Holopainen kertoi kirjoittaneensa ensin aivan toisenlaista kirjaa samasta aiheesta. Kirja oli tunnelmaltaan melko ahdistava, ja monella oli kerrottavana oma tarinansa, kun he kuulivat tekeillä olevan kirjan aiheen. Näistä tarinoista tuli materiaalia hieman liikaakin, ja Holopainen päätti lopulta jättää idean hetkeksi hautumaan. Hän kirjoitti puolen vuoden ajan aivan muuta, kunnes aloitti uudestaan. Tällä kertaa kirjoittaminen olikin kevyttä ja vapaata. Hahmot vain syntyivät ja tuntuivat heti eläviltä. Ensimmäinen luonnos syntyi nopeassa tahdissa. Ilmestyskirjan tätiä ei yhdistä alkuperäiseen käsikirjoitukseen oikein muu kuin se, että päähenkilönä on edelleen nuori perheenäiti.
Holopainen käytti myös Ilmestyskirjan tädin työelämän kuvailussa apunaan kuulemiaan tosikertomuksia. Tarinat olivat kirjailijan mukaan pöyristyttäviä. Hän ei itse olisi mitenkään pystynyt keksimään niin kamalia simputuskeinoja kuin millaisista jotkut työntekijät ovat joutuneet kärsimään. Hän totesikin, että kirjassa tapahtuvat työelämän kauheudet ovat tositapahtumiin perustuvia, vaikka arveli, että osa lukijoista pitää kauheuksia epäuskottavina.
Kun fantasiakirjailijaksi leimautunut valtaa uudenlaisen kirjallisuuden lajin, kirjailija voi varautua myös nuiviin reaktioihin. Vanhat fanit ja kustantamo saattavat olla pettyneitä genren vaihdoksen vuoksi. Holopainen olikin kuullut eräältä vanhalta faniltaan kommentin, ettei kirja kuulosta aivan hänen mieleiseltään. Toisaalta Reta, joka oli myös kuuntelemassa Holopaista, totesi lukeneensa Holopaisen kirjoja innokkaasti nuorempana ja pitäneensä Ilmestyskirjan tätiä todella hauskana. Kirjailija kertoi, että hän ei osaa kirjoittaa mittatilaustyönä vaikkapa Köyliöön sijoittuvaa ihmissusitarinaa, vaan hän kirjoittaa sellaisen tarinan, joka on milloinkin tulossa. Eihän Ilmestyskirjan tädistäkään tullut lainkaan alkuperäisten suunnitelmien kaltainen.
Holopaisen aiemmat kirjat ovat ilmestyneet Kariston kustantamina, mutta Ilmestyskirjan tädistä Karisto ei innostunut. Karisto ehdotti suuria muutoksia, joiden jälkeen julkaiseminen olisi ollut ehkä mahdollista, mutta Holopaisen mielestä muutettavaksi ehdotetut asiat tekivät kirjasta juuri sen, mikä se on. Siksi hän lähetti käsikirjoituksen tarjolle pariin muuhunkin kustantamoon, ja Myllylahdelta tuli nopeasti innostunut vastaus. Holopainen halusi mieluummin kirjalleen kustantamon, joka rakastaa kirjaa, joten ratkaisu oli selvä.
Myllylahti kuvaili Ilmestyskirjan tätiä erilaiseksi chick litiksi. Holopaisen olikin sitä mieltä, että kun erilaiset kirjailijat päätyvät chick litin pariin tarkoituksella tai vahingossa, he tuovat genreen oman mausteensa. Holopainen arveli, että ehkäpä chick lit kehittyy myös ulos korkkarimerkkilaukku-jutuista ja myös vakavampaa chick litiä alkaa ilmestyä enemmän.
Holopainen oli yllättynyt siitä, että Suomi lukee -sivustolla Ilmestyskirjan täti oli luokiteltu uuskummaksi. Hän on tottunut pitämään uuskummaa vakavampana ja oikeastaan korkeakirjallisena spekulatiisen fiktion lajina. Yllätys oli kuitenkin iloinen, ja Holopainen totesi, että ovathan kirja ja Liila aika kummallisia.
Kohderyhmää kysyttäessä Holopainen sanoi toivovansa kaikkien lukevan Ilmestyskirjan tädin, mutta etenkin työelämässä kovia kokeneille kirja voi olla antoisa. Kirja tarjoaa eräänlaisen kostofantasian, jossa paha saa palkkansa. Kirjailija arvelee, että Ilmestyskirjan tädin satiirinen tyyli jakaa lukijoita. Todennäköisesti kirjaa joko inhoaa tai rakastaa, mutta Holopaisen mielestä tällaiset reaktiot ovat parempi asia kuin, että kirja olisi lukijoiden mielestä mitäänsanomaton. Kirja on löytänyt tiensä jo muutamaan kirjablogiin, joissa Ilmestyskirjan täti on saanut kaksi kiittävää ja yhden ei-niin-ihastuneen arvion.
Juttuni on kirjoitettu vain muistini pohjalta, mutta olen pyrkinyt mahdollisimman todenmukaiseen selontekoon. Pahoitteluni mahdollisista virheistä Anu Holopaisen kertomissa asioissa.
Lopuksi pyysin vielä vähän vanhempaan Holopaisen kirjaan omistuskirjoituksen. Olen kerännyt Syysmaa-sarjaa oman hyllyyni, koska haluaisin palata sen pariin. Ehkäpä kesällä olisi sopivasti aikaa.
Täti-turnee pysähtyy vielä näissä paikoissa:
Lauantai 10.5. klo 12.00 Suomalainen Kirjakauppa, Tampere (Hämeenkatu 18)
Lauantai 10.5. klo 14.00 Tampereen pääkirjasto, Olotila
Lauantai 24.5. klo 12.00 Suomalainen Kirjakauppa, Mikkeli (Maaherrankatu 13)
Lauantai 24.5. klo 13.30 Mikkelin pääkirjasto
Kiitos oivallisesta raportista! Olen kyllä huomannut, että Holopaiselta on ilmestynyt jotain ihan muuta, mutta en ollut tajunnut, että kyse on tällaisesta aiheesta. Sehän sopii kuin nyrkki silmään, jos kulunut ilmaisu tässä sallitaan :)
VastaaPoistaPitääkin ehdottomasti hankkia tämä.
Syysmaa-sarja on varsin oivallinen, ja sopii takuulla uusintaluettavaksi. Itse luin melkein putkeen koko sarjan. Kelpasi mainiosti :)
Tuo genrerajojen yli hyppiminen on minusta lähinnä virkistävää, ja onkin hieman outoa, että kustantajat ovat sen suhteen niin nihkeitä. Mutta pääasia, että kirja löysi kustantajansa!
Ole hyvä. Kiva kuulla, että kiinnostuit kirjasta. Minulle Holopainen oli entuudestaan tuttu vain fantasiakirjoistaan, joten yllätyin, kun huomasin häneltä ilmestyvän tällaisen teoksen. Kuten Holopaiselle sanoinkin, Ilmestyskirjan täti oli erilainen mutta ihan hyvällä tavalla.
PoistaMinun on myönnettävä, että en ole edes lukenut Syysmaan viimeisiä kirjoja. Kolmannen kirjan jälkeen taisi olla useamman vuoden tauko ja jatko-osien ilmestyessä en oikein seurannut, mitä kirjoja ilmestyy. En edes lukenut silloin kovin paljon erinäisistä syistä (mm. yo-kirjoitukset). Ensimmäisten osien lukemisesta on niin kauan, että täytyy ensin kerrata ne ja sitten lukea myös viimeiset osat. Uskon, että kirjat kolahtavat edelleen.
Minustakin on mukavaa, että kirjailija uskaltaa poistua mukavuusalueeltaan. Onneksi Ilmestyskirjan täti kuitenkin julkaistiin. :)