Julkaisuvuosi: 1976 Sivumäärä: 342 Suomenkielinen käännös: Veren vangit
"You don't know what human life is like!" he said, on the edge of breaking into tears. "You've forgotten. You don't even understand the meaning of your own story, what it means to a human being like me."
Anne Ricen The Vampire Chronicles -sarja on yksi vampyyrikirjallisuuden klassikkoja, ja olen päättänyt yrittää lukea koko sarjan luultavasti tämän vuoden aikana. Tästä nimenomaisesta kirjasta tehdyn elokuvan olen katsonut noin vuosi sitten, mutta pidin kirjasta enemmän.
Louis-vampyyri päättää kertoa tarinansa häntä haastattelevalle pojalle. Louisin vampyyriksi muuttanut Lestat halusi vain hänen talonsa ja rahansa ja Louisin tunteet Lestatia kohtaan olivat kaukana rakastavista. Lestat muuttaa Claudia-nimisen lapsen myös vampyyriksi, jotta Louis hylkäisi suunnitelmansa jättää Lestat yksin.
Olen lukenut melko monia vampyyrikirjoja, ja on mielenkiintoista vertailla eri kirjojen vampyyrikuvauksia. Joissakin kirjoissa vampyyrit ovat tunteettomia ja jopa sadistisia tappajia. Interview with the Vampire -teoksessa osa vampyyreista ainakin vaikuttaa edellä mainitun kaltaisilta, mutta Louis kamppailee tunteiden ja syyllisyyden kanssa. Vampyyrielämänsä alkuvuodet Louis elää eläinten verellä. Lestat yrittää saada Louisin ymmärtämään, että hänen pitää vampyyrina tappaa ihmisiä, ja lopulta Louis alkaa ruokkia itseään ihmisten verellä. Kuitenkin senkin jälkeen, kun hän alkaa tappaa ihmisiä, hän pitää sitä vääränä. Louis uskoo olevansa paholaisen jälkeläinen.
Pidin tätä moraalista kamppailua kiehtovana. Se teki Louisista inhimillisemmän ja helpommin lähestyttävän henkilöhahmon. Lestatia voi helposti alkaa ensin melkeinpä inhota, mutta loppua kohti Lestatiin kohdistuvat tunteeni muuttuivat melkeinpä sääliksi.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita vampyyrit kiehtovat, mutta uskon, että myös muunlaiset lukijat voivat nauttia tästä kirjasta.
****
Luin tämän vähän aikaa sitten tulevaa kesätenttiä varten, ja minusta tämä oli ihan ok teos. Laillasi pidin juuri tuosta, kuinka Louisissa ilmentyy hyvän ja pahan, moraalin rajojen kamppailu. Lisäksi ajankuva oli mielestäni hyvin uskottava, päädyin heti mielessäni 1700- ja 1800-luvun Yhdysvaltoihin ja Ranskaan. Toisaalta lukukokemusta verotti vähän se, etten missään vaiheessa kiintynyt keneenkään hahmoista, vaan minulle oli aika lailla yhdentekevää mitä heille tapahtui.
VastaaPoista