lainattu kirjastosta
Syyskuu päästi pitkään pidätellyn henkäyksen ulos. Hän tuijotti vellovaan mustanviolettiin keittoon ja ajatteli raivokkaasti. Ongelma oli siinä, että Syyskuu ei tiennyt, minkälaisessa tarinassa hän oli. Oliko se iloinen vai vakava tarina? Miten hänen olisi toimittava? Jos tarina oli iloinen, hän voisi rynnätä kauhan perään, ja kaikki olisi ihmeellistä seikkailua, jossa olisi hauskoja riimejä ja kuperkeikkoja ja lopussa isot juhlat ja punaisia lyhtyjä. Jos tarina taas oli, hänen pitäisi ehkä tehdä jotakin tärkeää, osallistua johonkin, johon liittyi lunta ja nuolia ja vihollisia. Haluaisimme tietysti kertoa hänelle, kummasta on kyse. Kukaan ei kuitenkaan saa tietää, minkälaisessa tarinassa on mukana. Emmekä mekään ehkä tiedä, mistä lopulta on kyse. Tarinoilla on tapana muuttua. Ne ovat kurittomia otuksia, tottelemattomia, taipuvaisia ilkitekoihin ja tauluseinien heittelyyn. Siksi meidän täytyy sulkea ne paksuihin raskaisiin kirjoihin, jotta ne eivät pääse ulos aiheuttamaan hankaluuksia.
Syyskuu ei ole tyytyväinen elämäänsä ja tarttuu ilomielin tilaisuuteen, kun Vihreä tuuli tulee pyytämään häntä kanssaan Satumaahan. Satumaa vaikuttaa aluksi unelmien täyttymykseltä ja Syyskuu saa monta uutta ystävää kuten louhikäärmeen, joka tietää kaiken A-L-kirjaimilla alkavista asioista. Syyskuu saa kuitenkin huomata, että Satumaata hallitseva Markiisitar on muuttanut Satumaan asukkaiden elämän varsin epämiellyttäväksi. Onko Syyskuun tehtävänä pelastaa Satumaa Markiisittaren vallan ikeestä?
Meidän piti ensin lukea yhdessä Kristan kanssa aivan toinen kirja, mutta sitten mainitsin, että Valenten kirja olisi mukavaa lukea kimpassa jossakin vaiheessa. Krista innostui ja ehdotti, että lukisimme Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla jo tässä kuussa emmekä vasta myöhemmin. Ennen yhteislukua olin viettänyt reilun viikon erään ajatuksia herättävän tiiliskiven parissa, joten Valenten kaikenikäisille sopivan sadun tarjoama tauko tuli juuri sopivaan paikkaan. Valenten kirjan jälkeen jaksoin paremmin lukea mainitsemani järkäleenkin loppuun, mutta kirjoitan siitä enemmän varmaankin huomenissa.
Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla oli alusta lähtien ihastuttavan satumainen. Kirja alkaa sanoilla Olipa kerran, ja joka luvun alussa on tarinaan liittyvä Ana Juanin piirtämä kuva. Valenten kirja on kuitenkin huumoria pilkahteleva ja aikuisenkin makuun oleva satu, joten kirjaa voi suositella niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.
Minulle tuli melko alussa mieleen, että Satumaan ja sen tapahtumat voisi hyvin tulkita Syyskuun mielikuvituksen tuotteeksi. Syyskuu pelkää sodassa olevan isänsä puolesta ja kaipaa lisää huomiota työssäkäyvältä äidiltään. Hänellä ei ole paljon ystäviä, sillä hänellä on erilaiset mielenkiinnonkohteet kuin muilla lapsilla. Hän uppoutuu mieluummin kirjaan kuin pelaa pesäpalloa tai kihartaa hiuksiaan. Lapsilla on rikas mielikuvitus, jota lukuharrastus vielä vilkastuttaa. Aatoksistani huolimatta kuvittelin mieluummin, että Satumaa on totta, sillä yksinäisen lapsen luoma pakopaikka tuntui liian realistiselta ja tylsältä vaihtoehdolta.
Minua häiritsi eräs seikka suomennoksessa. Syyskuu on kotoisin Nebraskasta ja muutenkin kirjassa puhutaan Yhdysvaltojen paikoista, mutta eräässä kohdassa mainittiinkin yhtäkkiä Suomen koko kansantuote. Tämä oli hyvin hämmentävä ratkaisu, sillä pidän aika epätodennäköisenä, että englanninkielisessä alkuteoksessa olisi ollut tuossa kohdassa Suomi. En muutenkaan pidä siitä, että alunperin muunkielisissä kirjoissa mainitaan Suomi ja koin sen jo lapsena oudoksi ratkaisuksi, mutta vielä kun muuten paikannimet on jätetty alkuperäiseen muotoonsa, en nähnyt mitenkään järkevänä mainita yllättäen Suomea vaikkakin ohimennen. Tietenkin on aivan eri asia, jos alkuperäiskielisessä tekstissä Suomi on jo ollut, mutta asianlaita on aika harvoin näin kuitenkaan. Muuten Sarianna Silvosen suomennoksen lukeminen oli varsin nautittavaa, mutta mainitsemani seikka tuntui niin kummalliselta, että en siitä voinut olla mainitsematta.
Uskon, että kirja vetoaa lukijoihin, joita on ihastuttanut Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa, Michael Enden Tarina vailla loppua ja Patricia C. Wreden Lohikäärmeen prinsessa.
Kristan mielipidettä voi käydä kurkkimassa täältä.
♥♥♥♥ ½
Tämä on vallan hurmaava kirja, olen lukenut jo toisenkin osan. :) Olen samaa mieltä kanssasi Suomen yllättävästä mainitsemisesta. Se vähän rikkoi kerrontaa. Minullakin tuli mieleen Patricia C. Wreden ihastuttava kirjasarja. Ostin itselleni kaikki osat ollessani lukiossa.
VastaaPoistaMinä luin Patricia C. Wreden kirjasarjan kai ala-asteella ja tykkäsin niistä kovasti. Luin ensimmäisen osan uudelleen viime kesänä ja pitäisi hankkia myös muut osat omaksi jossakin vaiheessa. Onneksi vanhojen satujen rinnalle nousee moderneja, joissa tytöt kuvataan paljon itsenäisempinä kuin perinteisissä saduissa.
PoistaHaluaisin lukea toisen osan pian. Luin jo, mikä on kirjan ideana ja kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta.
Oli kivaa lukea taas yhdessä. :) Ja kiitos tuosta Tarina vailla loppua suosituksesta, minä aion sen lukea ehkä piankin. Haen sen nimittäin tänään kirjastosta. :)
VastaaPoistaToivottavasti ihastut siihenkin. En oikein usko, että voisit olla pitämättä siitä. Minä ainakin olen siihen vielä hurmaantuneempi kuin tähän Valenten kirjaan. :)
PoistaVoi tämä oli niin ihana kirja. <3 Minä muuten kuulun Liisa Ihmemaassa ja Tarina vailla loppua faneihin, mutta en yhtään tajunnut itse tämä kirja voisi upota niihin, jotka ovat noista kirjoista pitäneet. :)
VastaaPoistaVarsinkin Tarina vailla loppua tuli minulle hyvinkin vahvasti mieleen, vaikka siitä on jo monta vuotta, kun viimeksi sen luin. Tämä oli todellakin ihana ja olen iloinen, että Syyskuun tarina jatkuu vielä useamman kirjan verran.
Poista