TBR10

Päätin tehdä listan kymmenestä kirjasta, jotka ovat olleet lukulistallani niin kauan, että tänä vuonna minun pitää vihdoinkin lukea ne. Ehkä tämä listaaminen blogiin auttaa, koska nyt se tavoite on muiden nähtävillä ja muuallakin kuin mielessäni.

1. Sofi Oksanen: Puhdistus

Niin minä en ole lukenut tätä. Kaikki muut tuntuvat lukeneen ja pitäneen, joten pakko minun on vihdoin tähän tarttua. Puhdistus on jopa omassa kirjahyllyssäni. Oksaselta en ole lukenut kuin Baby Janen, ja en ollut kovinkaan ihastunut. Puhdistuksen pitäisi kuitenkin olla kuulemma erilainen, ja alkaa tuntua, että tämä on luettava jo ihan yleissivistyksen kannalta.

2. Margaret Atwood: Alias Grace

Rakastuin The Handmaid's Tale -kirjaan ehkä viitisen vuotta sitten. Jostakin syystä en silti ole vieläkään lukenut Atwoodilta mitään muuta kuin sen, joten on korkea aika korjata asia.

3. Donna Tartt: The Secret History

En ole lukenut Tarttilta yhtäkään kirjaa, mutta tästä kirjasta olen kuullut niin paljon kehuja, että se on päätynyt lukulistalleni.

4. Chuck Palahniuk: Fight Club

Elokuva on mielestäni todella hyvä. Varmaan sen katsominen ennen kirjan lukemista pilaa lukunautintoa, mutta silti haluan nähdä, onko kirja elokuvan tasolla.


5. J.R.R.Tolkien: Húrinin lasten tarina

Tämä on pitänyt lukea siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa näin suomennoksen kirjakaupassa. Suomennos on Wikipedian mukaan ilmestynyt 2007, joten tämä on ollut lukulistallani ihan liian pitkään.

6. George Orwell: 1984

Täytyyhän tämä scifi-kirjallisuuden klassikko lukea lopultakin.

7. Leo Tolstoi: Sota ja rauha

Tämä on omassa hyllyssäkin. Ihastuin yläasteella Anna Kareninaan, mutta tässä taisi olla hieman liikaa sotaa minun makuuni. Silti haluaisin saada Tolstoin kynästä tulleen toisenkin klassikon luettua.    

8. Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää

Tämäkin on päätynyt lukulistalleni lukuisien kuulemieni kehujen vuoksi. Viimeksi kyllä eräs tuttuni luki tämän ja piti tätä vaikeasti ymmärrettävänä kirjana. Saa nähdä, miten minun käy.

9. Audrey Niffenegger: The Time Traveler's Wife

Kirjan idea kiehtoo, ja lukuiset kehut vetävät minua tämän kirjan pariin. 

10. Franz Kafka: Oikeusjuttu

Luin tätä viime kesänä varmaankin noin puoleenväliin. En sitten tiedä, mikä sai lukemisen tyssäämään, koska en pitänyt tätä huonona kirjana. Tänä vuonna aion yrittää uudelleen toivottavasti paremmalla menestyksellä.

------

Mitä te olette näistä lukeneet? Mitä näistä kirjoista suosittelette erityisesti? Luultavasti alan lukea näitä piakkoin. Yritän saada nämä kaikki tämän vuoden aikana luetuiksi. Sen ei pitäisi olla mikään mahdoton haaste varsinkin, kun luultavasti suurin osa on nautittavia lukukokemuksia. 

Nyt lopetan lopulta tenttimuistiinpanojen välttelyn ja alan viettää iltaani niiden parissa.  

Joyce Carol Oates: Rape - A Love Story

Joyce Carol Oates: Rape - A Love Story
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2003 Sivumäärä: 154 Suomenkielinen käännös: Kosto: rakkaustarina

Vaikka ensimmäinen tutustumiseni Joyce Carol Oatesin kirjoihin oli vähemmän lämmin, halusin antaa kirjailijalle vielä ainakin yhden mahdollisuuden, koska hänen kirjojaan on niin paljon ylistetty. Onneksi annoin. Ehkä tällaista aihetta käsittelevästä kirjasta ei ole oikein sanoa näin, mutta silti sanon, että en rakastunut, mutta ihastuin.

Tämä oli kerrontatyyliltään erilainen kuin Zombie. Olihan tässäkin sellainen hieman erikoinen ratkaisu, että kirjaa kerrottiin puhuttelemalla Teenan tytärtä, Bethietä, mutta se ei niin paljon häirinnyt kuin Zombien kerrontatapa. Enemmän pidin sitä ihan hyvänä keinona tehdä tästä kirjasta erilainen.

Kolmekymppinen Teena Maguire joukkoraiskataan, kun hän on kulkemassa tyttärensä kanssa oikoreittiä kotiin itsenäisyyspäivän juhlinnan jälkeen. Kymmenkunta miestä pahoinpitelee Teenan kuoleman partaalle. Teenan ja Bethien elämä muuttuu täysin tämän jälkeen. Heidän elämänsä jakaantuu osaan, joka oli raiskausta ennen ja osaan, joka on raiskauksen jälkeen. Teena eroaa miesystävästään, sillä hän ajattelee rakastettunsa huomion olevan sääliä, jota hän ei kaipaa. Bethie ei saa enää huomiota äidiltään, joka makaa sängyn pohjalla masentuneena. Vaikka Teena on kokenut kauheita, Teenaa syyllistetään tapahtuneesta. Miksi Teena pukeutui kuin teinityttö? Miksi hän flirttaili miehille? Myös Bethien lokerikkoon koulussa ilmestyy inhottavia kirjoituksia.

After she's recognized their faces, might even have smiled at them, it's Fourth of July, fireworks at the Falls, firecrackers, car horns and whistles, the high school baseball game, festive atmosphere. Yes she might've smiled at them, and so she was asking for it. Might've been an edgy, nervous smile the way you'd smile at a snarling dog, still she smiled, that lipstick smile of Teena Maguire's, and that hair of hers. She had it coming, she was asking for it.

Kirja saa ainakin jokaisen naisen sisäisen feministin nousemaan pinnalle. Teenan ja Bethien saama kohtelu raivostuttaa, koska lukijalle on selvää, miten epäoikeudenmukaista se on. Vaikka näin on sanottu monen monta kertaa aiemmin, silti kirjoitan sen vielä tähän: nainen ei ole ikinä syyllinen raiskatuksi joutumiseen. On aivan samantekevää, millaiset vaatteet hänellä on tai onko niitä lainkaan. Tämä siis herättää vahvoja tunteita, mutta luultavasti tällöin täyttyy kirjailijan tarkoitus.

Kuvailisin kirjaa kipeän raastavaksi ja vahvaksi kirjaksi. Aiheensa puolesta Rape - A Love Storya eivät varmaankaan kaikki halua lukea. Näin lyhyeksi kirjaksi tämä herätti paljon ajatuksia. Ehkä kirjan lyhyys sai lukemaan sen hieman liiankin nopeasti. Muuten sisältöä voisi sulatella hitaammin, eikä se olisi niin rankka kokonaisuus. Rankka kirja tämä väistämättä on, sille ei voi mitään, mutta loppu mielestäni oli jotenkin lohdullinen.

Seuraavaksi kirjaksi Oatesilta aion uskaltautua lukea yhden niistä paksuista teoksista eli My Sister, My Love -kirjan. Saa nähdä, milloin sen saan kirjastosta käsiini. 

Luin kaksi raskasta kirjaa peräkkäin. Ei ehkä paras valinta siihen nähden, miten apea ja väsynyt oloni on viime aikoina ollut luultavasti vuodenajan vuoksi. Seuraavat kirjat voisinkin valita sen perusteella, että ne tuottaisivat parempaa mieltä.

Tästä kirjasta on lukuisia arvosteluja eri blogeissa. Näistä mainitsen esimerkiksi Lauran, Aletheian , Katrin ja Joken arvostelut.

Tämä on yhdeksäs luettu kirja TBR-listaltani.

****+

J. K.Rowling: The Casual Vacancy

J.K.Rowling: The Casual Vacancy

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2012 Sivumäärä: 503 Suomenkielinen käännös: Paikka vapaana

Ensinnäkin tätä kirjaa lukiessa täytyy unohtaa, että kyse on kirjasta, jonka on kirjoittanut Harry Potterin luoja. Tämä kirja on täysin erilainen kuin Potterit, ja on täysin turhaa alkaa vertailla The Casual Vacancya Pottereihin. Minä ainakin olen iloinen, että Rowling ei yrittänyt kirjoittaa uutta Potteria, koska hän olisi väistämättä epäonnistunut.

Barry Fairbrother on pienen kunnan nimeltään Pagford kunnanvaltuutettu. Kun Barry kuolee kirjan alussa ja jättää vapaaksi yhden paikan valtuustossa, alkaa kilpailu siitä, kuka sen saa. Kunnanvaltuuston Internet-sivulle alkaa ilmestyä Ghost of Barry Fairbrother -nimimerkin tekemiä syytöksiä ehdokkaita vastaan. Nämä järkyttävät Pagfordin asukkaiden elämää. Kenen elämästä tehdään paljastuksia seuraavaksi? Kirja on kerrottu eri kaupunkilaisten näkökulmista, ja tämä kerrontatapa saattaa aluksi aiheuttaa sekaannusta siitä, kuka on kukakin. Kuitenkin kirjan edetessä joistakin pagfordilaisista alkoi pitää ja joitakin melkeinpä inhota.

Ensimmäisten sadan sivun ajan olin melkeinpä pettynyt, ehkäpä osittain niin monien henkilöhahmojen vuoksi, mutta sitten tempauduin tarinaan mukaan enkä olisi halunnut lopettaa lukemista. Välillä tuntui siltä kuin kirjassa olisi ollut liikaakin surullisia ja raakoja tapahtumia, raiskauksesta ja huumeidenkäytöstä viiltelyyn, mutta loppujen lopuksi tämä kirja oli hyvä juuri tällaisena ehkäpä jopa inhorealistisena kuvauksena Pagfordin elämästä.

Olen asunut suurimman osan elämästäni pienellä paikalla, ja tiedän, miten pikkukylän spekulaatiot voivat riistäytyä käsistä. Toisaalta melkeinpä kaikilla Pagfordin asukkailla oli niin suuria salaisuuksia, etteivät juorut aina olleet kovin kaukana totuudesta.

Kiinnitin huomiota siihen, että monien kirjan teini-ikäisten suhde vanhempiinsa oli negatiivinen, jopa inhoava, mutta joillakin oli todella syytä siihen. Tietenkin teini-ikäisillä on yleensäkin kiistansa vanhempiensa kanssa, mutta The Casual Vacancyssa oli monia vanhempia, jotka olivat täysin epäkelpoja lasten kasvattamiseen. Silti ei voinut olla täysin vihainen siitä, miten kaltoin joitakin lapsia kohdeltiin. Sen jälkeen kun huumeista riippuvaisen Terrin taustaa oli avattu, huomasin, että ei kaikki ole niin mustavalkoista ja tunsin empatiaa Terriä kohtaan.

Kirjan henkilöistä pidin erityisesti sosiaalityöntekijä Kaysta ja teini-ikäisestä Sukhvinderistä. Sukhvinderin kohtaama kiusaaminen oli suututtavaa, ja olin iloinen siitä, että uusi oppilas Gaia yritti ystävystyä hänen kanssaan. 

Rowlingin ensimmäistä aikuisille suunnattua kirjaa on luettu monessa blogissa. Muun muassa Norkku, Lankakeiju, Valkoinen kirahvi, Olga ja Anu ovat kertoneet kokemuksiaan kirjasta.

**** 1/2

Ensimmäinen haasteeni

Sain Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogista haasteen. Haaste oli lyhyen blogihistoriani ensimmäinen, joten vastaan siihen todella mielelläni. Kiitos Annalle haasteesta!

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.  
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.  
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa. 
5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

11. asiaa minusta





1. Vaikka en pidä blogia varsinaisella kutsumanimelläni, Annami on yksi kolmesta etunimestäni. Suurin osa ei ole kuullut koko nimen olemassaolosta ikinä, ja joudunkin usein toistamaan, jos kerron kaikki etunimeni. Ensimmäinen nimeni on ihan yleinen, mutta toista ja kolmatta nimeäni ei kohtaa kovinkaan usein.

2. Minulla on tässä kuussa syntymäpäivä. Täytän 23 vuotta, enkä ajatellut tehdä mitään erikoista. En tehnyt mitään erikoista viime vuonnakaan syntymäpäiväni kunniaksi. 

3. Kirjoitin nuoruudessani jossakin vaiheessa innokkaasti runoja. Voitin yhden runokilpailunkin runollani. Uskalsin kyllä osallistua siihen kilpailuun vasta 20-vuotiaana, ja olin kirjoittanut voittorunoni jo ollessani 16-vuotias.

4. Olen opiskellut englantia, saksaa pitkänä, ruotsia, ranskaa ja italiaa. Pidän siis kielten opiskelusta, mutta en silti luota kuin englannin kielen taitooni. Italiaa opiskelen tällä hetkellä vasta toista yliopiston alkeiskurssia, joten osaan vain perusfraasit.

5. Minua luokiteltiin nuoruudessani vaikka mihin alakulttuuriin kuuluvaksi. Olen saanut kuulla olevani muun muassa hevari, gootti ja emo. Nykyäänkin tykkään mustasta, värjään hiuksiani mustiksi, ja minulla on lävistyksiä. Minusta tuntuu, että luonteeni ei ehkä vastaa ulkonäköäni, mutta mitä sillä on väliä, sillä viihdyn tällaisena.

6. Rakastan filosofian opiskelemista. Olen niin iloinen, että pääsin opiskelemaan sitä, enkä jaksa välittää siitä, että koulutuksellani ei ehkä ole maailman helpoin saada töitä sitten joskus tulevaisuudessa. Ainakin nyt saan tehdä juuri sitä, mitä haluan.

7.  Tietenkin luen vapaa-aikanani mielelläni kirjoja, mutta toinen lempiajanviettotapani on lautapelien pelaaminen.

8. Rakastan kissoja. Minulla on kissa, joka tällä hetkellä kuitenkin asuu isäni luona. Uskon, että Ronja nauttii olostaan maalla omakotitalossa enemmän kuin kaupungissa kerrostalossa nauttisi.

9. Olen ollut reilu kymmenen vuotta kasvissyöjä. Aloin 12-vuotiaana kyseenalaistaa, miksi syön lihaa. Kun päätin, että lopetan lihan syömisen, myös sen lopetin vanhempieni vastalauseista huolimatta.

10. Moneskohan kerta tämä on, kun käytän rakastaa-verbiä, mutta rakastan suklaata. En muista karkeista niin välitä lukuun ottamatta lakuja, mutta suklaalla voisin elää koko loppuelämäni, jollei se olisi niin epäterveellistä. Eipä siitä saisi kaikkia tarvittavia ravintoaineitakaan valitettavasti.

11. Harrastin viulunsoittoa seitsemän vuotta, kunnes ennen yhdeksättä luokkaa lopetin. Välillä tämä päätös on harmittanut.

1. Mitä sinun tekisi mieli syödä juuri nyt?

Ei varsinaisesti mitään, sillä söin juuri, mutta toisaalta kyllä minä aina suklaata voin syödä.

2. Ranta- vai kaupunkiloma?

Jos kaupunki olisi vaikkapa Rooma tai Pariisi, valitsisin kaupunkiloman empimättä.

3. Mielenkiintoisin asia, jonka olet oppinut tänä vuonna?

Varmaankin jokin metafysiikan luennoilla opittu. Olen nauttinut niistä luennoista yllättävän paljon.

4. Mitä kirjaa et mistään nimessä suosittelisi ystävällesi? Miksi?

Candace Bushnellin Sex and the City tulee ensimmäisenä mieleen, koska luin sen hiljattain. Se oli suuri pettymys, sillä siinä ei ollut tv-sarjan kepeyttä, eikä se ollut läheskään yhtä hyvä. Olisin ihan hyvin voinut jättää lukematta.

5. Minkä kirjan toivoisit kaikkien maailman ihmisten lukevan?

 En osaa valita vain yhtä kirjaa, joten sanon kaksi: Bernard Beckettin Genesis ja Margaret Atwoodin The Handmaid's Tale.

6. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?

 Olen bloggaajana vasta-aloittelija, mutta tähän mennessä kirjablogin pitäminen on ainakin saanut pohtimaan lukemiani kirjoja eri tavalla. Pidän kirja-arvostelujen kirjoittamisesta, vaikka en niitä ollutkaan kai kirjoittanut ala-asteen jälkeen ennen blogin aloittamista. 

7. Mikä on lempivärisi ja miksi?

En kai voi vastata tähän oikein muuta kuin musta. Viime aikoina pukeutumisessani on alkanut näkyä muitakin värejä, mutta musta on kestosuosikki. Pidän myös tummanvioletista, shokkipinkistä ja turkoosista.

8. Jos et olisikaan juuri siinä ammatissa kuin olet/ opiskelisi sitä alaa kuin opiskelet, mitä voisit tehdä sen sijasta?

Kirjan kirjoittaminen on ollut ikuisuushaaveeni. Toisaalta en kirjoita nykyään enää paljoakaan, joten se ei ehkä ikinä toteudu. Silti jos jotakin muuta pitäisi valita, kirjoittaminen olisi yksi suosikkivaihtoehdoistani.

10. Minkälaisessa talossa tai asunnossa asut?

Kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Talo on muistaakseni rakennettu 1960-luvulla. Asuntoni on yksiö.

11. Jos vain taivas olisi rajana ja rahaa kuin roskaa, minkälaisessa asumuksessa mieluiten asuisit? (yksityiskohdat ja mielikuvituksen käyttö plussaa!)

Ensimmäisenä mieleen tuli jokin vanha linna, mutta toisaalta olen niin säikky, että varmaankin pelästyisin jatkuvasti siellä kuuluvia narahduksia. Silti jokin Tylypahkan tapainen olisi kiva asuinpaikka. Olisi jännittävää, koska aina voisi löytää salakäytäviä eikä ikinä tietäisi, mihin portaat vievät, koska ne muuttaisivat paikkaa.

 Keksimäni kysymykset

1. Mikä on suosikkisi elokuvista, jotka on tehty kirjan pohjalta?

2. Mikä eläin olisit, jos saisit valita? Miksi?

3. Missä historiallisessa tapahtumassa olisit halunnut olla todistajana? Miksi?

4. Mihin kirjaan petyit eniten?

5. Mikä on lempikirjasarjasi?

6. Mitä luet tällä hetkellä?

7. Mistä asiasta pidät eniten talvessa?

8. Mitä haluaisit osata tehdä hyvin?

9. Mistä haaveilet?

10. Mikä on mielestäsi bloggaamisessa parasta?

11. Mihin maahan haluaisit matkustaa?

Haastetut:

Villasukka kirjahyllyssä 
The Wonderful World of Books
Kannesta kanteen 
Kingiä, kahvia ja empatiaa
Le masque rouge
Lukuisa 

En haasta tämän enempää. Pitäisi jo olla muualla kuin koneella, ja haastettavien keksiminen ei ole helppoa. En tietenkään pakota tätä ketään tekemään, mutta olisihan vastauksia mukava lukea.

Philip Pullman: Northern Lights

Philip Pullman: Northern Lights

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995 Sivumäärä: 403 Suomenkielinen käännös: Kultainen kompassi

On aina jännittävää lukea jokin kirjasuosikki monen vuoden takaa. Siitä voi hyvinkin olla kymmenen vuotta, kun olen viimeksi Universumin tomu -sarjaa lukenut, ja ikä saattaa useinkin muuttaa lukukokemuksia positiivisista negatiivisiksi. Onneksi tämän kirjan kanssa ei käynyt niin. Kirjojen lukemisesta on niin kauan, että en enää muistanut kuin lähinnä pääidean. Lukukokemus oli minulle siis melkein kuin olisin lukenut kirjaa ensimmäistä kertaa.

Olisin varmaankin ahminut kirjan todella nopeasti, jollei aina välillä pitäisi mennä luennolle ja lukea tenttiin. Valitettavasti vaikka olisi miten hyvä kirja kesken, ei voi lopettaa muuta elämää vaan muun elämän vuoksi tulee riistetyksi maailmasta, josta haluaisi nauttia täysillä. Varsinkin fantasiakirjoissa tämä on ongelma, sillä jos fantasiamaailma on hyvin luotu, todellisuus unohtuu eikä haluaisi palata kirjan maailmasta tylsään harmaaseen arkeen.

Lyran koti on Jordan collegessa, jossa hän leikkii muiden lasten kanssa talon katoilla ja välillä saa hieman koulutustakin, kunnes hän jättää tulematta oppitunneille ja tämä velvollisuus unohtuu. Lyran elämä kuitenkin muuttuu, kun hän piiloutuu kaappiin ja kuulee salaperäisestä tomusta. Pian tämän jälkeen Lyran huoleton elämä Jordan collegessa päättyy, ja hän päätyy rouva Coulterin avustajaksi. Coulter ei kuitenkaan ole niin hieno ihminen, miltä hän ensin vaikuttaa, ja Lyra päätyy karkaamaan Coulterin luota. Tämä johtaa seikkailuun, jonka päämääränä on pohjoinen.

Uskonnollisten piirien suhtautuminen kirjasarjaan on ollut ristiriitainen. Osa on ollut sitä mieltä, että kirjoissa kirkko ja uskonto kuvataan negatiivisesti. Uskonnolliset elementit ovat kirjoissa läsnä poikkeuksellisen vahvasti, mutta eivät mielestäni kuitenkaan häiritsevällä tavalla. Siihen en lähde ottamaan kantaa, onko tämä asia uskonnolle huono vai hyvä asia.

Mielestäni se, että jokaisella ihmisellä on daimoni on mielenkiintoinen idea. Daimonit muuttavat muotoaan ihmisten ollessa lapsia, mutta ne ottavat lopullisen muodon ihmisten aikuistuessa. Daimonin lopullinen muoto kertoo paljon ihmisestä ja hänen luonteestaan. Daimonit ovat ihmisen uskollisimpia kumppaneita eikä elämää ilman daimonia osata tai haluta kuvitella. Se olisi liian tuskallista. Ainakin ensimmäisessä osassa daimonit ovat hyvin keskeisessä osassa. Niiden kuvataan olevan se asia, joka erottaa ihmiset eläimistä. Tämä on kiehtovaa, sillä myös oikeassa maailmassa ihmisten ja eläinten suhdetta on pohdittu paljon. Erottavaksi piirteeksi ei tietenkään oikeasti ole ehdotettu daimoneita, sillä niitä on vain tämän sarjan maailmassa, mutta esimerkiksi rationaalisuutta on pidetty ihmiselle essentiaalisena piirteenä. Kirjassa on paljon kysymyksiä, joita ihmiset pohtivat oikeasti, ja vaikka vastaukset eivät ehkä ole samanlaisia kuin ne, joihin olemme tottuneet, tämä lisää sarjan kiehtovuutta ainakin minulle.

Aion ehdottomasti lukea myös kirjasarjan muut osat uudelleen. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian ystäville. Uskoisin myös, että fantasiaa tuntemattomillekin tämä on hyvä tapa tutustua fantasiakirjallisuuteen.

Tämän kirjan ovat lukeneet myös ainakin Salla, Satu, Maria ja Raisa.

*****