Huhtikuussa luettua

Vappuaattona yritin piileskellä kameralta. Poikaystäväni kuvauskohteena piti olla tuo puu.

Viime aikoina on ollut ennemmin sääntö kuin poikkeus, että bloggaan kuukauden luetuista hieman myöhässä. Niin teen nytkin, sillä vaikka toukokuuta on kulunut jo puolitoista viikkoa, huhtikuun koontipostaus tulee julki vasta nyt. 

Huhtikuussa kärsin spefi-kyllästymisestä, mutta siitä huolimatta luin kolme genreen kuuluvaa kirjaa. Aloitin kuun Holly Blackin The Coldest Girl in Coldtownin parissa, joka jäi ihan hyväksi lukukokemukseksi. Kirjabloggaajien vanhan kirjan päivää vietin lukemalla ja bloggaamalla lapsuuteni suosikista Asko Martinheimon Tuhkanaama ja Taivaantakoja. Toinen kohtaamiseni 1980-luvulla ilmestyneen kotimaisen fantasiakirjan kanssa oli varsin miellyttävä ja todennäköisesti luen pian myös patalakkikansasta kertovan toisen kirjan Jäähisten mahdin. Luin myös pari vuotta lukulistallani olleen Koushun Takamin Battle Royalen, joka ajoittaisista väkivallan aiheuttamista pahoinvointikohtauksista huolimatta oli varsin mielenkiintoinen kirja.

Huhtikuussa minua kiehtoivat erityisesti eri kulttuurit ja naisen asema. Luin Kristan kanssa yhdessä Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunaisen hibiskuksen ja ymmärsin, miksi Adichie on niin kehuttu kirjailija. Iranin vallankumousta ja naisen asemaa Iranissa käsittelevä Parinoush Sanieen Kohtalon kirja oli ehdottomasti huhtikuun vaikuttavin kirja. Masumen kohtalo ei aivan heti unohdu. Lirio Abbaten Mafian naiset oli tietokirja, joka aiheutti Kohtalon kirjan tavoin surua ja ajatuksia.

Luin myös muutaman nauruntyrskähdyksiä aiheuttaneen kirjan. Etenkin Graeme Simsionin Vaimotestin huumori oli minun huumorintajuni kanssa yhtenevää. En ole kirjasta vielä saanut blogattua, mutta ehkäpä ensi viikon aikana saan luonnoksissa odottelevan tekstin vihdoinkin julkaisukuntoon. Chelsea Handlerin My Horizontal Lifen tarjoama huumori kolahti välillä ja välillä ei. Kirja muistutti minua hieman Sinkkuelämää-sarjasta, joten etenkin kyseisen sarjan ystäville kerron, että kirja ilmestyy ensi kuussa suomeksi nimellä Elämäni vaakatasossa.

Huhtikuun romanttisin kirja Stephanie Perkinsin Anna and the French Kiss oli kuukauden pahin pettymys. En tavoittanut kirjan ihanuutta, jota monet ovat ylistäneet. Kirja ei vain ollut miljööstään huolimatta minun kirjani. Luin myös K. M. Peytonin Christina - Kartanon varjoissa -tyttökirjan, joka tarjoili sekä yhteiskuntakritiikkiä että kasvutarinan.

Huhtikuussa bloggasin myös ensimmäistä kertaa muutamasta kirjallisesta elokuvasta. Kirjavaras kosketti myös valkokankaalla ja Divergent - Outolintu oli ihan katsottava mutta jäi elokuvana kirjan varjoon. Katsoin lisäksi Battle Royalen elokuvaversion, mutta siitä en ole vielä ehtinyt julkaista bloggausta.

Luin 10 kirjaa ja 3609 sivua. Sivuja oli keskimäärin 361 per kirja. Luin hieman enemmän nais- kuin mieskirjailjoita (6-4). Luin neljä kirjoista englanniksi ja loput suomeksi. Kirjavalintani olivat melko ulkomaalaiseen kirjallisuuteen painottuvia, sillä luin kuun aikana vain yhden kotimaisen kirjan.

Huhtikuu oli lukukuukautena mukavan monipuolinen, ja toivon, että toukokuustakin tulee ainakin yhtä hyvä kirjakuukausi. Toivotankin lukijoilleni aurinkoisia kevätpäiviä (Turussa on tosin ollut viime päivinä aika sateista) ja kirjaisia hetkiä.