Veronica Roth: Divergent

Veronica Roth: Divergent 2011 HarperCollins 487 s. (ilmestynyt tammikuussa 2014 suomeksi nimellä Outolintu)
lainattu kirjastosta

My eyes shift to the bowls in the center of the room. What do I believe? I do not know; I do not know; I do not know.
"Those who blamed aggression formed Amity."
The Amity exchange smiles. They are dressed comfortably, in red or yellow. Every time I see them, they seem kind, loving, free. But joining them has never been an option for me.
"Those who blamed ignorance became the Erudite."
Ruling out Erudite was the only part of my choice that was easy.
"Those who blamed duplicity created Candor."
I have never liked Candor. 
"Those who blamed selfishness made Abnegation."
I blame selfishness; I do.
"And those who blamed cowardice were the Dauntless."
But I am not selfless enough. Sixteen years of trying and I am not enough.
My legs go numb, like all the life has gone out of them, and I wonder how I will walk when my name is called.

Tris elää tulevaisuuden Chicagossa, jossa ihmiset jaetaan viiteen ryhmään sen mukaan, mikä kunkin yksilön mielestä on sotien syy. Amityn mielestä vika on väkivaltaisuudessa, Erudite syyttää tietämättömyyttä, Candor välttää kaksinaamaisuutta, Abnegationin mukaan syy on itsekkyydessä ja Dauntlessin mielestä pelkuruus on kaiken pahan alku ja juuri. Nuoret voivat valita ryhmän, jossa he ovat kasvaneet tai vaihtaa ryhmää sen mukaan, mitä he arvostavat. Tris on 16-vuotias ja hänet arvioidaan. Hänen saamansa tulokset ovat kuitenkin hämmentäviä ja hän onkin divergent, poikkeava. Ei ole selvää, mikä ryhmistä on se oikea Trisille. Lisäksi poikkeavuus on vaarallista, ja Trisin on salattava tuloksensa keinolla millä hyvänsä.

Veronica Rothin Divergent-trilogia on aika suuri juttu maailmalla. Ensimmäistä osaa ollaan siirtämässä valkokankaalle ja englanninkielisissä kirjablogeissa ei voi olla törmäämättä Divergentiin, Insurgentiin ja viimeisen Allegiant-nimisen osan odotukseen. Lukulistalleni Divergent oli mennyt jo kuukausia sitten, mutta tarvitsin sarjaa kohti sysäykseksi vielä Nina Marin bloggauksen ennen kuin varasin ensimmäisen osan kirjastosta.

Divergent on kirja, jota en olisi malttanut laskea käsistäni. Olen lukenut dystopiakirjoja, joiden juoni on jännittävämpi ja joissa on enemmän vaarallisia tilanteita, mutta jonkinlaista vaikeasti selitettävissä olevaa vetovoimaa tässä Rothin kirjassa kuitenkin on. Pidin kirjan ideasta eli siitä, miten ihmiset jaetaan heidän eniten arvostamansa luonteenpiirteen perusteella viiteen ryhmään. Nämä viisi ominaisuutta ovat kaikki arvostettavia, mutta kirjassa tietyn piirteen korostaminen on mennyt liian pitkälle muiden kustannuksella. Kaikkia tarvittaisiin, mutta ryhmien välillä on jännitteitä, koska joidenkin ryhmien arvot koetaan vastakkaisiksi.

Olisin halunnut, että Veronica Roth olisi kirjoittanut enemmän kehittämänsä dystooppisen maailman historiasta. Nyt minulle jäi hieman epäselväksi, miten ja miksi Divergentin tilanteeseen on päädytty. Tietysti kirjassa kerrotaan jonkin verran syitä, mutta Roth olisi voinut kuvailla vielä paremmin viiden eri ryhmän syntyä. Toisaalta en tietenkään voi vielä tietää, selitetäänkö historiasta enemmän trilogian seuraavissa osissa.

Tris kamppailee tyypillisten teini-ikäisten ongelmien kanssa. Mihin hän kuuluu? Kuuluuko hän mihinkään? Onko hän aivan erilainen kuin muut? Koska kyse on dystopiasta, tämä kamppailu on vielä kiivaampaa kuin tavallisilla nuorilla ja Trisin identiteettikriisi saattaa käydä jopa hengenvaaralliseksi.

Mieleeni on myös se, että Divergentin juoni ei pyöri rakkauden ympärillä. Kirjassa on romantiikkaa, mutta juuri sopivasti. Ihastus ja rakkaus heräävät pikkuhiljaa, eikä Divergentissä ole epäuskottavaa rakkautta ensisilmäyksellä. Mielestäni rakkaus on niin syvä tunne, että rakkauden kohde on tunnettava hyvin ennen kuin voi puhua todellisesta rakkaudesta. Toiseen ihmiseen voi tuntea välitöntä vetoa, mutta rakkaus ei ole niin yksinkertaista ja nopeaa.

Divergent ei mitenkään mullista dystopiagenreä, mutta hyvin viihdyttävä ja imuunsa saava kirja se on silti. Suosittelen kirjaa dystopianälän tyydyttämiseen. Varoitan kuitenkin, että kirjan lukijalle voi käydä samoin kuin minulle ja Divergentin jälkeen hän jääkin janoamaan lisää ja entistä parempaa dystopiaa.

Muissa blogeissa: Tarinoiden syvyydet, Le masque rouge, Lukuholistin maistiaiset, Val alorn, Suensivuja ja Bokbabbel.

Edit. Kirjaneidon ansiosta sain tietää, että Divergent olisi Risingshadow-sivuston mukaan ilmestymässä ilmeisesti ensi vuonna myös suomeksi.