J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

kansi: Susan Fox / Trevillion Images

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö 2012 Karisto 470 s.
lainattu kirjastosta

Keskustelu oli kevyttä ja yleisluontoista pääruokaan asti, ja Ardis jännitti leukojaan ettei haukottelisi. Hän leikkasi lohipiirakasta palan ja oli ajatuksiinsa vaipuneena tipahtanut keskustelun kärryiltä, mutta havahtui, kun hän erotti oman nimensä runsaasti viiniä nauttineen belonelaismiehen puheesta.
"...toki nuori, mutta kuningas on varma siitä, että saa hänet viihtymään Boergessa. Ja onhan Hänen Majesteettinsa melko nuorekas ikäisekseen, ei tällainen vanha käppyrä kuten minä."
Boerge oli Belonen pääkaupunki ja kuninkaanlinna. 
"Enkä usko, että hän kasaisi liikaa paineita lastenkaan suhteen. On kuitenkin ihan luonnollista olettaa, että perijöitä tulee, kun tyttö on nuori ja terve.
"Anteeksi, mutta kuka mahtaa olla kyseessä? Ardis kysyi uteliaana.
Belonen asiamies katsoi Ardisista Amargoon ja takaisin suu hieman raollaan. Ardis erotti hänen suupielessään tillin lehden ja kiemursi halusta huomauttaa asiasta. "Ettekö te sitten tiedä?"
Ardisin katse siirtyi hänen isäänsä.
Amargo nosti kyynärpäänsä pöydälle, risti sormensa löyhästi kasvojen eteen ja puhui äänellä, joka osoitetaan tavallisesti lapsille. "Ardis, kyllähän me olemme puhuneet tästä. Olet ollut tietoinen siitä, että näin tulee käymään, ja mitä pikemmin sen parempi, eikö niin? Olen ylpeä voidessani ilmoittaa, että Landis Duverney, Belonen kahdeksas kuningas, on eilen allekirjoittanut avioliittopaperit, jotka vapauttavat sinut alaisuudestani."

Ardis Isvergal järkyttyy saadessaan kuulla, että hänen isänsä aikoo naittaa hänet ikälopulle Landis Duverney -kuninkaalle komean nuoren prinssin sijasta. Amargo Isvergalilla, Merontesin kuninkaalla ja Ardisin isällä, onkin ollut enemmän mielessä vahvan liittolaisen saaminen kuin tyttärensä onnellisuus. Merontesiin sattuu saapumaan Dante Rondestani, joka matkustaa kaupunkiin hankkiakseen arvokkaan kirjan. Dante päätyy kohtalon oikun kautta Ardisin henkivartijaksi ja huomaa kuninkaan tyttären olevan houkuttelevan kielletty. Ardisista tulee kuitenkin Landisin vaimo isänsä allekirjoittaman naimasopimuksen mukaan, mutta Ardis pitää tuoretta aviomiestään ennemmin ystävänä kuin rakastettuna. Landis haluaisi perillistä vaimoltaan, ja Ardisin raskautta odottavat muutkin kuin Landis. Ardis ei osaa arvatakaan, miten tärkeä osa hänellä on erään suunnitelman täyttymisessä, johon liittyvät myös tarujen olennot, mifongit.

Luin ala-asteen viimeisinä vuosina todella paljon fantasiaa. Silloisessa lähikirjastossani oli fantasiahylly tai oikeastaan se oli vain kirjahyllyn pääty, joka oli sopivasti melkein kirjaston sisäänkäynnin vieressä. Se hylly minun oli käytävä katsomassa aina ensimmäisenä, kun vierailin kirjastossa, ja suuren osan sen sisällöstä luinkin noiden vuosien aikana. Viime vuosina olen lukenut harmittavan vähän fantasiaa ja olenkin ajatellut, että minulle tuli pienoinen yliannostus noista vuosista, jolloin pakenin säännöllisesti fantasiamaailmoihin. Tänä kesänä päädyin kuitenkin kirjaston fantasiahyllylle, ja J.S. Meresmaan Mifongin perintö veti minua puoleensa. Ajattelin rakastaneeni fantasiaa niin monen vuoden ajan. Kyllähän minulla oli vielä oltava sisälläni halu upota toisenlaiseen maailmaan ja unohtaa kaikki muu. Olin oikeassa. Fantasian pariin palaaminen tuntui niin uskomattoman hyvältä, että kirjaston fantasiahylly taitaa saada minusta uuden ahkeran vierailijan. 

Mifongin perintö on aika perinteistä fantasiaa, mutta todella koukuttavaa sellaista. Ardis Isvergal on vahva naishahmo, joka ei alistu kiltisti aviomiehensä vallan alle. Myötätuntoni oli täysin Ardisin puolella, sillä hänen Landis-aviomiehensä paljastuu melko sovinistiseksi ja epämiellyttäväksi henkilöksi. Pidin siitä, miten tärkeän ja rohkean henkilöhahmon Meresmaa on Ardisista luonut. Joissakin fantasiakirjoissa naiset ovat liian passiivisia ja miesten varjoon jääviä, jotta he voisivat herättää lukijassa ihailua. Ainakin minä ihailin ja kiinnyin Ardisiin, ja niin uskoisin monelle muullekin lukijalle käyvän. Ardis ei suostu jäämään seikkailuista pois ainakaan, jos hänellä on jotakin hänelle rakasta puolustettavana. Hän on kuitenkin inhimillisen epätäydellinen, mikä tekee Ardisista osittain jopa samaistuttavan henkilöhahmon.

Meresmaa kuvailee tarkasti henkilöitä ja paikkoja. Tämä kerronnan piirre oli minulle mieleinen, sillä näin maisemat ja henkilöt maalautuivat selvästi mieleeni. Vaikka en ole enää niin hyvä kirjoihin eläytyjä kuin lapsena, Mifongin perintö sai minut unohtamaan oman elämäni ja imemään kirjan sivuilta Ardisin, Danten ja muiden elämiä. Pidän muutenkin Meresmaan tyylistä kirjoittaa. Siinä on jotakin ylevää mutta kuitenkin helposti lähestyttävää, mikä mielestäni sopii erinomaisesti fantasiakirjallisuuteen.

Mifongin perinnössä on juuri sopiva ripaus romantiikkaa, ja kirjan seikkailu takaa, ettei juoni muutu missään vaiheessa puuduttavaksi. Olen valittanut, miten joissakin nuortenkirjoissa rakkauskuviot ovat se pääasiallinen ja tärkein juonikuvio. Meresmaan kirjassa ei onneksi näin todellakaan ollut. Kariston sivuilla Mifongin perintö kutsutaan historiallista seikkailuromaania läheneväksi varttuneiden nuorten fantasiatarinaksi. En oikein keksi syytä sille, miksi Mifongin perintö olisi erityisesti nuortenkirjallisuutta, ja takakannesta päätellen kirjalla taitaakin olla kaksoisluokitus (84.2 ja N84.2). Vaikka minun innokkain fantasiakauteni sijoittui lapsuuteni ja nuoruuteni vaihteeseen, monet aikuiset taitavat olla ainakin yhtä innokkaita fantasian lukijoita kuin nuoret.

Mifonki-sarjasta on ilmestynyt tänä vuonna toinen osa Mifongin aika, jonka haluaisin saada luettavakseni pian. 

Käy myös kurkkaamassa J.S. Meresmaan kirjailijan elämästä kertovaa blogia. Sieltä näet, ketkä muut ovat Mifongin perinnöstä kirjoittaneet.