1. Jostein Gaarder: Sofian maailma
Onhan tämä ensimmäinen kosketukseni filosofiaan pakko mainita. Viidennellä luokalla, kun tämän luin ensimmäisen kerran, tämä oli melko vaikeaa ja hidasta luettavaa, nykyisin tämä on viihdyttävä, vaikka filosofia onkin paljon tutumpaa. Tämän kirjan jälkeen minulla on ollut lukiossa mahtava filosofian opettaja, ja se vaikutti enemmän päätökseeni pyrkiä opiskelemaan filosofiaa yliopistoon, mutta onhan tämä kirja silti tärkeä. Mielestäni tämä on hyvä kaunokirjallisena teoksenakin eli minusta juoni on kiinnostava, mutta en ole varma, pitäisinkö tästä niin paljon kuin pidän, jollei tässä olisi Sofialle suunnattua filosofian kurssia.
2. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Tämä on minulle se the kirja, jonka lukemisesta nautin joka kerta yhtä paljon tai ehkä enemmänkin kuin edellisellä kerralla. Ehkä tänä vuonna vihdoinkin saisin luettua tämän englanniksi.
Tämä on minun mielestäni sellainen kirja, joka jokaisen ihmisen pitäisi lukea kerran elämässään. Tämän luettuaan arvostaa ihan eri tavalla sitä, miten hyvin asiat naisilla kuitenkin joistakin epäkohdista huolimatta nykyään ovat. Tässä dystopiaromaanissa naisten tehtävä on synnyttää lapsia, ja jollei miehen vaimo siinä onnistu, mies voi ottaa orjattaren, joka on arvokas vain, jos hän onnistuu saamaan lapsen.
4. A. W. Yrjänä: Mechanema
Lempirunokokoelmani. Rakastan Yrjänän tapaa kirjoittaa, on sitten kyse sanoituksista tai runoista. Erityisen vaikutuksen runokokoelmista on tehnyt toisiksi uusin Mechanema-niminen teos. Tämän olen lukenut lukemattomia kertoja ja löydän aina runoista uusia merkityksiä.
5. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Sain tämän joskus alle 10-vuotiaana joululahjaksi ja muistaakseni luin tämän joululoman aikana monta kertaa. Kerta ei vain riittänyt. Aikuisenakin luettuna tämä on vain yksinkertaisesti ihastuttava kirja, vaikka itkettävä kohdittain. Tämä on ainoa kirja, josta omistan myös ranskankielisen alkuperäisteoksen.
6. Astrid Lindgren: Ronja Rövardotter
Astrid Lindgrenillä on muitakin hyviä kirjoja, jotka sopivat myös aikuisten luettavaksi, mutta Ronja on niistä ehdoton suosikkini. Mielestäni tämä on kirja ystävyydestä. Hauskana yksityiskohtana voisi mainita, että tästä kirjasta Ronja-kissani on saanut nimensä.
7. J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Harry Pottereiden lukeminen ja niiden julkaisemisen odotus täyttivät lapsuuteni ja nuoruuteni. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka monta kertaa olen ensimmäiset Potterit lukenut. Silti vaikka osaan niiden tapahtumat melkein ulkoa, niiden lukeminen on aivan ihanaa joka kerta. Edelleen jos en jaksa arkea, Potterit ovat suosikkivaihtoehtoni eskapismiin. Tietenkin Pottereiden tärkeä koko sarjaa kannatteleva juoni on hyvän ja pahan (Harryn ja Voldemortin) taistelu, mutta nautin erityisesti koulupäivien kuvauksesta. Viimeisessä kirjassa minua harmittikin, ettei sitä enää ollut.
8. Michael Ende: Tarina vailla loppua
Endeltä valitsin tämän kirjan, vaikka vaihtoehtoina olivat myös Momo ja Mielinkielinliemi. Varsinkin Tarinaa vailla loppua ja Mielinkielinlientä luin lapsena monta kertaa. Enden kirjoissa on omaperäisiä ideoita, ja voisin lukea nämä kaikki kolme kirjaa uudelleen, jotta osaisin sanoa, ovatko ne nyt reiluna kaksikymppisenäkin vielä yhtä vaikuttavia kuin lapsena.
9. Roald Dahl: Kuka pelkää noitia?
Oikeastaan kaikki Dahlin lastenkirjat ovat olleet vaikuttavia, mutta valitsin tähän listalle niistä sen, jonka luin ensimmäisenä. Tämä oli lapsena hieman pelottava lapsia tappavien noitien takia. Luin tämän viimeksi vajaa vuosi sitten, ja pidin edelleen. Dahlin kirjatkin ovat sellaisia, jotka voisi kaikki jossakin vaiheessa lukea uudestaan.
10. Carolyn Keene: Neiti etsivä -sarja
Tämä ei päädy listalle mitenkään kirjallisten ansioidensa takia vaan siksi, että tämä oli ensimmäinen sarja, jota aloin lukea kirjastokortin saatuani ekaluokkalaisena. Ensin en lainannut kirjastosta mitään muuta kuin Neiti etsiviä, ja pikkuhiljaa kirjamakuni laajeni muihinkin kirjoihin. Olen lukenut joitakin Neiti etsiviä uudestaan varmaankin yläasteikäisenä, eivätkä ne enää silloin olleet kovinkaan hyviä. Kuitenkin minun lukuharrastukseni kannalta tämä sarja on hyvin tärkeä.
Oi, taas törmään Atwoodiin... Olen jo hiukan lupaillut itselleni, että tänä vuonna viimein luen häneltä Orjattaresi!
VastaaPoistaKai on melkein turha sanoa, että suosittelen. Minuun tuo kirja on tehnyt todella suuren vaikutuksen.
VastaaPoistaAuts, tunnen piston sydämessäni... Sofian maailma on yksi harvoista kirjoista, jonka olen jättänyt kesken. Vai pitäisikö sanoa kirja, joka on piiiitkällä tauolla - pakko kai se on lukea alusta asti kun se hyppii silmille kirjastossa ja myös näemmä täällä blogeissa ;)
VastaaPoistaOnpas meillä samanlainen kirjamaku! Ronja Ryövärintytär, Harry Potterit ja Neiti Etsivät ovat olleet minulle ihania lukuelämyksiä. Olen nauttinut myös TSH ja Tarina vailla loppua (Päättymätön tarina leffana) -elokuvista ja aion ne lukea toivottavasti jo tänä vuonna. TSH, Mechanema ja Pikku prinssi löytyvät omasta hyllystä (vielä lukemattomana siis) ja Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas sai haluamaan lukea lisää miehen kirjoja :)
Suosittelen Sofian maailmaa kyllä. Siitä kun saa oikeasti yleissivistystäkin, jollei paljon filosofiaan ole perehtynyt. :)
VastaaPoistaKannattaa lukea vaikka Pikku prinssi ensimmäisenä. Tietenkin se on nopea luettava, koska se on niin lyhyt, mutta olen melkein varma, että vaikka se olisi pidempikin, sen lukisi yhdeltä istumalta. Se jää pitkäksi aikaa mieleen, ainakin omasta kokemuksesta.
Olen katsonut Tarina vailla loppua elokuvanakin, mutta mielestäni kirja oli parempi. Joten ainakin tällä perusteella, jos olet elokuvasta nauttinut, kannattaa lukea kirjakin. Tietenkin nuo muut myös. Voisin lupailla unohtumattomia lukukokemuksia.