kustantajalta pyydetty arvostelukappale
"Viidentoista? Perfectomondo, pikku Kisuliini. Se tietää ilmaista julkisuutta."
Veri pakenee kasvoistani. Ilmaista julkisuutta? Voi ei, hän aikoo tehdä minusta varoittavan esimerkin muille hattuvandaaleiksi havitteleville alaikäisille.
"Ennen kuin viet minua mihinkään", sanon nopeasti, "minun pitää etsiä paras ystäväni. Hän ei tiedä, mihin olen mennyt."
Mies pysähtyy ja käännähtää vapaa käsi lanteellaan.
"Pikku Vihantaiseni, kunhan olen saanut sinusta valokuvan, saat kipsutella-kapsutella mihin ikinä mieli tekee." Ja sitten hän nauraa heleästi.
Jähmetyn. "Valokuvan?"
"Niin, pikku Rommirusinaiseni. Voisin tietysti piirtääkin, mutta päämajassa sitä ei viime kerralla pidetty kovin hyvänä pilana." Hän kihertää ja tuuppaa minua ranne löysänä. "Ai niin", hän jatkaa ohimennen. "Minä olen muuten Wilbur. Siis -bur, ei -iam. Infinity Modelsista."
Harriet on tyttö, jonka repussa lukee nörtti. Harriet ei sanaa reppuunsa ole kirjoittanut, mutta hän itsekin myöntää vastaavansa nörtin sanakirjamääritelmää. Hän ei ole lainkaan kiinnostunut muodista vaan hänen mielestään muoti on vain vaatteita. Harriet lähtee kuitenkin parhaan ystävänsä Natin seuraksi muotimessuille, joiden aikana Nat toivoo malliagenttien löytävän hänet ja huomaavan hänen potentiaalinsa. Messujen aikana toinen tytöistä tuleekin löydetyksi, mutta malliagentin löytö on Natin sijasta Harriet. Luokkatoverinsa Alexan vainoama Harriet haluaa elämänsä muuttuvan ja suostuu lähtemään Moskovaan mallikeikalle. Moskovassa Harriet kävelee ensimmäistä kertaa elämässään korkokengillä ja ihastuttaa muotinäytöksessä. Kotiin palattuaan hänellä on vastassa verisesti loukkaantunut paras ystävä ja perheongelmia.
Geek Girl on todella nopealukuinen ja viihdyttävä nuortenkirja. Kiinnyin Harrietiin henkilönä, vaikka hänen kaikkitietävyytensä hieman ärsyttävä luonteenpiirre onkin. Luin kirjaa eilisiltana vielä silloinkin, kun silmäluomeni eivät meinanneet enää pysyä auki, sillä en olisi malttanut jättää kirjaa kesken. Pakko kuitenkin oli, mutta tämä yön pimeille tunneille lukeminen kertoo, että Geek Girl on vetävä ja hauskakin kirja.
Kirja sijoittuu uskottavuuden rajamaille, mutta toisaalta kirjan kerrotaan sisältävän omaelämäkerrallisia aineksia. Geek Girlin kirjoittaja Holly Smale on nimittäin löydetty 15-vuotiaana, ja hän on työskennellyt mallina. Uskoisin kirjassa olevan melko paljon fiktiota, sillä sen verran epätodennäköisiltä jotkin tapahtumat tuntuivat, mutta tuohan kirjailijan mallitausta lisää uskottavuutta kirjan sisältämälle mallimaailman kuvaukselle. Mallimaailma tuntui kuitenkin hieman sivuseikalta muihin kirjan teemoihin verrattuna. Sanoisin, että kirja on oikea rehellisyyden puolustuspuhe ja kertomus vaikeuksien yli kantavasta ystävyyden voimasta.
Malliagentti Wilburin käyttämät hellittelynimet ovat todella naurettavia. En voi kuvitella, että kukaan oikea ihminen kutsuisi aikuista naista pikku Ovenkarmiksi. Todennäköisesti näiden nimitysten on tarkoitus ollakin aivan uskomattomia ja hauskoja. Harrietin isä on henkilöhahmona mielestäni epäuskottava. Hän ei ole kovinkaan isällinen ja on oudon innostunut Harrietin mallin urasta. Harrietin isä vaikuttaa siltä kuin hän haluaisi julkisuuteen Harrietin siivellä tai vähintään tapaamaan julkisuuden henkilöitä. Hänen ylihössöttävä käytöksensä tuntuu minusta enemmän äitimäiseltä kuin isän rooliin sopivalta.
Olin iloinen siitä, että tässä kirjassa mallin elämä ei ollut todellakaan pelkkää glamouria vaan itse asiassa melkein kaikkea muuta. Harrietia syrjitään myös mallimaailmassa koulumaailman tavoin, ja muut mallit ovat kateellisia siitä, miten uusi kasvo sai loistavan sopimuksen, jota he myös olivat tavoitelleet. Kuitenkin jos joku haluaa lukea vielä nuortenkirjan, joka kuvaa mallimaailmaa vielä raadollisemmin ja todennäköisesti uskottavammin, suosittelen Susanne Fülscherin Mustaa kajalia -kirjaa. Kyseinen kirja kuuluu Signal-sarjaan, joka erottui muista nuoruudessani lukemistani nuortenkirjasarjoista rankoilla aiheillaan.
Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat itsekin olleet tai ovat vieläkin hieman nörttejä.
Muissa blogeissa: Olipa kerran kirjablogi ja Hemulin kirjahylly.
Kiitos kirjaesitelmän tekoavustasi.Olen 16 vuotias tyttö pääkaupunkiseudulta ja olen siis itsekin lukenut kyseisen kirjan ja hyviä mietteitä nousi pintaan sillä sisäisesti se kertoo normaalin teinitytön mietteistä ja kommelluksista ystävyyden ja maineen vällillä. Ja anteeksi vuodatuksesi mutta tekstisi oli oikein hyvä.
VastaaPoistaJaksamisia ja tsemppiä blogin kirjoitukseen!!
onko tietoa milloin tästä sarjasta julkaistaan 3 osa suomeksi (olen lukenut jo aijemmat 2 osaa ) hyvä oli ja luen varmaan vielä monta kertaa :)
VastaaPoista