keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vuosisatojen pölyttämää? Emily Brontë: Humiseva harju

kansi: Eden Upton Eddisin Maria Louisa, Lady Penrhyn -teos
Emily Brontë: Humiseva harju 2012 (1. painos 1976) (Wuthering Heights 1847) Karisto 451 s. suom. Kaarina Ruohtula
lainattu kirjastosta

- Eikä ole! hän tiuskasi. - Se ei ole huonoin vaan paras syy! Toiset syyt merkitsivät vain omien oikkujeni tyydyttämistä ja Edgarin toiveiden täyttämistä. Mutta tämä syy tarkoittaa sen ihmisen parasta, jonka vallassa ovat myös kaikki tunteeni Edgaria ja omaa itseäni kohtaan. En osaa oikein ilmaista asiaa, mutta varmaan sinulla ja jokaisella ihmisellä on sellainen tunne, että oman olemuksensa ulkopuolella ihmisellä on, tai hänellä pitäisi olla, jokin toinen olemassaolon muoto. Mitä hyötyä siitä on, että minut on luotu, jos koko minuuteni olisi tässä? Elämäni suurimmat kärsimykset ovat olleet Heathcliffin kärsimykset - jokaisen niistä olen myötäelänyt; hän on minun elämäni tärkein sisällys. Jos kaikki muu tuhoutuisi, mutta hän jäisi, jatkuisi elämäni; mutta jos kaikki muu jäisi ja hän tuhoutuisi, muuttuisi koko maailma minulle aivan vieraaksi. En tuntisi enää kuuluvani siihen, olevani osa siitä. Lintonia kohtaan tuntemani rakkaus on kuin puiden lehvistö. Tiedän, että aika muuttaa sen niin kuin talvi muuttaa metsän toisen näköiseksi. Rakkauteni Heathcliffia kohtaan on kuin ikuinen peruskallio - siitä on vähän silmän iloa, mutta se on välttämätön. Nelly, minä olen Heathcliff - hän on aina, aina mielessäni - ei ilona, sen enempää kuin itsekään olen itselleni aina iloksi - vaan osana ominta itseäni - älä siis enää puhu meidän erostamme, sellainen on mahdoton, ja -

Keksin aloittaa blogissani sarjan, jossa kirjoitan ennen vuotta 1900 ilmestyneistä teoksista. Ne saavat olla tai olla olematta klassikkoja, mutta kirjojen on oltava sellaisia, joita en aiemmin ole lukenut. Haluaisin nimittäin lukea esimerkiksi The Picture of Dorian Grayn ja Draculan jälleen uudelleen, mutta uudelleenluetut kirjat eivät kuulu Vuosisatojen pölyttämää? -sarjaan. Aikomuksenani on tutustua vanhaan kirjaan ainakin joka toinen kuukausi, mutta tietenkin saan tehdä tutkimusretkiä useammankin, jos minulla riittää innostusta ja aikaa. Koska Vuosisatojen pölyttämää? ei ole varsinainen haaste, aion jatkaa sarjaa niin kauan kuin itselläni kiinnostusta riittää. Sarja on siis toivottavasti pitkäikäinen. Sarjan nimi Vuosisatojen pölyttämää? tulee siitä, että aion miettiä, ovatko lukemani teokset kestäneet aikaa vai tuntuvatko ne jo niin pölyisiltä, että niitä ei voi lukea yskimättä.

Olin onnistunut pitämään itseni melko tietämättömänä Humisevan harjun juonesta, ja hyvä niin. Jos et ole vielä lukenut Humisevaa harjua etkä halua kirjasta tietää liikoja, en suosittele lukemaan tekstiäni.

Herra Lockwood vuokraa Heathcliffilta Rastaslaakson kartanon ja kiinnostuu Humisevan harjun asukkaiden menneisyydestä. Hän saa taloudenhoitajansa Nelly Deanin palaamaan ajassa 30 vuotta taaksepäin, jolloin Catherine Earnshaw'n isä palaa eräältä kaupunkireissultaan mukanaan koditon poika, jota hän ei hellennyt jättää orpona kadulle. Catherine toivottaa isänsä ottopojan tervetulleeksi sylkäisemällä häntä päin, mutta pian Heathcliffista ja Cathysta tulee erottamaton ja rasavilli parivaljakko. Cathyn veli Hindley sen sijaan on kateellinen isänsä Heathcliffille antamasta huomiosta ja alentaa Heathcliffin aseman palvelijaksi heti isänsä kuoleman jälkeen. Cathy ja Heathcliff rakastuvat, mutta Cathy päätyy järkiavioliittoon Edgar Lintonin kanssa. Heathcliff lähtee Humisevasta harjusta hyvästejä jättämättä, koska hän ei kestä tietoa Edgarin ja Cathyn tulevasta avioliitosta. Heathcliff palaa Cathyn avioitumisen jälkeen, ja Edgarin Isabella-sisko hullaantuu Heathcliffiin. Heathcliff janoaa kostoa. Hän alkaa toteuttaa kostoaan vastaamalla Isabellan liehittelyyn ja tekemällä hänestä vaimonsa ja hyvin onnettoman naisen.

Emily Brontë (1818-1848) oli Brontën kirjailijasisaruksista keskimmäinen. Paha vilustuminen johti ensin tuberkuloosiin ja lopulta kuolemaan, kun Emily oli vain 30-vuotias. Vuotta ennen Emilyn kuolemaa ilmestynyt Humiseva harju jäi hänen ainoaksi romaanikseen, mutta se on saavuttanut klassikon aseman.

Yritin ensin lukea Brontën kirjaa alkuperäiskielellä englanniksi, mutta luovutin melko pian. Humisevan harjun palvelija Joseph käytti niin vahvaa murretta, että arvelin pystyväni nauttimaan kirjasta paremmin suomennettuna. Kyllähän vaikka alla olevasta kohdasta ymmärtää osan Josephin sanomasta, mutta ainakin minun lukemistani näin vahva murre hidasti ja vaikeutti niin paljon, että päätin lukea kirjan englanniksi vasta sitten, kun tiedän tarinan kunnolla. Ehkä hieman ihmettelin, että Kaarina Ruohtula oli suomentanut Josephin puheen enimmäkseen lähes kirjakielellä (tosin mm. esimerkkilainauksen kakarat ei ole kirjakielinen sana). Mielestäni olisi ollut ihan mukava kääntämisratkaisu, jos Joseph olisi käyttänyt jotakin suomen kielen monesta murteesta. Tosin jos suomentaja olisi näin tehnyt, suomennoksessa käytetyn murteen puhujat olisivat voineet kokea suomennoksen lukemisen oudoksi, sillä kirja ei kuitenkaan sijoitu heidän kotinurkilleen. Silti jäin toivomaan, että Josephin puhe olisi suomennettu hieman eri tavalla.

'"T' maister nobbut just buried, and Sabbath nut oe'red, und t' sahnd uh't gospel still i' yer lugs, and yah darr be laiking! shame on ye! sit ye dahn, ill childer! they's good books eneugh if ye'll read 'em: sit ye dahn, and think uh yer sowls!"*

Koin Humisevan harjun aika vahvasti. Romaani piti minua niin hyvin otteessaan, että siirsin parina iltana nukkumaanmenoa siihen, että olen lukenut vielä tämän luvun ja sitä seuraavan ja niin edelleen siihen asti, kunnes en enää jaksanut pitää silmiäni auki. 

Huomasin miettiväni, olisivatko asiat menneet aivan toisin, jos Heathcliffia olisi kohdeltu lapsuudessaan toisin tai jos hän olisi saanut elämänsä rakkauden Cathyn. Vaikka henkilöt ovat olemassa vain kirjan sivuilla, silti toivoin vahvasti heille erilaista kohtaloa. Pyrin myös pitkään selittämään Heathcliffin käytöstä ja luonnetta rankalla lapsuudella, mutta vaikka Heathcliffin persoonaan olisi miten vaikuttanut ympäristö, häntä ei vain jaksa puolustella mielessään koko kirjan aikaa. Minä menetin uskoni Heathcliffiin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän tappoi Isabellan koiran.

Brontën Humiseva harju oli minulle todella positiivinen yllätys. Odotin jotakin austenmaista eivätkä Jane Austenin kirjat ole ainakaan vielä saaneet minua lumoutuneeksi, joten Humisevan harjun jopa hienoisia kauhun vivahteita saava romantiikka oli enemmän minun juttuni. Minun on kuitenkin hyvin vaikeaa pitää kirjaa suurena rakkaustarina, sillä päähenkilöt olivat luonteiltaan ja tunteiltaan sen verran kieroutuneita. Naimakaupat tehtiin hyvin laskelmoidusti. Kirjassa näkyy tietysti oma aikansa esimerkiksi vahvana ihmisten jaotteluna luokkiin, mutta kirja ei maistunut ummehtuneelta vaan edelleen raikkaalta kuvaukselta intohimosta ja tapahtuma-ajastaan.

Innostuin myös katsomaan yhden Humisevan harjun elokuvasovituksista. Valikoin monien joukosta versioista uusimman eli vuonna 2011 ilmestyneen. Elokuvassa kehyskertomus oli jätetty kokonaan pois, ja siinä ei kerrota nuoremman Catherinen tarinaa lainkaan. Katsoin elokuvan heti saatuani kirjan päätökseen, ja elokuva tuntui hieman tyngältä, koska minulla oli niin vahvasti muistissa myös kirjan loppuosa Cathyn kuoleman jälkeen. Elokuva keskittyi ehkä kirjaa enemmän Cathyn ja Heathcliffin traagiseen rakkaustarinaan, kun taas kirja esitteli hyvin epämiellyttäviä ja kostonhimoisia piirteitä Heathcliffista. Eipä Heathcliff kovin rakastettava Humisevan harjun alkupuolellakaan ollut, mutta hän vain pahenee kirjan edetessä.

* - Isäntä on vasta hiljan haudattu, sapatti ei ole vielä ohi, teillä on vielä korvissanne evankeliumin sanat ja silti uskallatte leikkiä. Hävetkää! Istukaa paikoillanne, kakarat. Täällä kyllä riittää hyviä kirjoja luettavaksi, istukaa ja ajatelkaa sielujanne.

Tätä Brontën ainoaksi romaaniksi jäänyttä ja klassikoksi muodostunutta teosta on luettu todella monessa kirjablogissa: Valikoiva kirjatoukkaNipvet, Kirjan viemää, Lumikin luetut, Humisevalla harjulla, Insinöörin kirjahylly, Kirjahullun mietteitä, Varpun kirjakorneri, nadjan kirjasto, Kirjaurakka, Lähiöneidon lokikirja, kujerruksia, Satun luetut, 100 kirjaa, Ruohonkortta, kirjavaa, Sallan lukupäiväkirja, Jokken kirjanurkka, Leena Lumi, Kirjakaapin avain, Turun Tilda, Kirjakammari, Kirjavinkit, Kirjaimellisesti, Book Hunter, Morren maailma ja Maailman ääreen.

Humiseva harju inspiroi myös Kate Bushia ja sen pohjalta syntyi hieno Wuthering Heights -kappale.

23 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus, ja Kate Bushilla hyvä biisi, sen sijaan kirjasta en varauksetta pitänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on tainnut hieman jakaa mielipiteitä, sillä Goodreadsissakin kaverini olivat antaneet osa viittä tähteä ja osa jopa yhtä. Tuosta Kate Bushin kappaleesta olen pitänyt niin pitkään kuin muistan, mutta kirjan luin jostakin syystä vasta nyt.

      Poista
  2. Ah, sydäntä lämmittää aina kun jollain on hyvää sanottavaa lempikirjoistani. Hieno postaus! Arvostan myös sitä, ettet lähtenyt Heathcliffin kelkkaan. Mua nimittäin on aina hämmästyttänyt se, että jotkut (nais)lukijat tuppaavat unohtamaan hepun teot, ja pitävät tätä jonain romanttisena sankarina tai vähän murjottavana unelmien prinssinä. Niin kuin sanoitkin, Humiseva harju ei mielestäni kerro kaikkien aikojen rakkaustarinasta, vaan jokseenkin häiriintyneistä ihmisistä, jotka vain satuttavat muita.

    Mutta, ennen kuin alan saarnaamaan tämän enempää aiheesta (pitäisi varmaan aloittaa postaussarja lempikirjoista tai jotain), niin pakko linkittää tämä kun sopii tähän kohtaan niin mukavasti :D
    http://www.harkavagrant.com/index.php?id=202

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aina melkein hypähtelen ilosta, kun joku kehuu lempikirjojani. Ensin puolustelin mielessäni Heathcliffin tekoja, mutta en mitenkään voinut puolustella häntä loppuun asti, vaikka häntä kohdeltiinkin väärin nuorempana. Jotenkin luulin, että tämä on tavallinen rakkaustarina, mutta tämä yllättikin positiivisesti.

      Tuo linkittämäsi sarjakuva oli mainio. :) Olisi mielenkiintoista lukea, mitä sinulla olisi sanottavaa Humisevasta harjusta. Minäkin haluaisin tuoda blogiini monia lempikirjojani, sillä ne todellakin ansaitsisivat omat postauksensa (esim. tällä hetkellä haluaisin niin paljon lukea TSH:n jälleen kerran).

      Poista
  3. Minulla on Wuthering Heights odottamassa hyllyn päällä. Suomeksi olenkin lukenut joskus monta vuotta sitten. Pitäisi varmaan nostaa yöpöydälle, etteivät toiset aina kiilaa lukuvuorossa ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lukisit kirjan pian. Monikin kirja ansaitsisi uusintaluvunkin, mutta usein itselle täysin uudet kirjat kiilaavat lukujonossa ohitse.

      Poista
  4. On taas jo vierähtänyt aikaa, kun tämän olen viimeksi lukenut. Parhaiten on muistissa sateiset nummet, ikkunaan rasahtava oksa ja intohimon palo kostoineen ja vahvoine tunteineen. Heathcliffin muistelen kokeneeni ennen kaikkea ulkopuolisena hahmona, jota muut eivät hyväksyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä hieno tunnelma ja se alun ikkunakohtaus oli aika karmiva. Tuon Bushin kappaleenkin sanat saivat aivan uuden merkityksen kirjan lukemisen myötä.

      Poista
  5. Elokuvista kannattaa katsoa ehdottomasti varhaisempien vuosien versioita - uusin oli mielestäni aika kamala suoraan sanottuna. Ensimmäinen näkemäni versio on vuoden 1998 ja se säilyy varmaan ikuisesti suosikkinani (tosin suosittelen lämpimästi myös vuoden 1992 versiota!).

    Kirja itse oli sellainen, että lämpesin sille vasta toisella lukukerralla - ensimmäinen oli teini-iässä, toinen parikymppisenä. Toisella kerralla vasta avautui turhauttavan lapsellistenkin päähenkilöiden sisäinen maailma. Nykyään kirja on yksi suosikeistani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan ihan heti noita muita elokuvia katso, sillä tarina on nyt niin vahvasti mielessä, mutta kiitos suosituksista. Jossakin vaiheessa voisin nuo suosittelemasi versiot katsoa.

      Minusta tuntuu, että kirjan tunnelma on sellainen, josta olisin tietyssä teiniajan kohdassakin pitänyt. Mielenkiintoista kuulla, että kirja on lukukokemuksena parantunut sinulle vuosien saatossa. Minulla on lukulistalla muutama kirja, jotka luin joskus vuosia sitten enkä suuresti pitänyt. Haluaisin lukea ne uudelleen siksi, koska epäilen, että nykyään ymmärtäisin kirjat paremmin ja todennäköisesti voisin pitääkin kirjoista enemmän.

      Poista
  6. Onpa kiva kuulla, että pidit tästä! Olen Humisevan harjun itsekin lukenut ja pidin kovasti. Lukemisesta on tosin aikaa, joten yksityiskohtaisemmat tapaukset ovat haihtuneet mielestäni, mutta kokonaisuus on vielä muistissa - samoin se tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan tunnelma on kyllä varmaankin sellainen asia, joka ei ihan heti haihdu mielestä pois. Toivottavasti innostuisit lukemaan kirjan jossakin vaiheessa uudestaan, sillä olisi kiva kuulla tarkemminkin ajatuksiasi.

      Poista
  7. Oih, Humiseva harju kuuluu minun lempikirjoihini, se on vain niin ihana! Mukavaa että sinäkin piditä tästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa näköjään kuulua aika monen lempikirjoihin. :)

      Poista
  8. Itse olen enemmän kallellani Kotiopettajattaren romaaniin, vaikka Humisevassa harjussakin on omat puolensa. Synkempi se ainakin on ja jollakin tavalla mielenkiintoisempi ehkä.

    Kate Bushin biisi on kyllä hieno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiopettajattaren romaaninkin haluaisin jossakin vaiheessa lukea. Tosin yleensä pidän juuri tällaisesta synkästä tunnelmasta, joten saattaa olla, että Humiseva harju on enemmän minun juttuni, mutta enhän voi olla mitenkään varma ennen Kotiopettajattaren romaanin lukemista.

      Olen kuullut Wuthering Heightsin vaikka kuinka monesti, ja joka kuuntelukerralla se on vain upea.

      Poista
  9. Hieman off-topic: blogissani on sinulle yllätys. :) Vilkaise ehtiessäsi tämän päivän postaustani (13.1.2014).

    VastaaPoista
  10. Tämä on klassikoista Anna Kareninan rinnalla yksi suosikkini <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi saada luettua Anna Karenina uudelleen. Ensimmäisestä lukukerrasta on niin monta vuotta, että olen unohtanut kirjasta aika paljon. Vaikka tiedän kirjan olevan hyvä, silti sen paksuus on tähän mennessä siirtänyt uusintalukua aina vain eteenpäin.

      Poista
  11. Voi Annami, hyvä etten kyynelehdi! Minulle Humiseva harju on aina ollut niin vahva ja kuin iholla ja Austenit ovat minusta tylsiä. Kun luin Humisevan harjun uudelleen blogiani varten, se vei minua vieläkin lujempaa kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin: Tässä siis vain on taikaa! Ja tuo Kate Bushin biisi on tietty myös aivan lempparini;)

    Ihana idean olet keksinyt 'Vuosisatojen pölyttämää'. Itsekin aion pölyttää ainakin yhtä suosikkiani tänä vuonna ja onkin jännä nähdä tekeekö vielä yhtä vahvan vaikutuksen kuin vuonna koivu ja tähti.

    Kiitos tästä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ehdottomasti enemmän minunkin makuuni kuin Austenit. En kirjalta kovin paljon odottanut, joten tämä oli ehdottoman positiivinen yllätys.

      Minun tulee muuten luettua niin vähän ennen 1900-lukua ilmestynyttä kirjallisuutta, että jotakin halusin asialle tehdä. :)

      Ole hyvä. ♥

      Poista
  12. Minulla on tämä äänikirjana mutta aina vain ajattelen kun aloitan lukemaan, jotain toista, Että luen tuon sitten seuraavaksi. Minun pitäisi nyt vain aloittaa tämä kirja, sillä se kiinostaa minua ja haluaisin päästä postaamaan tästä.

    VastaaPoista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!