 |
| kansi: Mika Perkiökangas |
lainattu kirjastosta
Naisten ei ole helppo vastustaa 'Ndranghetaa. Syntyminen mafiaperheeseen merkitsee lähes aina sen arvojen ja toimintakaavojen omaksumista. Mafiaperheen povessa varttuva tyttö hyväksyy usein roolin, josta saattaa olla noissa olosuhteissa hyötyä. Kyse on kuitenkin ympäristöstä, jossa lopullinen käskyvalta kuuluu vain ja ainoastaan miehille. Klaanin tukahduttavien sääntöjen paineessa on vaarallista yrittää luoda minkäänlaista omaa hallinto-oikeutta. Sääntöjenrikkojan rangaistus on kuolema, ellei hän sitten hae turvaa valtiovallalta ja kiellä isäänsä, miestään ja veljeään. Mafiamaailman ulkopuolisen on kenties helpompi kieltäytyä yhteistyöstä rikollisjärjestöjen kanssa, sillä kieltäytyminen ei johda identiteettikriisiin, sisäisiin repeämiin ja tuskalliseen taisteluun omien perheenjäsenten kanssa. Pelko on kuitenkin aina yhtä suuri.
Lirio Abbaten Mafian naiset herätti mielenkiintoni heti, kun alkuvuodesta kuulin kirjan suomentamisesta. En tiennyt paljon mitään mafian naisten asemasta, joten vaikka arvasin kirjan olevan rankka ja ravisutteleva lukukokemus, kirja oli pakko laittaa varaukseen kirjastosta.
Mafian naisissa keskitytään kertomaan Italian Calabriassa toimivan 'Ndrangheta-rikollisjärjestön vallan alle joutuneista naisista. Järjestö hallitsee Euroopan kokaiinikauppaa ja sen jäsenet ansaitsevat rahaa myös muun muassa kiristyksillä ja sieppauksilla. Kirjassa kerrotaan, miten he eräässä vaiheessa suunnittelivat jopa Silvio Berlusconin kidnappausta. Miehet tekevät 'Ndranghetan päätökset ja naisilla ei ole monesti sananvaltaa edes aviomiehen valinnassa. Suvun miehet valitsevat mafian tyttärille sopivat aviomiehet, ja valinnan perusteena eivät ole tunteet vaan avioliiton mafiatoimintaan mukanaan tuomat edut.
Luin Mafian naisia osittain yhtaikaa Kohtalon kirjan kanssa ja en voinut olla vertaamatta Iranin naisten kohtaloa italialaisten mafian naisten asemaan. Molemmissa ympäristöissä elävät naiset voivat tahrata suvun kunnian ja etenkin suvun miespuoliset jäsenet suojelevat sukunsa kunniaa keinolla millä hyvänsä. Mafian naisissa kunnian tahranneen naisen palkkana saattaa olla kuolema. Kuolemantuomion saaneiden vaimojen ainoa pelastautumistapa on yhteistyön oikeuslaitoksen kanssa, mutta se saa suvun entistä vihaisemmaksi. Naisten on myös hyvin vaikea jättää lapsiaan, joten miehen suku saattaa saada heidät puhuttua ympäri. Jos nainen kaikesta huolimatta jatkaa poliisille tekemiään paljastuksia, suku yrittää leimata hänet hulluksi, jotta naisen uskottavuus vesittyisi. Uskottomat naiset voidaan myös lavastaa itsemurhan tekijöiksi, jotta kuolemantapausta ei tutkittaisi liian tarkkaan.
Mafian naiset ovat miesten omaisuutta. Jos mies kuolee, hänen vaimonsa ei ole silti vapaa jatkamaan elämäänsä niin kuin haluaa. Vaimon on oltava uskollinen miehelleen omaan kuolemaansa saakka tai häntä voidaan syyttää kunniakoodin rikkomisesta. Jos vaimo kuolee, mies saa hankkia uuden naisen entisen tilalle. Kuulostaako tasa-arvoiselta? Ei minustakaan. Mafian kunniakoodi tuntuu hyvin käsittämättömältä ja kauhistuttavalta.
Lirio Abbate on italialainen toimittaja, joka on kirjoittanut viidentoista vuoden ajan Italian suurimmista lahjus- ja mafiaskandaaleista. Tästä syystä hänen henkeään on uhattu ja nykyään hän elääkin viranomaisten suojeluksessa. Abbaten toimittajatausta näkyy kirjan tyylissä, sillä ajoittain kirjassa on lehtijuttumaisia piirteitä. Tyylissä näkyy myöskin oikeusjuttujen pöytäkirjojen käyttäminen kirjan lähteenä välillä hieman liiankin hyvin. Ajoittainen haastattelumaisuus sai kuitenkin lukijan hyvin muistamaan, että nämä tapahtumat ovat totta. Niiden todenmukaisuutta ei ehkä haluaisi uskoa, mutta mafian piiriin joutuneiden naisten elämä on todellakin tällaista. Sanoisin kuitenkin, että aihe ja kirjailijan aiheeseen perehtyneisyys voittavat tyylin, sillä jos Abbate olisi kirjoittanut jostakin vähemmän tärkeästä ja kiinnostavasta aiheesta, kirja ei olisi ollut minusta erityisen hyvä tietokirja.
Tyyliongelmista huolimatta Abbaten tietokirja mafian naisista kannattaa todellakin lukea. Se järkyttää ja kertoo paljonkin mafian vaikutuksesta yksittäisten ihmisten elämään.
♥♥♥¾
Osallistun kirjalla Tuulevin lukublogin Pasto italiano -haasteeseen. Aperitivoksi kirja oli tosin aika raskas.
Tuulevin mukaan rohkeiden naisten elämäntarinat eivät nouse esille vaan sekoittuvat hieman puuduttavaan tekstimassaan.
Kata suosittelee kirjaa, jos haluaa lukea raporttia mafian todellisuudesta.
Maria harmittelee, että kerronta on monin paikoin jaarittelevaa ja että mukana oli paljon epäolennaisia seikkoja, sillä kirjan sisällössä oli aineksia hyvinkin vetävään tarinaan.
Jennin mukaan kirja on karua luettavaa.
Lukuneuvojan mielestä kirja tekee vaikutuksen siitäkin syystä, että kaikki tapahtuu Euroopassa ja juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!