Koska aloitin kirjabloggaamisen kunnolla vasta 20. päivä tammikuuta, en kirjoittanut arvioita kaikista tammikuussa lukemista kirjoista. World War Z: An Oral History of the Zombie War -kirjasta ehkä vielä yritän sellaisen saada aikaan luultavasti tämän viikonlopun aikana, mutta muut kirjat jätän nyt vain suosiolla arvioimatta. Mieluummin kirjoitan arviot heti lukemisen jälkeen tai en ollenkaan.
Tammikuussa luin seuraavat kirjat:
Max Brooks: World War Z: An Oral History of the Zombie War
Seth Grahame-Smith: Abraham Lincoln: Vampire Hunter
John Lloyd, John Mitchinson & Stephen Fry: The Book of General Ignorance
Alan F. Chalmers: What is this thing called science?
Patricia Cornwell: Portrait of a Killer: Jack The Ripper -- Case Closed
Liza Marklund: Du gamla, du fria
Candace Bushnell: Sex and the City
Ally Carter: I'd Tell You I Love You, But Then I'd Have to Kill You
Kathy Reichs: Déjà Dead
Sophie Kinsella: The Secret Dreamworld of a Shopaholic
Anne Rice: Interview with the Vampire
Anna Godbersen: The Luxe
Bernard Beckett: Genesis
Tammikuun aikana sain luetuksi 13 kirjaa, joista 12 oli kirjoitettu englanniksi ja yksi ruotsiksi. Kuukauden aikana luin 4667 sivua, joista kylläkin varmaan parisataa sivua luin jo viime vuoden puolella. Keskiarvoksi tulee 359 sivua per kirja.
Kuukauden lukukokemus oli ehdottomasti Bernard Beckettin Genesis. Ihastuin ja rakastuin. Palaan varmasti vielä monesti Genesiksen pariin. Max Brooksin World War Z ja Seth Grahame-Smithin Abraham Lincoln: Vampire Hunter tekivät myös minuun vaikutuksen. Candace Bushnellin Sex and the City oli kuukauden pahin pettymys, eikä myös Liza Marklundin Du gamla, du fria herättänyt minussa ihastusta. Jälkimmäinen oli varsinkin harmi, sillä yleensä olen nauttinut Annika Bengtzon -dekkareista.Yksi tenttikirja mahtui myös listalle eli siis tuo tieteenfilosofian kirja nimeltään What is this thing called science? Luultavasti tenttikirjoista tänne en erityisemmin tule kirjoittamaan, jollen satu lukemaan jotakin varsinaista helmeä.
Tällä hetkellä luen Kathy Reichsin dekkarisarjan toista osaa ja ahmaisen välillä Sherlock Holmesin seikkailuista kertovan novellin, joten niistä on tänne tulossa arviota seuraavaksi, ehkäpä jo tämän viikonlopun aikana.
perjantai 1. helmikuuta 2013
tiistai 29. tammikuuta 2013
Kirja-alelöytöjä
Minäkin tein löytöjä kirja-alennusmyynneistä. Olin vähän myöhään liikkeellä, sillä kohtahan ne loppuvatkin, mutta toisaalta sen takia sain kirjoja ihan uskomattoman halvalla. Valikoima olisi varmaan ollut parempi alen alussa, mutta seitsemän pokkaria nytkin ostin, joten ehkä oli ihan hyvä, etten mennyt kirjakauppoihin heti joulun jälkeen...
Akateemisesti hankin neljä pokkaria hieman reilulla kymmenellä eurolla, ja niiden joukossa oli se yksi todellinen löytö, josta jo yöllä kirjoitin.
Bernard Beckett: Genesis
Arvion olen jo kirjoittanut, mutta sanon vielä, että lukekaa tämä. Luin tänään goodreadsista ihmisten arvioita, enkä näköjään ole todellakaan ainoa, jonka mielestä kaikkien pitäisi lukea tämä.
Alma Katsu: The Taker
Tämä oli ainoa Akateemisesta ostamistani kirjoista, josta olin kuullut jo aiemmin. Tein siis päätökset aika pitkälti takakansitekstien perusteella. Tämä on TBR-listallani, ja olen varmaan jokin vuosi sitten katsellut tätä juuri Akateemisessa, mutta en silloin raaskinut ostaa. Kannessa tätä kuvataan kuolemattomaksi rakkaustarinaksi. Mielestäni tässä on yksinkertaisen kaunis kansi. Toivottavasti tykkään. Huomasin goodreadsista, että tämähän on trilogian ensimmäinen osa. Saattaa olla siis, että tulee vielä lisää lukemista, jos tämä on mieleinen.
Joan Frances Turner: Dust
Takakansitekstistä voisi päätellä, että kerrankin kirjoitetaan zombista, jolla on tunteita. En ole mikään suuri zombifani siksi, että eivät ne herätä minkäänlaisia sympatioita, koska niillä on vain loputon halu purra ja syödä ihmisiä. Tämä vaikuttaa kuitenkin siltä, että minä ehkä voisin pitää. Tähänkin on näköjään kirjoitettu toinen osa.
Jonathan Barnes: The Domino Men
En ihan tiedä, mistä tämä kirja kertoo, mutta luulisi sen lukemalla selviävän. Takakannesta: This is the story that matters. This, the story of the war, the last prince, the fall of the House of Windsor.
Suomalaisen alesta mukaani poimin kolme pokkaria.
Arthur Conan Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes
Olen mielestäni joskus lukenut Sherlock Holmesia äidin hyllystä, mutta siitä on jo aikaa. Luen hyvin harvoin novelleja, mutta Sherlock Holmes olkoon poikkeus.
Agatha Christie: A Pocket Full of Rye
Luin Agatha Christien kirjoja paljon teini-ikäisenä. En muista, olenko tätä kyseistä kirjaa lukenut, mutta jos olen, en melko varmasti muista loppuratkaisua, joten ei se haittaa. Christie nyt on taattua laatua ja päihittää osan nykyisistä dekkarikirjailijoista mennen tullen.
Monica Ali: Untold Story
Tämän itse asiassa meinasin jättää kauppaan, mutta otin silti mukaani. Saa nähdä, kannattiko. Kirjassa kuvitellaan, että Diana olisikin selviytynyt hengissä. Missä hän olisi nyt? Mitä hän tekisi?
Olen seurannut ilahtuneena, että minulle on tullut pikkuhiljaa lisää lukijoita. Pidän tänne kirjoittamisesta, mutta onhan se mukava tietää, että joku näitä lukeekin ja toivottavasti saisi joskus innoitusta jonkin kirjan lukemiseen. Kysyn siis teiltä, oletteko te lukeneet mitään ostamistani kirjoista. Jos olette, kannattivatko ostokseni? Mitä löytöjä te olette tehneet tämän vuoden kirja-alennusmyynneistä?
Akateemisesti hankin neljä pokkaria hieman reilulla kymmenellä eurolla, ja niiden joukossa oli se yksi todellinen löytö, josta jo yöllä kirjoitin.
Arvion olen jo kirjoittanut, mutta sanon vielä, että lukekaa tämä. Luin tänään goodreadsista ihmisten arvioita, enkä näköjään ole todellakaan ainoa, jonka mielestä kaikkien pitäisi lukea tämä.
Tämä oli ainoa Akateemisesta ostamistani kirjoista, josta olin kuullut jo aiemmin. Tein siis päätökset aika pitkälti takakansitekstien perusteella. Tämä on TBR-listallani, ja olen varmaan jokin vuosi sitten katsellut tätä juuri Akateemisessa, mutta en silloin raaskinut ostaa. Kannessa tätä kuvataan kuolemattomaksi rakkaustarinaksi. Mielestäni tässä on yksinkertaisen kaunis kansi. Toivottavasti tykkään. Huomasin goodreadsista, että tämähän on trilogian ensimmäinen osa. Saattaa olla siis, että tulee vielä lisää lukemista, jos tämä on mieleinen.
Takakansitekstistä voisi päätellä, että kerrankin kirjoitetaan zombista, jolla on tunteita. En ole mikään suuri zombifani siksi, että eivät ne herätä minkäänlaisia sympatioita, koska niillä on vain loputon halu purra ja syödä ihmisiä. Tämä vaikuttaa kuitenkin siltä, että minä ehkä voisin pitää. Tähänkin on näköjään kirjoitettu toinen osa.
En ihan tiedä, mistä tämä kirja kertoo, mutta luulisi sen lukemalla selviävän. Takakannesta: This is the story that matters. This, the story of the war, the last prince, the fall of the House of Windsor.
Suomalaisen alesta mukaani poimin kolme pokkaria.
Olen mielestäni joskus lukenut Sherlock Holmesia äidin hyllystä, mutta siitä on jo aikaa. Luen hyvin harvoin novelleja, mutta Sherlock Holmes olkoon poikkeus.
Luin Agatha Christien kirjoja paljon teini-ikäisenä. En muista, olenko tätä kyseistä kirjaa lukenut, mutta jos olen, en melko varmasti muista loppuratkaisua, joten ei se haittaa. Christie nyt on taattua laatua ja päihittää osan nykyisistä dekkarikirjailijoista mennen tullen.
Tämän itse asiassa meinasin jättää kauppaan, mutta otin silti mukaani. Saa nähdä, kannattiko. Kirjassa kuvitellaan, että Diana olisikin selviytynyt hengissä. Missä hän olisi nyt? Mitä hän tekisi?
Olen seurannut ilahtuneena, että minulle on tullut pikkuhiljaa lisää lukijoita. Pidän tänne kirjoittamisesta, mutta onhan se mukava tietää, että joku näitä lukeekin ja toivottavasti saisi joskus innoitusta jonkin kirjan lukemiseen. Kysyn siis teiltä, oletteko te lukeneet mitään ostamistani kirjoista. Jos olette, kannattivatko ostokseni? Mitä löytöjä te olette tehneet tämän vuoden kirja-alennusmyynneistä?
Bernard Beckett: Genesis
Julkaisuvuosi: 2006 Sivumäärä: 185 Suomenkielinen käännös: Genesis
En ollut kuullut tästä kirjasta tai Bernard Beckettistä, ennen kuin tänä iltapäivänä menin Akateemisen kirjakaupan alennusmyyntiin ja poimin tämän sieltä mukaani. Nyt hieman ennen vuorokauden vaihtumista toiseksi olen jo lukenut tämän kirjan ja nyt olen, en keksi tunteilleni edes sanaa, ihmettyneen vaikuttunut.
Olin lukenut vain ehkä kymmenisen sivua, kun ajattelin mielessäni, että luen ehkä parhaillaan kirjaa, josta tulee yksi lempikirjoistani. Olin oikeassa, mutta en minä siltikään ihan tällaista lukukokemusta osannut odottaa. Yksinkertaisesti sanottuna tämä täytyy lukea. Voisin suositella tätä kaikille, koska tämä on vain pakko kokea. En minä sano yleensä tällaisia asioita. Ihmisillä on erilaisia kirjamakuja, joten mikä minä olen sanomaan, että jokin kirja pitää lukea. Silti minä sanon niin tästä.
We wish for the people to serve the state above themselves, but we have been slow to realise the limits of this equation. Even the tamest animal will turn sour if we neglect its needs. The people no longer believe in the threat, which once hovered over them, and they have grown used to the levels of sustenance with which they are provided. They have become complacent and their thoughts have turned to other things. There is a whisper in the communes. It is a living thing; twisting and growing but hiding itself from view. The people are talking of choice, of opportunity, and of freedom. The people are talking of changing their world.
Kirja on kertomus Anaxin pääsykokeesta Akatemiaan, mutta silti jotakin paljon enemmän. Se on filosofista pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, voiko tekoälyä olla olemassa, voiko kone olla tietoinen. Tiedän, että tämä kuulostaa scifiltä, ja niinhän tämä kirja onkin luokiteltu, mutta enhän minä edes pidä scifistä. Tästä minä taas pidän. Tätä minä rakastan.
Anax yrittää päästä sisään Akatemiaan, johon otetaan vain parhaista parhaimmat kolmen vuoden koulutuksen jälkeen. Hän on asiantuntija Adam Forden tarinan historiallisessa näkökulmassa. Hän joutuu pois mukavuusalueeltaan heti pääsykokeen alussa. Häneltä kysytään mm. eettisistä kysymyksistä, jotka eivät ole hänen erikoisalaansa. Adam Forde eli vuosina 2058-2077. Hän eli Platonin valtion käytännön toteutuksessa, jossa hän kuului ensin filosofien luokkaan. Hänet kuitenkin alennettiin sotilaaksi tottelemattomuuden vuoksi. Hän ei noudattanut sääntöjä sotilaanakaan, vaan hän päätyi rangaistukseksi tekoälyllisen robotin seuralaiseksi. Hänen tarkoituksensa on kasvattaa robotin kokemuksia ja älyä.
'There's no such thing as artificial consciousness.'
'I'm conscious.'
'No you're not.' Adam's eyes burned with conviction. 'You're just a complicated set of electronic switches. I make a sound, it enters your data banks, it's matched with a recorded word, your program chooses an automated response. So what? I talk to you, you make a sound. I kick this wall, it makes a sound. What's the difference? Perhaps you're going to tell me the wall is conscious too?'
'I don't know if the wall's conscious,' Art replied. 'Why don't you ask it?'
Jos kirjan robotissakin on enemmän kosketuspintaa kuin monien kirjojen ihmishahmoissa, jotakin on tehty oikein. Aloin tuntea jotakin Artia kohtaan ennen kuin Adam ainakaan myönsi tuntevansa.
Voisin ilmaista pettymykseni siihen, että kirja oli niin lyhyt, mutta toisaalta en voi tietää, olisiko tämä ollut niin hyvä, jos tämä olisi ollut pidempi. Näin tämä oli juuri hyvä, vaikka ahminkin tämän muutamassa tunnissa, ja nyt mietin, mitä minä oikein seuraavaksi voin lukea.
Loppu sai minut itkemään. Miksi se loppui niin? Voi miksi? En osannut yhtään aavistaa loppuratkaisua, ja se oli sydäntäriipaiseva.
Vaikka Beckettin muut kirjat, jotka tietenkin päätyivät tämän lukemisen myötä lukulistalleni, eivät olisi läheskään yhtä hyviä, Beckett teki niin suuren vaikutuksen tällä kirjallaan, että voisin pitää häntä jo yhtenä lempikirjailijoistani. En tietenkään halua pettyä muihin hänen kirjoihinsa, mutta en tiedä, miten hän voisi yltää edes Genesiksen tasolle saatikka ylittää sen.
Ainakin tällaisen arvostelun tästä kirjasta löysin pikaisella googlettamisella. Siinä ei olla niin ihastuneita, mutta kuvataan kirjaa kuitenkin erikoiseksi ja mielenkiintoiseksi.
Osallistun tällä kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.
*****
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Anna Godbersen: The Luxe
Julkaisuvuosi: 2007 Sivumäärä: 433 Suomenkielinen käännös: Huumaa
Tämä oli ehkä liiankin kiehtova kirja siltä kannalta, että minun piti lukea perjantaiseen valtio-opin kirjatenttiin paljon enemmän tämän viikonlopun aikana kuin olen lukenut. Syynä on ollut suurelta osin tämä kirja.
Kirjan miljöönä toimii Manhattanin seurapiirit vuonna 1899. Elizabeth Holland on palannut Pariisista vain kuullakseen, että hänen perheensä kärsii rahahuolista hänen isänsä kuoleman takia. Elizabeth on salaa rakastunut yhteen perheen palvelijoista, mutta rahaongelmat pakottavat hänet kihlautumaan Henry Schoonmakerin kanssa. Valitettavasti Elizabethin paras ystävä on rakastunut Henryyn ja alkaa juonitella saadakseen kihlauksen purettua. Tämän enempää en uskalla paljastaa juonesta, etten tule paljastaneeksi liikaa. Lukekaa tämä kirja, jos haluatte tietää, mitä muuta kirjassa tapahtuu.
Kirjan tapahtumat ovat kuin suoraan juorulehtien palstoilta. Tapahtumia siis riittää. Kuitenkin loppu oli harmittavan ennalta-aavisteltava, mutta kyllä silti halusin lukea, miten siihen päädytään.
Lempihahmoni oli ehkäpä Elizabethin etiketistä piittaamaton Diana-pikkusisko. Toivottavasti jatko-osissa kerrotaan hänen elämästään vieläkin enemmän. Elizabeth oli minun makuuni hieman liian täydellinen, vaikka hänen ulkokuorensa alta paljastui myös vikoja.
Olen jo hankkinut itselleni kirjasarjan toisen osan sillä verukkeella, että ensi kuussa vanhenen. Kirjan lopussa olleesta seuraavan kirjan alusta voi päätellä, että tuskin tulen pettymään jatko-osan suhteen.
Kirjan kansi on vallan ihana. Siitä visuaalista plussaa.
Tämä oli kahdeksas luettu kirja TBR-listaltani, ja osallistun tällä myös Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.
Tämän ovat lukeneet ainakin Laura ja Emilie.
****
Kaikkien aikojen vaikuttavimmat kirjat
Innoituksen tämän listan tekemiseen sain Annika K:n blogista.
1. Jostein Gaarder: Sofian maailma
Onhan tämä ensimmäinen kosketukseni filosofiaan pakko mainita. Viidennellä luokalla, kun tämän luin ensimmäisen kerran, tämä oli melko vaikeaa ja hidasta luettavaa, nykyisin tämä on viihdyttävä, vaikka filosofia onkin paljon tutumpaa. Tämän kirjan jälkeen minulla on ollut lukiossa mahtava filosofian opettaja, ja se vaikutti enemmän päätökseeni pyrkiä opiskelemaan filosofiaa yliopistoon, mutta onhan tämä kirja silti tärkeä. Mielestäni tämä on hyvä kaunokirjallisena teoksenakin eli minusta juoni on kiinnostava, mutta en ole varma, pitäisinkö tästä niin paljon kuin pidän, jollei tässä olisi Sofialle suunnattua filosofian kurssia.
2. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Tämä on minulle se the kirja, jonka lukemisesta nautin joka kerta yhtä paljon tai ehkä enemmänkin kuin edellisellä kerralla. Ehkä tänä vuonna vihdoinkin saisin luettua tämän englanniksi.
3. Margaret Atwood: The Handmaid's Tale
Tämä on minun mielestäni sellainen kirja, joka jokaisen ihmisen pitäisi lukea kerran elämässään. Tämän luettuaan arvostaa ihan eri tavalla sitä, miten hyvin asiat naisilla kuitenkin joistakin epäkohdista huolimatta nykyään ovat. Tässä dystopiaromaanissa naisten tehtävä on synnyttää lapsia, ja jollei miehen vaimo siinä onnistu, mies voi ottaa orjattaren, joka on arvokas vain, jos hän onnistuu saamaan lapsen.
4. A. W. Yrjänä: Mechanema
Lempirunokokoelmani. Rakastan Yrjänän tapaa kirjoittaa, on sitten kyse sanoituksista tai runoista. Erityisen vaikutuksen runokokoelmista on tehnyt toisiksi uusin Mechanema-niminen teos. Tämän olen lukenut lukemattomia kertoja ja löydän aina runoista uusia merkityksiä.
5. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Sain tämän joskus alle 10-vuotiaana joululahjaksi ja muistaakseni luin tämän joululoman aikana monta kertaa. Kerta ei vain riittänyt. Aikuisenakin luettuna tämä on vain yksinkertaisesti ihastuttava kirja, vaikka itkettävä kohdittain. Tämä on ainoa kirja, josta omistan myös ranskankielisen alkuperäisteoksen.
6. Astrid Lindgren: Ronja Rövardotter
Astrid Lindgrenillä on muitakin hyviä kirjoja, jotka sopivat myös aikuisten luettavaksi, mutta Ronja on niistä ehdoton suosikkini. Mielestäni tämä on kirja ystävyydestä. Hauskana yksityiskohtana voisi mainita, että tästä kirjasta Ronja-kissani on saanut nimensä.
7. J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Harry Pottereiden lukeminen ja niiden julkaisemisen odotus täyttivät lapsuuteni ja nuoruuteni. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka monta kertaa olen ensimmäiset Potterit lukenut. Silti vaikka osaan niiden tapahtumat melkein ulkoa, niiden lukeminen on aivan ihanaa joka kerta. Edelleen jos en jaksa arkea, Potterit ovat suosikkivaihtoehtoni eskapismiin. Tietenkin Pottereiden tärkeä koko sarjaa kannatteleva juoni on hyvän ja pahan (Harryn ja Voldemortin) taistelu, mutta nautin erityisesti koulupäivien kuvauksesta. Viimeisessä kirjassa minua harmittikin, ettei sitä enää ollut.
8. Michael Ende: Tarina vailla loppua
Endeltä valitsin tämän kirjan, vaikka vaihtoehtoina olivat myös Momo ja Mielinkielinliemi. Varsinkin Tarinaa vailla loppua ja Mielinkielinlientä luin lapsena monta kertaa. Enden kirjoissa on omaperäisiä ideoita, ja voisin lukea nämä kaikki kolme kirjaa uudelleen, jotta osaisin sanoa, ovatko ne nyt reiluna kaksikymppisenäkin vielä yhtä vaikuttavia kuin lapsena.
9. Roald Dahl: Kuka pelkää noitia?
Oikeastaan kaikki Dahlin lastenkirjat ovat olleet vaikuttavia, mutta valitsin tähän listalle niistä sen, jonka luin ensimmäisenä. Tämä oli lapsena hieman pelottava lapsia tappavien noitien takia. Luin tämän viimeksi vajaa vuosi sitten, ja pidin edelleen. Dahlin kirjatkin ovat sellaisia, jotka voisi kaikki jossakin vaiheessa lukea uudestaan.
10. Carolyn Keene: Neiti etsivä -sarja
Tämä ei päädy listalle mitenkään kirjallisten ansioidensa takia vaan siksi, että tämä oli ensimmäinen sarja, jota aloin lukea kirjastokortin saatuani ekaluokkalaisena. Ensin en lainannut kirjastosta mitään muuta kuin Neiti etsiviä, ja pikkuhiljaa kirjamakuni laajeni muihinkin kirjoihin. Olen lukenut joitakin Neiti etsiviä uudestaan varmaankin yläasteikäisenä, eivätkä ne enää silloin olleet kovinkaan hyviä. Kuitenkin minun lukuharrastukseni kannalta tämä sarja on hyvin tärkeä.
1. Jostein Gaarder: Sofian maailma
Onhan tämä ensimmäinen kosketukseni filosofiaan pakko mainita. Viidennellä luokalla, kun tämän luin ensimmäisen kerran, tämä oli melko vaikeaa ja hidasta luettavaa, nykyisin tämä on viihdyttävä, vaikka filosofia onkin paljon tutumpaa. Tämän kirjan jälkeen minulla on ollut lukiossa mahtava filosofian opettaja, ja se vaikutti enemmän päätökseeni pyrkiä opiskelemaan filosofiaa yliopistoon, mutta onhan tämä kirja silti tärkeä. Mielestäni tämä on hyvä kaunokirjallisena teoksenakin eli minusta juoni on kiinnostava, mutta en ole varma, pitäisinkö tästä niin paljon kuin pidän, jollei tässä olisi Sofialle suunnattua filosofian kurssia.
2. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Tämä on minulle se the kirja, jonka lukemisesta nautin joka kerta yhtä paljon tai ehkä enemmänkin kuin edellisellä kerralla. Ehkä tänä vuonna vihdoinkin saisin luettua tämän englanniksi.
Tämä on minun mielestäni sellainen kirja, joka jokaisen ihmisen pitäisi lukea kerran elämässään. Tämän luettuaan arvostaa ihan eri tavalla sitä, miten hyvin asiat naisilla kuitenkin joistakin epäkohdista huolimatta nykyään ovat. Tässä dystopiaromaanissa naisten tehtävä on synnyttää lapsia, ja jollei miehen vaimo siinä onnistu, mies voi ottaa orjattaren, joka on arvokas vain, jos hän onnistuu saamaan lapsen.
4. A. W. Yrjänä: Mechanema
Lempirunokokoelmani. Rakastan Yrjänän tapaa kirjoittaa, on sitten kyse sanoituksista tai runoista. Erityisen vaikutuksen runokokoelmista on tehnyt toisiksi uusin Mechanema-niminen teos. Tämän olen lukenut lukemattomia kertoja ja löydän aina runoista uusia merkityksiä.
5. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Sain tämän joskus alle 10-vuotiaana joululahjaksi ja muistaakseni luin tämän joululoman aikana monta kertaa. Kerta ei vain riittänyt. Aikuisenakin luettuna tämä on vain yksinkertaisesti ihastuttava kirja, vaikka itkettävä kohdittain. Tämä on ainoa kirja, josta omistan myös ranskankielisen alkuperäisteoksen.
6. Astrid Lindgren: Ronja Rövardotter
Astrid Lindgrenillä on muitakin hyviä kirjoja, jotka sopivat myös aikuisten luettavaksi, mutta Ronja on niistä ehdoton suosikkini. Mielestäni tämä on kirja ystävyydestä. Hauskana yksityiskohtana voisi mainita, että tästä kirjasta Ronja-kissani on saanut nimensä.
7. J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Harry Pottereiden lukeminen ja niiden julkaisemisen odotus täyttivät lapsuuteni ja nuoruuteni. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka monta kertaa olen ensimmäiset Potterit lukenut. Silti vaikka osaan niiden tapahtumat melkein ulkoa, niiden lukeminen on aivan ihanaa joka kerta. Edelleen jos en jaksa arkea, Potterit ovat suosikkivaihtoehtoni eskapismiin. Tietenkin Pottereiden tärkeä koko sarjaa kannatteleva juoni on hyvän ja pahan (Harryn ja Voldemortin) taistelu, mutta nautin erityisesti koulupäivien kuvauksesta. Viimeisessä kirjassa minua harmittikin, ettei sitä enää ollut.
8. Michael Ende: Tarina vailla loppua
Endeltä valitsin tämän kirjan, vaikka vaihtoehtoina olivat myös Momo ja Mielinkielinliemi. Varsinkin Tarinaa vailla loppua ja Mielinkielinlientä luin lapsena monta kertaa. Enden kirjoissa on omaperäisiä ideoita, ja voisin lukea nämä kaikki kolme kirjaa uudelleen, jotta osaisin sanoa, ovatko ne nyt reiluna kaksikymppisenäkin vielä yhtä vaikuttavia kuin lapsena.
9. Roald Dahl: Kuka pelkää noitia?
Oikeastaan kaikki Dahlin lastenkirjat ovat olleet vaikuttavia, mutta valitsin tähän listalle niistä sen, jonka luin ensimmäisenä. Tämä oli lapsena hieman pelottava lapsia tappavien noitien takia. Luin tämän viimeksi vajaa vuosi sitten, ja pidin edelleen. Dahlin kirjatkin ovat sellaisia, jotka voisi kaikki jossakin vaiheessa lukea uudestaan.
10. Carolyn Keene: Neiti etsivä -sarja
Tämä ei päädy listalle mitenkään kirjallisten ansioidensa takia vaan siksi, että tämä oli ensimmäinen sarja, jota aloin lukea kirjastokortin saatuani ekaluokkalaisena. Ensin en lainannut kirjastosta mitään muuta kuin Neiti etsiviä, ja pikkuhiljaa kirjamakuni laajeni muihinkin kirjoihin. Olen lukenut joitakin Neiti etsiviä uudestaan varmaankin yläasteikäisenä, eivätkä ne enää silloin olleet kovinkaan hyviä. Kuitenkin minun lukuharrastukseni kannalta tämä sarja on hyvin tärkeä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)