Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu

kannen suunnittelu: Laura Lyytinen

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu 2014 Tammi 192 s.
kustantajalta pyydetty arvostelukappale

Lumikki oli katsellut näyttelijää lumoutuneena. Hän oli unohtanut seurata muuta näytelmää. Juoni ei ollutkaan enää kiinnostava. Lumikki oli tuijottanut näyttelijän harmaiden silmien vaihtuvia sävyjä ja ajatellut, että noinkin saattoi tehdä. Oli mahdollista ottaa rooli, jonka läpi muut eivät nähneet. Kivun kykeni piilottamaan.
Kepeästä tanssista ja naurusta joka täytti lavan omenankukkien lailla, oli tullut Lumikille merkki salatusta vahvuudesta ja voimasta. Hän oli ajatellut, että hänestäkin tulisi joskus tuon näyttelijän kaltainen. Hän voisi valita roolinsa ja astua lavalle tai olla katsomossa. Lumikkikin voisi olla kuka tahansa.

Lumikki on suostunut esittämään nimiroolia Lumikki-sadun modernissa versiossa. Poika nimeltä Sampsa on onnistunut saamaan perhosia Lumikin vatsanpohjaan, vaikka Liekin särjettyä Lumikin sydämen Lumikki ei ole ajatellutkaan uutta seurustelusuhdetta. Hänen onneaan varjostavat kuitenkin hänen saamansa uhkaavat viestit ja elämään palaava Liekki. 

Pidin Lumikki-trilogian Punainen kuin veri -aloitusosasta todella paljon. Toinenkin osa Valkea kuin lumi oli todella mukaansatempaava mutta pienoinen notkahdus ensimmäisen kirjan tasosta. Odotin kolmatta osaa, mutta mietin, jäisikö se vielä laimeammaksi lukukokemukseksi. Vietettyäni jälleen reilu puolitoista tuntia Lumikki Anderssonin seurassa voin sanoa, että pelkoni olivat aivan turhia. Pidin Musta kuin eebenpuu -kirjasta oikeastaan vielä enemmän kuin Punainen kuin verestä. Kirja sai minut otteeseensa jo alkusivuilla. Nyt kirjan luettuani voin sanoa vilpittömästi jääväni kaipaamaan Lumikki Anderssonia.

Muistan ainakin parin bloggaajan haikailleen ensimmäisen osan satuviittauksia, ja tässä niihin onkin jälleen palattu. Jo Lumikki-sadun näytelmäversio on oiva tapa kutoa mukaan satumaisuutta, mutta myös esimerkiksi juonen kannalta olennaisen avaimen tarinasta kerrotaan sadun muodossa. Pidin siitä, että Lumikki ei näytellyt perinteisessä satunäytelmässä, sillä ne esittävät naiset yleensä avuttomina ja prinssin pelastusta tarvivina. Lumikin tähdittämässä näytelmäversiossa sadun Lumikki ei olekaan ilahtunut pelastavasta prinssistä. Moderni Lumikki kokee prinssin toimet hyvinkin rajoittavina ja esineellistävinä. En olisi voinut kuvitella Lumikki Anderssonia osaksi perinteistä Lumikkia ja seitsemää kääpiötä, joten olin hyvin ilahtunut, ettei Simukka Lumikkia sellaiseen epäsopivaan rooliin yrittänytkään tunkea.

Liekistä puhuttiin etenkin toisessa osassa paljon, mutta Musta kuin eebenpuu on ensimmäinen osa, jossa Liekki on läsnä tarinan nykyisyydessä. Lumikkia raastavat vanhat tuliset tunteet ja uusi turvallinen ihastus.

Langat solmiutuvat ja syy Lumikin vanhempien varautuneisuuteen paljastuu. Tosin minulle jäi vielä pari kysymystä mieleen, vaikka ne olivatkin lähinnä sivujuonteita tarinassa. Pääasiassa lopetus oli kuitenkin sopiva Lumikin tarinalle. Luulin päätelleeni vainoajan henkilöllisyyden jo puolivälissä, mutta lopulta arveluni kohdistuivatkin oikeaan henkilöön vasta muutama sivu ennen paljastusta.

Musiikki ja sanoitusten pätkät ovat tärkeä osa kirjaa. Välillä Lumikki miettii inhoavansa tavaratalojen joulunalustunnelmaa Last Christmasin soidessa taustalla ja välillä Sanna Kurkio-Suonion kappaleet ovat sopivaa taustamusiikkia romanttiselle kohtaukselle. Spotifyssa onkin mahdollista kuunnella Musta kuin eebenpuu -soittolistaa. Kuuntelen yleensä tarkkaan kappaleiden sanoja, joten lyriikkojen sirottelu pitkin tarinaa on minulle mieleinen lisä.

Vaikka luovuin tähdistä puolisen vuotta sitten, olen niitä edelleen mielessäni ja Goodreadsissa kirjoille antanut. Palaankin nyt ainakin väliaikaisesti antamaan kirjoista myös tähtiarvostelun tai oikeastaan sydänarvostelun, koska en keksinyt, miten LibreOfficella pystyy tekemään tähtiä. Teksti kertoo edelleenkin paljon enemmän kuin sydänten määrä, mutta niistä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, miten paljon kirjasta pidin. Ne viestivät subjektiivista mielipidettäni kuten kirjabloggaukseni muutenkin.

♥♥♥♥+