Ally Carter: Cross My Heart and Hope to Spy

Ally Carter: Cross My Heart and Hope to Spy
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2007 Sivumäärä: 236

Luin noin kuukausi sitten Gallagher Girls -sarjan ensimmäisen kirjan, ja vaikka en kokenut ikäni puolesta kuuluvani sarjan kohderyhmään, viihdyin kirjan parissa.

Minua jotenkin kiehtovat teinivakoojista kertovat kirjat. Olen pitänyt paljon Anthony Horowitzin Alex Rider -sarjasta, vaikka sitä luinkin ollessani yläasteikäinen eli ehkä oikeaa kohderyhmää. Ally Carterin kirjoista olen pitänyt myös kovasti, vaikka minua ei yleensä teiniksi enää luokitella. Teinivakoilun lisäksi olen huomannut kirjoissa joitakin yhtymäkohtia Harry Pottereihin. Gallagher Academy on sisäoppilaitos, jonka oppiaineet eivät ole sieltä tavallisimmista päästä. Lisäksi miltä kuulostaa lukittu käytävä, joka on oppilailta ehdottomasti kiellettyä aluetta? Entä toisesta samankaltaisesta sisäoppilaitoksesta vierailulle tulleet oppilaat? Ainakin minulle tulivat mieleen Harry Potterin ensimmäinen ja neljäs osa. Muistaakseni ensimmäisen osan takakannessa mainittiinkin Harry Potter. Toisaalta missäpä sitä ei nykyään mainittaisi, jos kirjassa on pienimpiäkään yhtymäkohtia Rowlingin menestysteoksiin. En tiedä, olisinko alkanut etsiä yhtäläisyyksiä ilman takakannen mainintaa, mutta ei niiden löytäminen todellakaan vaikeaa ollut.

Tätä kappaletta ei kannata lukea, jos ei ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa. Ainakin minä varoitin. Cammie Morganin täytyi jättää ensirakkautensa Josh suojellakseen salaisuuttaan. Josh sai tietää Cammien olevan vakooja, mutta Joshille juotettiin muistia muuntavaa teetä. Joshilla ei siis enää ole mielikuvia siitä, mikä Cammiesta tekee hyvin poikkeuksellisen nuoren naisen. Cammiella ei kuitenkaan ole aikaa rypeä sydänsuruissa, sillä uusi lukukausi Gallagher Academyssa on alkanut. Cammie saa pian kouluun paluunsa jälkeen tietää, että Gallagher Academyyn on tulossa tänä vuonna vierailijoita. Gallagher Academy for Exceptional Young Women ei olekaan ainoa laatuaan, vaan on olemassa Blackthorne Institute, joka on vakoojakoulu pojille. Monet Gallagher-tytöistä eivät ole olleet paljonkaan tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, joten tämä aloittaa aivan uudet rutiinit. Oppitunteihin kuuluu flirttailua ja aamuihin laittautumista. Kuitenkin Cammien elämä vaikeutuu, kun häntä syytetään aiheetta koulussa sattuneesta turvatoimien murtumisesta. Nyt Cammien on ystävineen todistettava, että hän ei ole oikea syyllinen.

Toisessa osassa ihmissuhteilla on suuri osa ensimmäisen osan tapaan. Silti mielestäni tässä kirjassa on ihmissuhdesotkujen lisäksi muutakin juonta, mikä teki Cross My Heart and Hope to Spy -kirjasta jännittävämmän kuin ensimmäisestä osasta. Tätä pidin positiivisena asiana. Ensimmäinen kirja on lähinnä romanttinen tarina ensirakastumisesta, jonka toisena osapuolena nyt vain sattuu olemaan vakoojaksi opiskeleva tyttö.

Olisin kaivannut tähänkin kirjaan enemmän kuvausta Gallagher-tyttöjen koulupäivistä. Gallagher Academyssa on monia todella mielenkiintoiselta kuulostavia aineita, joista ei ole kerrottu vielä muuten kuin ohimennen. Koulupäiväkuvaukset ovat keskittyneet lähinnä peiteoperaatioihin (englanniksi Covert Operations). Peiteoperaatiot on kiehtova aine sekin, mutta kaipaisin kirjassa kerrottavan myös muista aineista.

Gallagher Girls -sarjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu. Ally Carterilta on käännetty suomeksi yksi kirja, jonka suomenkielinen nimi on Suloinen huijari. En ole sitä lukenut, mutta kuvauksen perusteella sekin kuulostaa mielenkiintoiselta.

PS. Lähiaikoina on odotettavissa varmaan ainakin Scott Westerfeldin Uglies-sarjan arvosteluja, sillä sain sen kokonaisuudessaan poikaystävältäni syntymäpäivälahjaksi. Tänään vietän syntymäpäivääni iloisesti yliopistolla kahdestatoista puoli kuuteen. Neljä tuntia valtio-oppia, voi kääk, en odota tätä kokemusta innolla.

****

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Milja Kaunisto: Synnintekijä
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2013 Sivumäärä: 308
 
Kaksi suomalaisen esikoiskirjailijan teosta perätysten. Tämä on minulta melkein jo jonkinlainen saavutus.

Kirja alkaa kertomuksesta, miten ylhäinen neito Beatrix lankeaa englantilaisen miehen käsivarsille ja tulee raskaaksi hänelle. Kirjan jatkuessa selviää, miten Beatrixin hairahdus liittyy muuhun juoneen. Tämän jälkeen alkaa toinen osa, joka kertoo Olavi Maununpojan opinvuosista Pariisissa. Tulevan papin ei ole helppoa pitää ajatuksiaan ja tekojaan synnittöminä. Vaikeuksia tuottaa muun muassa hieman liiankin läheinen ystävyys toisen studiosuksen, Miraclen, kanssa.

Synnintekijä on hyvin rietas keskiajan kuvaus. En muista lukeneeni toista historiallista romaania, jossa seksi ja himot olisivat näin suuri osa kirjaa. Synnintekijä on myös erittäin lahjakas kuvaus keskiajan Euroopasta. Olen myös käsittänyt, että Kaunisto on perehtynyt keskiajan historiaan, joten kuvaus on varmaankin myös autenttinen.

Naiset ovat Olavi Maununpojalle, tulevalle papille, syntisiä olentoja, jotka houkuttelevat miehiä kiusaukseen. Miracleella on kuitenkin kyseenalaistavampi suhtautuminen perisyntiin:

"Entä Aatami? Lankesiko hän Eevan tahdosta vai omasta tahdostaan?"
"Eevan tahdosta! Nainen on syy perisyntiin", olin huutanut ensin, mutta Miracle oli hymyillyt tyytyväistä hymyään. 
"Sehän tarkoittaisi vain että naisen tahto on miehen tahdon yläpuolella ja että Jumala halusi miehen seuraavan naisen tahtoa", hän sanoi. "Se tulkinta sopii kyllä minulle."

Kirjan suurin paljastus oli jo hyvissä ajoin ennen loppua, eivätkä viimeiset vajaa sata sivua tuottaneet enää suuria yllätyksiä. Tätä paljastusta en kyllä osannut arvata.

En täysin tiedä, miksi kirjan päähenkilöksi on täytynyt valita aito historian henkilö. Eiköhän täysin fiktiivinen henkilö olisi käynyt yhtä hyvin. 

Synnintekijä aloittaa Olavi Maununpojan vaiheista kertovan kirjasarjan. Kirja oli lupaava aloitus sarjalle, ja Kaunisto on ehdottomasti muistamisen arvoinen esikoiskirjailija.

Jollei kestä roisia kieltä, tätä kirjaa ei voi suositella. Ehkä tämä voi olla myös shokki perinteisten historiallisten romaanien ystäville. Minä pidin Synnintekijän tuomasta lukukokemuksesta, mutta en ole täysin varma, kenelle tätä kirjaa suosittelisin. Kokeilla kannattaa, jos yhtään kirja herättää kiinnostusta.

Keskiaikaisessa Ranskassa ovat vaeltaneet minun lisäkseni ainakin Elma Ilona, Ahmu, Lukuneuvoja, Kirsi ja Annika K.

****-

Johannes Lahtinen: Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina

Johannes Lahtinen: Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2013 Sivumäärä: 175

Luen nykyään hävettävän vähän suomalaista kirjallisuutta. Alku oli ensimmäinen suomalainen kirja tänä vuonna ja samalla ensimmäinen lukemani kirja, joka on ilmestynyt vuonna 2013. En edes muista, milloin viimeksi olen lukenut suomalaisen kirjailijan kirjoittaman kirjan, jollei lasketa mukaan satunnaisia tenttikirjoja. Tiedän, että minun pitäisi parantaa tapani, mutta silti aina jotenkin automaattisesti suuntaan kirjastossa englanninkielisten romaanien hyllyrivistöille.

Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina on erittäin tiivistetty kertomus ihmislajin kehityksestä siihen, mitä olemme nykyään. Yksi luku kertoo, miten raha syntyi ja toinen taas kuvailee lain syntyä. Kirjassa on myös henkilö, joka suhtautuu kriittisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen, nimittäin Aatami.

- Älkää kiusatko minua! Aatami kiljaisi. - Minä yritän kertoa teille, että maailma on muuttunut. Se ei ole enää se sama viaton luonnontila jossa minä vartuin. Ihmisellä on käsissään liian vaarallisia voimia! Ihminen ei voi enää toimia hetken oikkujen ja päähänpistojen mukaan. Nykyaikana ihmisen on tuon tuosta pysähdyttävä harkitsemaan. Ei sitä ennen vanhaan niin tarvinnut, kun emme pahaa osanneet tehdä! Nyt ihminen raivostuu toiselle, tarttuu kirveeseen kun se sattuu siinä käden ulottuvilla olemaan, ja jälki on aivan kammottavaa. Mahdollisuus pahaan on asettunut ihmiseen ilman pyyntöä, eikä sitä saa enää takaisin.

Kirja saa pohtimaan, onko kaikki kehitys vain hyvästä. Kirjan vastaus, ainakin jos Aatamia kuunnellaan, tuntuu olevan, että ei. Esimerkiksi kuvaus siitä, miten setä X&Y:lle mikään muu ei enää ole tärkeää kuin raha, on raastavan realistista. Vaikka setä X&Y:llä on rahaa riittämiin, hän ei enää raaski ostaa mitään vaan ompelee rahat vaatteisiinsa ja kulkee esittelemässä, miten rikas hän on.

En ole mikään evoluution asiantuntija, mutta en usko aivojen kehittyneen niin nopeasti, että niiden laajeneminen aiheutti ihmisille kipua. Pakkohan tässä kirjassa evoluutio oli kuvata nopeammin kuin se on tapahtunut. 175 sivuun ei mahdu paljon. Lahtinen on ryhtynyt melko kunnianhimoiseen tehtävään tiivistäessään todella pitkän ajan alle kahteensataan sivuun. Melko hyvin hän yrityksessään mielestäni onnistui.

Todennäköisesti luen, jos Lahtiselta ilmestyy vielä tulevaisuudessa kirjoja. En pitänyt Alkua loistavana, mutta silti halusin lukea sen nopeasti loppuun. Hyvästä ideasta annan plussaa.

Monessa blogissa Johannes Lahtisen esikoiskirjaa ei vielä ole ehditty lukea, mutta ainakin Jori ja Minna ovat ihmiskunnan historiaan tutustuneet.

***

Sarah Winman: When God Was a Rabbit

Sarah Winman: When God Was a Rabbit

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2011 Sivumäärä: 325 Suomenkielinen käännös: Kani nimeltä jumala

Ennakko-odotukseni tätä kirjaa kohtaan olivat todella kovat. Olen lukenut tästä niin monta ylistävää arviota, että suhtauduin tämän lukemiseen innokkaan pelokkaasti. Entä jos minä petynkin pahasti? Entä jos When God Was a Rabbit ei olekaan minun kirjani? Edellinen lainaaja palautti tämän hieman myöhässä, ja kun vihdoin sain viestin saapuneesta kirjasta, varovainen hymy hiipi kasvoilleni.

Ensin en täysin tavoittanut sitä jotakin, mikä muille on tehnyt tästä niin loistavan kirjan. Ehkä tämä johtui niin kovista odotuksista, että odotin tämän kirjan olevan jotakin ylimaallisen ihanaa. Alun pienoisesta pettymyksestä huolimatta lopulta pidin tästä kirjasta valtavasti. Varmaankin siksi, etten heti tempautunut täysillä kirjaan mukaan, minulla ei ollut minkäänlaista ongelmaa toisen osan kanssa. Pidin siitä ainakin yhtä paljon kuin ensimmäisestäkin osasta.

Useimmat teistä jo ovat tämän kirjan tainneet lukea, enkä halua pilata mahdollista tulevaa lukukokemusta niiltä, jotka eivät tähän kirjaan ole vielä tarttuneet, joten juonesta en kerro paljon. Kirja on Ellyn kasvutarina, jota kuvataan useamman vuosikymmenen ajan. Voisin sanoa kuten takakansi, että kirja kertoo rakkaudesta sen monissa muodoissa.

Kanilla kirjassa ei ole kovinkaan suurta roolia. Muuten kirja on aika realistinen, mutta alussa Ellyn kani puhuu hänen kanssaan. Toisaalta tämän voi laittaa lapsen mielikuvituksen piikkiin, joten ehkä tässä kirjassa ei varsinaisesti ollut fantasiaelementtejä. SPOILER ALERT! Itse asiassa kani nimeltä Jumala (kirjoitan sen isolla, sillä minuakin häiritsi godin pienellä kirjoittaminen, vaikka se oli nimi) kuolee sivun sata paikkeilla. Olin tästä järkyttynyt, niin kuin aina olen kirjoissa kuolevista eläimistä. Järkytyin niin pahasti, että poikaystäväni tuli lohduttamaan minua, kun jatkoin lukemista kyynelten läpi. Pakkohan kanin oli jossakin vaiheessa kirjaa kuolla, koska kirja kertoi niin pitkästä ajasta, että ei kani voi elää niin pitkään, mutta oli se silti surullista. SPOILERIT PÄÄTTYVÄT! En ole ainoa, joka on ihmetellyt, miksi kanin nimi kirjoitettiin pienellä. Päädyin siihen, että ehkä se johtui siihen, että haluttiin erottaa, milloin puhutaan kristinuskon Jumalasta ja milloin Ellyn kanista, mutta se olisi muutenkin ollut niin selvää, että lähinnä god pienellä kirjaimella häiritsi.

Mietin kirjaa lukiessani, minkä arvoinen lukukokemukseni on. Loppupuoli kosketti minua niin paljon, että päädyin kahden arvosanan välillä siihen korkeampaan. Tästä ei tullut yhtä lempikirjoistani, mutta silti kirja oli hyvin vaikuttava.

Sarah Winman on taas yksi seuraamisen arvoinen esikoiskirjailija. Näitähän kertyy nyt paljon, mikä ei tietenkään ole huono asia.

Kania on lukenut niin moni, että mainitsen vain pienen osan kaikista arvostelijoista: Zephyr, Susa, Sara, Villasukka kirjahyllyssä ja Emilie.

*****

Grace McCleen: The Land of Decoration

Grace McCleen: The Land of Decoration
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2012 Sivumäärä: 291 Suomenkielinen käännös: Ihana maa

Varasin tämän vain yhden arvostelun  perusteella. Kyllä kannatti. Tämä oli ehkä tähän mennessä paras löytö, jonka olen tehnyt pelkästään kirjablogien lukemisen takia.

Judith on 10-vuotias tyttö, joka ei usko elävänsä enää kauan tässä maailmassa. Hänen isänsä ja uskonnollinen yhteisö, johon he kuuluvat, ovat saaneet hänet uskomaan, että maailmanloppu lähestyy. Judith kuitenkin suhtautuu tähän odottaen, sillä maailman loputtua hän näkee taas kuolleen äitinsä. Judithin elämän täyttää uskonto. Hän lukee isänsä kanssa usein Raamattua, ja he levittävät uskontonsa sanomaa kulkemalla ovelta ovelle.

Father says we should never underestimate the power our thoughts have to help us. He says that all we need is One Good Thought to save the day. I have a few good thoughts. These are some of them:

1) that the world is about to end
2) that everything is actually quite small
3) that I am in the Land of Decoration having my perfect day

The last is the best thought of all.
 
Toinen tärkeä asia Judithin elämässä on hänen rakentamansa The Land of Decoration. Hän on rakentanut sen asioista, joita muut pitävät vain roskina ja siihen kuuluvat vuoret, talot ja ihmiset vievät suuren osan hänen huoneestaan. Eräänä päivänä Judith haluaa, että seuraavana yönä sataisi lunta, jotta hänen ei tarvitsisi mennä kouluun. Hän tekee keinotekoista lumisadetta huoneeseensa ja kuulee äänen. Seuraavana aamuna maa on valkoinen. Tästä lähtien Judith uskoo pystyvänsä saamaan aikaan ihmeitä.

Kirjasta ainutlaatuisen tekee lapsen kulma uskonnolliseen fundamentalismiin. Ainakaan aluksi Judith ei kyseenalaista asioita. Jumalan sanan mukaan pitää elää, ja maailmanloppu on pian. Vaikka häntä pidetään koulussa outona ja varsinkin Neil Lewis -niminen luokkatoveri tekee hänen koulupäivistään vaikeita, hän jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Tuo parempi tulevaisuus on vain jossakin muualla kuin tässä maailmassa.

Judithin pohdinnat siitä, miksei hänen isänsä rakasta häntä ja mitä hän on tehnyt väärin, ovat satuttavia. Ainakin minä ajattelin heti, että isän suru ja ankaruus johtuivat kaipuusta, joka johtui Judithin äidin kuolemasta. Judith muistutti isää vain liikaa äidistään, ja tämä tuotti isälle vaikeuksia.

Vaikka kirjassa oli monia rankkoja aiheita - uskonnollinen fundamentalismi, koulukiusaaminen ja puoliksi orpona kasvaminen - , ei kirjaa ollut raskasta lukea. Kirja oli koskettava, mutta jollakin tavalla myös hurmaava. Ehkä lapsen näkökulma pehmensi vaikeita aiheita, vaikka tietenkin se sai myös pohtimaan, miten Judith selviää kaikesta.

Grace McCleen on erittäin lupaava esikoiskirjailija. Luin Wikipediasta, että hän on Judithin tapaan kasvanut fundamentalistiperheessä. Tämä on epäilemättä asia, josta hän sai kirjansa aiheen. Ehkä kirja on siksi kirjoitettu niin koskettavasti, että kirjailijalla on samankaltaisia kokemuksia kuin Judithilla.

Ihastuin kirjan kanteen. Tavallaan se on lapsellinen, mutta lapsellisuudessaan se on todella ihana ja sopii kirjaan.

Suomeksi The Land of Decoration ilmestyi nimellä Ihana maa tänä vuonna. Moni ei tästä ole vielä ehtinyt blogata, mutta Katja, Hanna ja Maria ovat Ihanaan maahan ehtineet tutustua.

Seuraavaksi lukuvuorossa on kehuttu When God Was a Rabbit. Olen odottanut sen lukemista innokkaasti.

**** 1/2