 |
| Kansikuva: Maija Karma |
lainattu kirjastosta
- Minne sinä muka pääsit? Leila tuhahti. Hän oli kaksi vuotta Tiinaa vanhempi ja tunsi arvonsa. - Sinä hosut ja touhuat niin mahdottomasti, että sinusta ei saa mitään selkoa.
- Oppikouluun. Yhteislyseoon. Kävin juuri kuulemassa. Tiina oli iloa ja ylpeyttä tulvillaan.
-Kyllä ne raukat sinusta riesan saavat. Toivottavasti et joudu meidän luokalle. Leila kävi itsekin yhteislyseota. Hän oli aloittanut sen edellisenä vuonna, mutta jäänyt keväällä luokalleen. Häntä harmitti, että Tiina oli korotettu oppikoululaiseksi, niin että hän oli menettänyt erikoisasemansa pihapiirissä. Edellisenä vuonna hän oli ollut pihan ainoa tyttö, joka oli käynyt oppikoulua ja jokaisessa sopivassa tilaisuudessa hän oli muistuttanut siitä toisille. Aina kun oli tullut riita tai mielipide-eroavaisuuksia, hän oli huomauttanut ylimielisen arvokkaasti, ettei hänen kannattanut seurustella tyhmempien kanssa.
- Ne eivät ymmärrä yhtään mitään.
Tiina on vallan innoissaan oppikouluun pääsystä. Oppikoulun alkutaipale ei kuitenkaan suju kommelluksitta, sillä onhan kyseessä Tiina, jolle aina sattuu ja tapahtuu.
Luin ainakin suurimman osan Tiina-kirjoista ala-asteikäisenä. Ne eivät olleet minulle aivan yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi Neiti Etsivät, mutta pidin siitä, että pääsin uppoamaan entisaikojen nuorten elämään. Olen aina tykännyt lukea erilaisista koulujärjestelmistä. Äitini kävi oppikoulun ja piti lapsuudessaan Tiina-kirjoista. Nämä syyt innostivat minua myöskin Tiina-kirjojen pariin ala-asteella. Valitsin tämän kirjan Anni Polva -haasteeseen juuri siksi, että nimen perusteella päättelin kirjan keskittyvän juuri Tiinan koulunkäyntiin. Vaikka kirjassa tapahtuu paljon koulun ulkopuolisiakin asioita, koulukuvausta oli mukavan paljon. Sain siis sitä, mitä odotinkin.
Tiina on hyvin oikeamielinen, hyväsydäminen ja nokkela tyttö. Välillä kirjaa lukiessa tuntui, että näitä piirteitä korostettiin liikaakin. Tiina tuntui jo liiankin täydelliseltä. Hän ei vain voinut tehdä mitään kovinkaan väärin.
Erästä tapahtumaa pohjustettiin kirjassa yllättävän paljon siihen nähden, miten nopeasti tapahtuma lopulta sivuutettiin. Muutenkin luvut tuntuivat osittain melko irrallisilta. Edellisen luvun tapahtumiin ei enää viitattu lainkaan, ja ne tuntuivat jo melkein unohtuneen.
Menneiden vuosikymmenten tyttökirjoihin on aina mukava palata. Tiina aloittaa oppikoulun täytyi pyytää kirjaston varastosta. Toivon, että uudetkin lukijat löytäisivät Tiinat, vaikka niitä ei enää olekaan niin helppo saada käsiinsä kuin lapsuudessani, jolloin ne olivat kirjaston hyllyssä esillä. Ehkäpä Anni Polvan juhlavuosi saa kirjastot noutamaan Polvan kirjoja varsinaisen kirjaston puolelle. Joistakin Polvan kirjoista ilmestyy tänä vuonna myös uusia painoksia, joten tänä vuonna Polva saa toivottavasti monia uusiakin lukijoita.
Muualla: Sheferijm, Kirjan pauloissa, Luetaanko tämä?
Tiina-sarja
Tiina, 1956
Tiina aloittaa oppikoulun, 1957
Tiina kesälaitumilla, 1958
Tiina toimii, 1959
Tiina ei pelkää, 1960
Tiinalla on hyvä sydän, 1961
Tiina epäilee Juhaa, 1962
Tiina seikkailee, 1963
Tiina on aina Tiina, 1964
Tiinan uusi ystävä, 1965
Tiina saa ehdot, 1966
Tiinastako näyttelijä, 1967
Tiinaa harmittaa, 1968
Tiinalla on hauskaa, 1969
Tiinaa ei ymmärretä, 1970
Tiinan ampiaiskesä, 1971
Tiinaa tarvitaan, 1972
Tiina joutuu sairaalaan, 1973
Tiinakin ratsastaa, 1974
Tiina ottaa vastuun, 1976
Tiinalle otetaan pikkusisko, 1978
Tiina ei löydä Tinttamaria, 1979
Tiina saa suukon, 1980
Tiina eksyy, 1981
Tiina etsii juuriaan, 1982
Älä itke, Tiina, 1983
Tiina ja vieras poika, 1984
Tiina vauhdissa, 1985
Taitaa olla rakkautta, Tiina, 1986
Minäkin olen lukenut joitain Tiina-kirjoja ja esim. juuri tämän. :) Tiina kyllä välillä tuntuu olevan aivan erikoisen hyvä, mutta kyllähän hän myös tekee väärinkin ja saa siitä hyvästä nuhteita. Ehkä se vähän tasoittaa...
VastaaPoistaKiva kuulla, että sinäkin olet löytänyt Tiina-kirjat, vaikka olet kymmenisen vuotta minua nuorempi. :) No tässä kirjassa Tiinan väärintekemiset tuntuivat aina kääntyvän kuitenkin jotenkin jaloiksi.
PoistaSinua kiinnostivat koulukuvaukset. Ne ovatkin kiinnostavia ja aikamoinen aikamatka. Uskon, että ne ovat aika todenkaltaisia, ja ero nykykouluun on melkoinen. Minulle oli yllätys näin aikuisuuslukijana, kuinka kiltti Tiina on. Villikkomuistikuva oli liioiteltu.
VastaaPoistaTiina on todellakin hyvin kiltti. Hän kärsii myös todella helposti omantunnontuskista, ja tässä kirjassa hän päättää olla suuttumatta ja joutuu siksi hoitamaan perheen tiskejä aika usein.
PoistaKyllä Tiina-kirjat piti lukea kaikki, kun pääsin niiden makuun. En tiedä kuka niitä suositteli, varmaan ihana kirjastonhoitaja.
VastaaPoistaMuistelen, että kyllä Tiina sai kaikenlaisia kurinpalautuksia touhuistaan. Kirjat olivat hyvin opettavaisia, varsinkin käytöskoulutusta oli paljon.
Kyllä tässäkin kirjassa äiti torui Tiinaa useasti ja rankaisikin, mutta kuitenkin yleensä Tiinan kommellukset joko ymmärrettiin väärin tai ne ainakin päättyivät niin, että Tiina toimi jotenkin hyvin jalomielisesti. Suhteeni opettavaisiin kirjoihin on hieman kaksijakoinen. Välillä ne alkavat hieman ärsyttää, mutta tietysti niistä voi olla lapsille myös hyötyä.
PoistaMinäkin innostuin omasta Tiinastani niin, että taidan viimeistään kesällä lukea lisää Tiinoja. Tuo sinun lainauskin oli aivan ihana. Jotenkin niin tiinamainen. :) Ainakin omassa lähikirjastossani oli nostettu Tiinoja näkyvästi esille. Toivottavasti uusia lukijoita löytyy. :)
VastaaPoistaVaikka bloggauksissa on näytetty arvelevan, ettei Tiina ehkä kolahtaisi nykylapsiin, uskallan epäillä, että lapsissa on nykyäänkin samanlaisia kuin minä. Kyllä lapsiakin voi kiinnostaa erilaiseen yhteiskuntaan sijoittuvat kirjat (onhan tämän nähtävissä käänteisesti dystopiakirjojen suosionakin). Ainakin minusta, joka eli lapsuutensa 90-luvulla, kirjat tuntuivat hurmaavan vanhahtavilta eikä mitenkään tunkkaisen vanhentuneilta. Jos joskus saan lapsia, enköhän vinkkaa heille näistäkin. :)
PoistaHyvin kirjoitettu tuo edellinen vastaus! Itsekin uskon nykynuorissa olevan sellaisiakin, joille Tiinat kolahtavat ja olen valmis niitä tuleville lukijoille suosittelemaan. Tämän kouluaiheisen Tiinan voisin kyllä laittaa omaankin lukulistaan :)
VastaaPoistaKiitos. :) Kaikissa ikäryhmissä on varmasti erilaisia lukijoita. Itse olin lapsena melkeinpä kaikkiruokainen ja en halunnut lukea koko ajan samanlaisia kirjoja. Vanhat lanukirjat tuovat varmasti vieläkin joillekin lukijoille mukavaa vaihtelua nykyisten lanukirjojen lukemiselle. Tuskinpa kaikki nykylapset Tiinoihin ihastuisivat, mutta olen aika ihmeissäni, jos nämä eivät voisi kiinnostaa ainakin osaa.
PoistaOppikoulu oli jo mulle eksoottinen juttu, koska aloitin vuonna 1972 peruskoulun ekan luokan. Vuotta vanhemmat vielä menivät läpi vanhan systeemin, mutta ei se kouluaikana oikein auennut. Tiinat ovat tosi hauskoja.
VastaaPoistaMuistan kuvitelleeni lapsena, millaista olisi ollut käydä vaikka oppikoulua tai sisäoppilaitosta (ja sitten oli tietysti vielä epärealistisempia haaveita Tylypahkasta...). Olen tykännyt käydä koulua ja erilaiset koulujärjestelmät ovat kiehtoneet pitkään. Kirjalle on minusta aina plussaa, jos siinä ollaan koulussa varsinkin, jos koulu on jotenkin erilainen kuin mihin itse olen tottunut.
PoistaTiinat ovat tosiaan hauskoja. Tosin vielä enemmän tykkäsin Me tytöistä, jonka luin myös tämän päivän vuoksi. Siksi mietinkin, että voisin lukea lisää Polvan muita kuin Tiina-kirjoja. Ei Tiinoihinkaan palaaminen mitenkään mahdotonta ole.