lainattu kirjastosta
Carolin istui Nadjan kanssa takan ääressä ja näin hänen kuiskaamalla kertovan, mitä kaikkea hän näki hiilloksessa, kuin olisi kertonut satua, ja minusta alkoi tuntua, että Carolinin kannalta voi sittenkin olla parempi, että kaikki loppuu alkuunsa. Tämä ei kuitenkaan vastaisi hänen odotuksiaan. Ei mitään paistettuja omenoita. Eikä satuja. Hänet passitettaisiin kuitenkin Svean luo keittiöön. Ja siellä hän totisesti saisi tuta, ettei tänne kyläilemään tultu vaan talon uudeksi piiaksi.
Svean mielestä naurettavimpia tässä maailmassa olivat ihmiset jotka eivät tienneet paikkaansa. Olipa sitten kyseessä niin sanottu herrasväki, joka alentui "rahvaan" tasolle, tai palvelusväki joka koppaillen "nosti nokkaansa", samantekevää, yhtä paha niin tai näin. Moisia rikkomuksia kuvaamaan ei tahtonut löytyä kyllin voimakkaita sanoja. Ne olivat "loukkaus jumalia kohtaan"!
Isoäidin kertoman mukaan tämä oli Carolinin ensimmäinen työpaikka perheessä, ja mahtoiko tyttö edes tajuta, mitä se merkitsi.
Äiti parka, hänen täytyi ottaa lukuun myös isoäidin tunteet. Miltä sekin näyttäisi, jos hän erottaisi isoäidin suositteleman tytön jopa ilman koeaikaa? Ei niin voi tehdä. Tilanne oli kaikkea muuta kuin hauska.
Hän joutui usein välikäteen. Nytkin oli hankaluuksia tiedossa tekipä mitä tahansa. Piti vain päättää, kumman suututtaisi, Svean vai isoäidin. Omaan mielipiteeseen ei ollut varaa. Ja niin kävi melkein aina. Kun toisilla oli luja tahto, niin sai siinä pyristellä ennen kuin pääsi irti kaikkien muiden mielipiteistä. Se nieli voimia, eikä sitä sitten enää jaksanut ajaa läpi omaa tahtoaan. Mikäli enää tiesikään, mitä tahtoi.
Berta on 14-vuotias 1900-luvun alkua elävä tyttö, jonka perheeseen tulee uusi sisäkkö Carolin. Svea-taloudenhoitaja suhtautuu alusta asti Caroliniin epäilevästi mutta sallii Carolinin kuitenkin jäädä perheeseen. Carolinin ja Svean voimakkaat tahdot ovat jatkuvasti törmäyskurssilla ja Svea pelkää Carolinin tavoittelevan omaa paikkaansa. Carolinissa on kieltämättä jotakin salaperäistä. Mihin hän katoaa öisin?
Eräs kirjabloggaaja (ehkä Maria?) kehui Gripen Varjo-sarjaa jonkin Facebook-keskustelun aikana. En ollut sarjasta ennen kuullut, joten otin heti selvää, millaisesta sarjasta on kyse. Sarja kuulosti kiinnostavalta, joten päätin pyytää ensimmäistä osaa kirjaston varaston uumenista luettavakseni. Huomasin kirjan eräpäivän lähestyvän uhkaavaa vauhtia, joten kirjaan oli vihdoin tartuttava.
Ensisivuista lähtien pidin kirjan kerrontatyylistä ja tunnelmasta. Gripe on onnistunut luomaan kirjaan sopivan yliluonnollisen tunnelman, ja Carolinista hän on tehnyt varsin mystisen hahmon. Tosin onnistuin arvaamaan muutaman juonenkäänteen melko helposti, mutta silti kirja oli lukunautinto loppuun asti.
Varsinaisten juonikuvioiden lisäksi kirjassa on vahvasti läsnä 1900-luvun alun yhteiskunnalliset kamppailut. Svea ja Carolin kiistelevät tulisesti siitä, pitäisikö naisilla olla oikeus äänestää. Myöskin luokkajako herättää ajatuksia. Svean mielestä jokaisen ihmisen on tunnettava paikkansa ja siinä asemassa, johon synnytään, pitää myös pysytellä. Carolin taas on aivan eri linjoilla. Bertan pikkusisko Nadja näkee painajaisia, sillä lehdissä kerrotaan, että Titanicissa halvimmilla lipuilla matkustaneet lapset lukittiin hytteihinsä. Kirja on kirjoitettu 1980-luvulla, joten Gripe on tietysti tiennyt, että naiset saivat äänioikeuden. Kirjassa onkin paljon parempia perusteluja naisten äänioikeuden puolesta kuin sitä vastaan, mutta en tiedä, onko alkuperäisissäkään äänioikeuskeskusteluissa esitetty Svean mielipiteitä parempia argumentteja yleistä äänioikeutta vastaan.
Jos muutama juonenpätkä olisi jäänyt solmimatta lopussa, odottaisin ehkä toisen osan lukemista enemmän. Nyt ensimmäinen osa toimii aika hyvin itsenäisenäkin teoksena, mutta tykkäsin ideasta ja tyylistä sen verran, että myös muut osat menevät lukulistalle.
Toivoisin, että nuoret osaisivat pyytää luettavakseen myös varastoon päätyneitä kirjoja. Sieltä voi löytyä nimittäin oikeita helmiä ja mielestäni esimerkiksi Gripen kirja on varsin piristävää vaihtelua nykyisin kirjoitettaviin nuortenkirjoihin.
♥♥♥♥¼
Pauliinalle kirja on kouluvuosien suosikki, jonka hän luki uudestaan.
Maria kuvailee kirjan kertovan ystävyydestä ja sisaruudesta, identiteetin etsimisestä ja luokkaeroista.
Sara on kirjoittanut sarjan kolmesta ensimmäisestä kirjasta.
Vauhkon mukaan kirja sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta, perhesuhteista, salaisuuksista ja vanhoista valokuvista.
Kertomus jatkuu -blogissa todetaan Carolinin haastavan Bertankin kyseenalaistamaan perheensä ja yhteiskunnan tarjoamia arvoja.
Minä rakastin lapsena Gripen Varjo-sarjaa. Sen yliluonnollinen tunnelma on jäänyt niin huikean vahvana ja upeana mieleen, että en aio pilata sitä lukemalla kirjoja uudestaan, vaikka en muistakaan niistä juuri mitään. Parempi säilyttää se jännä ja selittämätön tunne, jonka edelleen saan kun edes vain näen näiden kirjojen kannet :) Tosin lapsena meni kaikki tuollaiset yhteiskunnalliset jutut ohi ja sen takia kyllä kiinnostaisi kovasti lukea Gripeä uudelleen aikuisen silmin. Ehkä joskus eläkkeellä tai sitten jos on omia lapsia.
VastaaPoistaMinä en jostakin syystä löytänyt näitä lapsena. Epäilen, että joko kirjat olivat varastossa tai niitä ei ollut lainkaan lähikirjastossani. Lähikirjastoni lanu-osasto ei kuitenkaan kovin iso ollut, joten olen melko varma, että olisin nämä lukenut, jos ne olisivat olleet hyllyssä saatavilla. Joistakin kirjoista haluaa säilyttää kultaisen muiston, mutta ehkäpä palaat näihin sitten vuosien päästä. Näistä kirjoista nauttii kyllä aikuisenakin, vaikka olisin mielelläni lukenut nämä jo lapsena.
PoistaGripen kirjat olivat kovasti mieleeni, kun olin pieni. Taisin lukea vain tämän sekä Pörriäinen lentää hämärissä -kirjan ja nyt sinun bloggauksesi muistutti näistä kirjoista uudelleen.
VastaaPoistaGripen kirjat ovat varmasti olleet ihastuttavia pienenä. Voin kuvitella, että salaperäinen tunnelma tuntuu vieläkin voimakkaammalta lapsesta.
PoistaMuistan Gripen kirjat nuoruudestani, ja nyt tuli halu lukea näitä uudestaan. Mielikuvat ovat hatarat, mutta hyvät. :)
VastaaPoistaMinä ainakin olen saanut paljon positiivisia lukuelämyksiä lapsuuteni suosikeista, kun olen lukenut ne uudelleen aikuisena. Jos päädyt lukemaan Varjo-sarjan uudelleen, toivottavasti kirjat tuntuvat hyviltä edelleen. :)
PoistaOi, tämä on tulult luettua joskus 90-luvun alussa, silloin sitä ei tarvinnut etsiä kirjaston varastosta. :) Muistikuvat ova erittäin hatarat, mutta pidin tästä erittäin paljon. Muistaakseni tässä on kolme-neljä kirjaa ja sitten jokin erillisempi jatko-osa, mikä ei enää ollut niin hyvä. Tavallaan tekisi mieli palata tähän uudelleen, tavallaan pelottaa että onkohan se enää niin hyvä kuin silloin kaun sitten...
VastaaPoistaJuu Varjo-kirjoja on neljä. :) Vaikka en Varjo-sarjaa lapsena lukenutkaan, minulla on ollut paljon positiivisia kokemuksia lapsuuden kirjojen uudestaan lukemisesta. Suosittelen kokeilemaan. Tietysti kokemus on aikuisena hieman erilainen kuin lapsena (jos olisin nämä lapsena lukenut, olisin ehkä kiinnittänyt eri asioihin huomiota), mutta lukukokemus voi kuitenkin olla todella hyvä.
Poista