma, että sen jossakin vaiheessa luen. Se jossakin vaiheessa ei kyllä ole ihan heti, sillä nyt kaipaan jotakin hieman helpompaa ja omia mieltymyksiä lähempänä olevaa luettavaa.
Osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.
Tämän kirjan ovat lukeneet muun muassa Raija, Jori ja Maukka.
Koen vaikeaksi antaa tälle kirjalle tähtiä, sillä mielestäni tämä ei oikein ole verrattavissa siihen kirjallisuuteen, millaista yleensä luen. Mutta kun tähtiä yleensä blogissani annan, tämäkin saa tähtiä. Tähdet kertovat siis enemmän lukukokemuksestani kuin siitä, miten laadukas kirja jokin on. Vaikka en scifiä paljon lue, huomasin silti, että tämä oli hyvä genrensä edustaja.
*** 1/2
Kiitos kirjavinkistä :) En ole itsekään paljon scifiä ennen lukenut, mutta tämä oli mitä mainioin.
VastaaPoistaKiinnitin ehkä vähemmän huomiota mainitsemiisi filosofisiin teemoihin, kuten dilemmat ja identiteetit, mutta oli kirjassa purtavaa myös meille teknisille olioille.
Ole hyvä rakas. ♥ Eikö olekin kiva, kun sinulla on näin hyvä henkilökohtainen kirjasuosittelija?
PoistaVarmasti kirjassa oli mielenkiintoisia aiheita myös sinulle. Kirja näyttäytyy erilaisena erilaisille lukijoille, ja minä jostakin ihmeen syystä kiinnitän aina huomiota noihin filosofisiin teemoihin.
Mulle jäi myös vähän ikävästi hengästynyt olo siitä, ettei niin sanotusti ollut kärryjä joilta pudota, vaan alkuasetelmassa lukija juoksee kirjan/kärryn perässä: mitä se on, miksi ihmeessä, että mihinkä, kuka, mikä. Pelkään etten tajua jatko-osasta näin pitkän ajan jälkeen (siis kun ekan osan lukemisesta on niin kauan) enää mitään, mutta jotenkin se avausosa oli pullollaan sellaista iloista mielikuvituksen tykitystä, että tekee mieli koettaa kepillä jäätä. x)
VastaaPoistaMinusta vähän tuntuu, että minun on luettava tämä kirja uudestaan ennen kuin uskallan tarttua The Fractal Princeen. Ehkä odotan kolmannen osan ilmestymistä, sitten luen kaikki kolme putkeen ja toivon, että asiat selkenevät. Tai sitten olen ihan päästäni pyörällä ja tunnen itseni tyhmäksi, mikä on kanssa ihan mahdollinen vaihtoehto. :)
PoistaMuutamia arvosteluja luettuani näyttää siltä että lukijan pohjatiedot vaikuttavat lukukokemukseen todella merkittävästi. Itseasiassa teemoja ei ole kovin (lainkaan) vaikea seurata tai oppia, jos elää siinä mikä ulkopuolelta näyttä varmaan teknologis-tieteelliseltä kuplalta. Sattumoisin Rajaniemi itse istuu turvallisesti tuon (tämän) kuplan keskellä.
VastaaPoista"Aika on rahaa" konsepti on kyllä ovela elementti, mutta varsin yhdentekevä jos miettii tarinan tarkoitusperiä. Siihen keskittyminen on itseasiassa aika turhaa.
Kvanttivaras sisältää hirveän määrän vitsejä ja sormellaosoittelua esim. nykisiin tekoälyn ohjelmoimiseen liittyviin ongelmiin, kryptologian hauskuuksiin, ja teknologian kehityksen taiteiluun luonnonlakien rajoissa.
Zoku itsessään on massiivinen viittaus Liquidin ja GoonSwarmin tyyppisiin reaalimaailmaan pursuaviin nettiklaaneihin, ja sisältää vielä kasan epämääräisiä Manga-&Otakukulttuurivitsejä. Olen itse jopa sitä mieltä että Zoku on Rajaniemeltä eräälainen ideologinen mielipide.