Vuosisatojen pölyttämää? Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä

Kansi: Päivi Veijalainen / Huhtikuu

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä 2008 (Le tour du monde en 80 jours 1872) Minerva 237 s. suom. Kristina Haataja
lainattu kirjastosta

"Maailman ympäri kahdeksassakymmenessä päivässä?"
"Niin."
"Hyvä on, minä näytän."
"Milloin?"
"Heti."
"Sehän on sulaa hulluutta!" huusi Andrew Stuart, jota vastaväittäjän itsepintaisuus alkoi jo ärsyttää. "Eiköhän pelata mieluummin?"
"Jakakaa sitten kortit uudestaan", sanoi Phileas Fogg,"sillä jaoitte ne väärin."
Andrew Stuart tarttui kuumeisin käsin kortteihin mutta laski ne sitten yhtäkkiä pöydälle.
"Kyllä vain, herra Fogg, minä lyön vetoa neljätuhatta puntaa."
"Rauhoittukaa, Stuart hyvä", lausahti Fallentin, "tämähän on vain leikkiä."
"Olen tosissani joka kerta kun sanon lyöväni vetoa", huomautti Andrew Stuart.
"Hyvä on", virkkoi Phileas Fogg ja kääntyi muiden puoleen:
"Minulla on kaksikymmentätuhatta puntaa talletettuna Baring-veljesten pankissa. Panen ne mielelläni likoon..."
"Kaksikymmentätuhatta puntaa", huudahti John Sullivan. "Sellainen summa, ja riskeeraatte sen, vaikka jokin pieni ja mitätön seikka voi aiheuttaa viivytyksen ja tuhota koko hankkeen!"
"Ei ole mitään viivytyksiä", vastasi Phileas Fogg tyynesti.
"Mutta herra Fogg, kahdeksankymmentä päivää on lyhin mahdollinen aika!"
"Lyhin mahdolllinen aika hyvin käytettynä riittää mainiosti."
"Mutta jottei aika ylittyisi, on laivasta hypättävä suoraan junaan ja junasta taas suoraan laivaan!"
"Minä hyppään matemaattisesti."
"Älkää laskeko leikkiä!"
"Kunnon englantilainen ei koskaan laske leikkiä, kun kysymyksessä on kunnon vedonlyönti", vastasi Phileas Fogg.

Englantilainen herrasmies Phileas Fogg ei ole innokas matkustaja, ja tämän piirteen vuoksi ranskalainen Jokapaikanhöylä haluaa Foggin palkolliseksi. Jokapaikanhöylä ei kuitenkaan osaa aavistaa, että heti hänen ensimmäisenä työpäivänään uusi isäntä lyö vedon, joka vie isännän ja palvelijan matkalle maailman ympäri. Tavoitteena on matkustaa maailman ympäri lyhyimmässä mahdollisessa ajassa 80 päivässä. Jollei Fogg onnistu tavoitteessaan, hän joutuu maksamaan 20 000 puntaa. Juuri ennen Foggin lähtöä on tapahtunut suuri pankkiryöstö ja poliisivoimat pitävät Foggin vedonlyöntiä vain verukkeena paeta tekonsa seuraamuksia. Wilbur Fix -salapoliisi lähteekin jahtaamaan herrasmiesrosvoksi epäilemäänsä Foggia.

En tiedä, onko kukaan ehtinyt ihmetellä, mitä kävi alkuvuonna keksimälleni idealle lukea ennen 1900-lukua ilmestyneitä kirjoja parin kuukauden välein. Aloitin Grimmin satuja helmikuun alussa ja olen edelleen noin sivulla 50. Minulle on käynyt valitettavasti niin, että ymmärrän hyvin, miksi kuuluisat sadut ovat niitä kuuluisia ja vähemmän kuuluisat ovat jääneet tuntemattomammiksi. Odotin saduilta paljon enemmän ja ajattelin lukevani kirjan muutamassa viikossa, mutta kirja vain pölyttyy sohvan viereisessä hyllyssä eikä lukeminen edisty. En halunnut ideani täysin lakastuvan, joten vajaa neljä kuukautta ensimmäisen vanhan kirjan lukemisen jälkeen aloitin kolmannen. Tällä kertaa valitsin kirjan, joka sopii myös Vive la France! -haasteeseeni. Sekään ei ole oikein edistynyt, sillä kaksi ensimmäistä haastekirjaa eivät olleet minun kirjojani. Kolmannen ehdin jo keskeyttääkin, joten ajattelin tällä kertaa kokeilla jotakin muuta kuin modernia ranskalaista kirjallisuutta.

Vernen klassikkoteos olikin ratkaisu kaikkiin ongelmiini (tai haasteongelmiin nyt ainakin). Aloin lukea kirjaa eräänä toukokuisena aamuna ja minun oli pakko lukea kirja loppuun saman päivän aikana.

En lapsena pystynyt seuraamaan kirjaan pohjautuvaa piirrettyä, sillä vietin viikonloppuni yleensä isäni luona, jolla ei ollut telkkaria. Muistan kuitenkin katsoneeni piirrettyä silloin harvoin, kun siihen oli mahdollisuus, mutta kirja tuntui kuitenkin melko tuoreelta, sillä en ollut tietoinen koko juonesta ja olin unohtanut paljon siitäkin vähästä, jonka olin jo nähnyt sarjassa.

Eri kulttuurien kanssa kohtaamiset jäivät melko vähäisiksi, koska Fogg ja Jokapaikanhöylä matkustavat niin kiireesti, mutta esimerkiksi neidon pelastaminen polttouhriksi joutumiselta viestitti kulttuurieroista. Jotkin Foggin matkaa sulavoittaneet sattumukset tuntuivat hieman liiankin otollisilta, mutta toisaalta Fogg ja Jokapaikanhöylä eivät täysin vaikeuksiltakaan välttyneet. Kirja on aika vauhdikas ja huomasin välillä jännittäväni, mitä Foggille ja Jokapaikanhöylälle käy, vaikka osasinkin arvata loppuratkaisun.

Aiemmissa suomennoksissa on käsittääkseni käytetty Jokapaikanhöylästä alkuperäistä nimeä Passepartout. Koska Foggin uskollinen palvelija on tullut Suomessakin tutuksi Passepartoutina myös piirretyn televisiosarjan ansiosta, en ymmärtänyt, miksi nimi on yhtäkkiä pitänyt suomentaa. Suomennoksessa oli myös toinen minua häirinnyt piirre, sillä pari kertaa kerronnassa käytettiin sanaa dorka. Internet ei tehnyt minua viisaammaksi siitä, miten vanha sana on, mutta minusta tuntuu, ettei sitä 1800-luvulla ole käytetty. Ainakin minun korviini se kuulostaa enemmän modernilta sanalta, vaikka tosin voin olla täysin väärässäkin.

Tietenkin esimerkiksi väkilukuun liittyvät ja matkustusiaikoihin liittyvät tiedot ovat vanhentuneita, mutta kirja tarjosi vallan ihastuttavan aikamatkan 1800-luvun loppupuolelle. Tarinassa on myös vanhanaikaisia käytössääntöjä ja kielessä käytöstä poistuneita sanoja, mutta tarina tuntui edelleen hyvin mielenkiintoiselta. Vanhan ajan seikkailukertomukset viehättivät minua lapsena ja niin näköjään viehättävät nykyäänkin. Aion ehdottomasti lukea Verneä myös lisää ja todennäköisesti seuraavaksi tutustun Vernelle ominaisempiin tieteiskirjoihin. Sukelluslaivalla maapallon ympäri ja Matka maan keskipisteeseen kuulostavat ainakin hyvin potentiaalisilta ehdokkailta seuraavaksi tutustumisretkeksi Vernen kirjojen maailmaan.

♥♥♥♥½

Reta ihastui kieleen ja kaikkitietävään kertojaan, joka esittää hahmot hieman pilke silmäkulmassa.
Titanian mielestä kirja on mahtava ja vauhdikas lukukokemus.
Suvin mielestä matkanteko on analyyttista ja kiireistä, eikä paikantuntua ole lähes laisinkaan maiden ja kaupunkien kuvailuista huolimatta.
Alienin suosikkihahmoksi nousi Passepartout, kun taas Fogg jäi hienoisen värittömäksi.
Nannalle kirja tuotti pienoisia pettymyksiä suomennosratkaisuiden ja löyhemmän jännitteen myötä.