perjantai 11. heinäkuuta 2014

Hilja Valtonen: Hätävara & Jean Webster: Setä Pitkäsääri

Ylemmän kannen piirros:
Alexander Lindeberg
Alemman kannen kuva: Leena Puranen
Hilja Valtonen: Hätävara 1975 (1938) Otava 156 s. 
ostettu käytettynä

"Ja naisten tapaan haavoitit kielellä."
"Naisten tapaan! Yhtä hyvin miesten tapaan. Kielellään hänkin minua loukkasi."
Maailma on kiero. Pojat ovat siinä aina oikeassa ja tytöt väärässä. Jos tyttö uskaltaa puolustautua, on hän vähintään porsas, äkäsäkki, joka ei ymmärrä leikkiä.
Olen minä kotonakin huomannut, miten isä monesti moittii äitiä samoista virheistä, joita hän itse tekee paljon törkeämmin. "Kultaseni", saattaa isä sanoa äidille lauantaina, "elä puhu pahaa lähimmäisestäsi!" Sunnuntaina hän itse selostaa saman jutun juurtajaksain saarnatuolissa.
Voi, kun minusta kasvaisi viisas nainen, jolle ei jokainen miehen käppyrä voi sanoa: "Millainen porsas olet! Niin naisten tapaista?"


Vappu Kankare huomaa Jali Kinnusen, kun Jali ehdottaa sanavalmista Vappua toverikunnan uudeksi puheenjohtajaksi. Vappu uskoo tunteidensa olevan vihaa, mutta tunteiden ääripääthän ovat yllättävän lähellä toisiaan. Jali ja Vappu päätyvät naimisiin, mutta Vapusta tuntuu, ettei hän ole Jalille kuin hätävara, jonka sai paremman puutteessa.

Hilja Valtonen (1897-1988) oli kansakoulunopettajanakin toiminut kirjailija. Hänen viihderomaaninsa olivat niin suosittuja, että niistä otetut uusintapainokset toivat hänelle kutsumanimen Painosten herratar. Wikipedian mukaan suomalaisen kirjallisuuden on kiitettävä Valtosta modernista, itsenäisestä naistyypistä.

Olen lukenut Hilja Valtoselta aiemmin vain yhden kirjan: Nuoren opettajattaren varaventtiilin. Luin sen toistamiseen viime kesänä ja Valtosesta innostuneena en voinut olla hankkimatta kirjamessuilta löytämääni Hätävaraa

Muistan jonkun luonnehtineen Valtosta osuvasti oman aikansa chick litiksi. Allekirjoitan kuvauksen täysin, vaikka nykyisestä chick litistä en niin paljon välitäkään. 1930-luvun valtosmaisesta chick litistä nautin kuitenkin suunnattomasti.

Vaikka kirjassa on selvimmin näkyvissä romanttinen juoni ja kaipaan yleensä kirjalta muutakin, Valtonen taitaa romanttisen kirjallisuuden. Tarinassa on nokkeluutta ja teräviä huomautuksia esimerkiksi sukupuolten eriarvoisesta kohtelusta. Valtosen kieli on usein hulvattoman hauskaa ja omanlaistaan.

Pidin Valtosen esikoisteoksestakin, mutta Hätävara esitteli entisestään terävöityneen ja sukkeloituneen Valtosen. Muistan pitäneeni Valtosen esikoisromaanin päähenkilöstä suunnattomasti, ja niin pidin Vapustakin. Tosin kirjojen naispäähenkilöt muistuttivat hieman toisiaan, mutta he olivat kumpikin juuri sellaisia oman päänsä pitäviä ja sisukkaita naishahmoja, joita ihailen. Vaikka voin aavistaa, että Valtosen muissakin kirjoissa on samantyyppisiä henkilöitä, saatan ihan rehellisesti sanoa, että se ei haittaa yhtään. Onneksi minulla on vielä monta Valtosta lukematta, ja kaksi lukematonta (Vaimoke ja Neiti talonmies) odottaa omassa hyllyssä. 

♥♥♥♥¼

Valtosen Hätävara sopii mainiosti kirjabingon Kotimainen kirja -ruutuun.

Jean Webster: Setä Pitkäsääri 1994 (1918, Daddy-Long-Legs 1912) WSOY 176 s. suom. Tyyni Haapanen-Tallgren
ostettu käytettynä 

Minulla on uusi, järkähtämätön laki: en koskaan, en koskaan lue läksyjä illalla, oli sitten miten monet kirjalliset kokeet tahansa aamulla. Sen sijaan luen ihan tavallisia kirjoja - minun täytyy, ymmärräthän, kun takanani on kahdeksantoista tyhjää vuotta. Sinä et usko, Setä, minkälainen tietämättömyyden kuilu minun sieluni on, itsekin vasta rupean toteamaan sen syvyyksiä. Tytöt, joilla on kunniallinen perhe ja koti ja ystäviä ja kirjasto, tietävät kuin itsestään asioita, joista minä en ole koskaan kuullut puhuttavan. Esimerkiksi:
En ole lukenut Hanhiäitiä enkä David Copperfieldiä enkä Ivanhoeta enkä Tuhkimoa enkä Sinipartaa enkä Robinson Crusoeta enkä Kotiopettajattaren romaania enkä Liisan seikkailuja ihmemaassa enkä sanaakaan Rudyard Kiplingiltä. En tietänyt että Henrik VIII oli naimisissa useammin kuin kerran ja että Shelley oli runoilija. En tietänyt että ihmiset ennen vanhaan olivat apinoita ja että Eedenin puutarha on kaunis taru. En tietänyt että R. L. S. oli Robert Louis Stevenson ja että George Elliot oli nainen. En ollut koskaan nähnyt Mona Lisan kuvaa enkä (se on totta, mutta sinä et usko sitä) ollut koskaan kuullut puhuttavan Sherlock Holmesista.

Jerusha Abbot on 18-vuotias orvoksi jäänyt tyttö, joka asuu orpokodissa ja auttaa muista orvoista huolehtimisessa. Jerusha, joka mieluummin käyttää itsestään nimeä Judy, ei voi uskoa hyvää onneaan, kun rikas tuntematon mies lupautuu rahoittamaan Judyn korkeakouluopinnot. Vastineeksi tukija haluaa Judyn kirjoittavan hänelle kirjeen kuukaudessa.

Jean Webster (1876-1916) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka kannatti romaaneissaan naisten koulutusta. Setä Pitkäsääri on kirjeromaani, joka koostuu Judyn setä Pitkäsäärelle osoittamista kirjeistä. Setä Pitkäsäärelle on ilmestynyt myös jatko-osa nimeltään Paras vihollinen.

Judyn kirjeistä huokuu innostuneisuus opiskelua ja uusia asioita kohtaan. Välillä Judy haluaa osoittaa setä Pitkäsäärelle, että Judyn opintojen rahoittaja saa rahoilleen vastinetta ja siksi kirjoittaa yhden kirjeistä melkein kokonaan ranskaksi. Sisäoppilaitoselämä on täysin erilaista kuin Judyn aiempi elämä, ja varsinkin ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Judy saa monia uudenlaisia kokemuksia.

Judy on vuorotellen katkera ja kiitollinen tukijalleen. Setä Pitkäsääri on ehdottanut, että Judy kutsuisi häntä nimellä herra Smith, mutta Judysta nimitys kuulostaa persoonattomalta, joten Judy osoittaa kirjeensä setä Pitkäsäärelle. Judy teeskentelee välillä kirjoittavansa perheelleen, kun hän oikeasti kirjoittaa setä Pitkäsäärelle. Setä Pitkäsäärestä tulee hänelle puuttuvien sukulaisten korvike, ja Judy on välillä suutuksissa ja ymmällään siitä, miksei setä Pitkäsääri vastaa hänen kirjeisiinsä. Katkeruuskohtauksia seuraa katumus, sillä kaikesta huolimatta setä Pitkäsääri on muuttanut Judyn elämää suuresti. 

Minulle tuli Jerusha Abbottista mieleen Montgomeryn Uudenkuun Emilia. Molemmat ovat jääneet nuorina orvoiksi ja kumpikin tähtää kirjailijan uraan. Tosin Judyn kirjailijahaaveisiin vaikuttaa setä Pitkäsäären toiveet, kun taas Emilian unelmia lähipiiri vastustaa. Runotytöissä on myös päähenkilön kirjoittamia kirjeitä, sillä Emilia kirjoittaa ensin kirjeitä kuolleelle isälleen.

♥♥♥♥½

Muualla: Kirjan viemää, Saran kirjat, Lukisinkohan, Lumiomena ja Lurun luvut.

10 kommenttia:

  1. Valtonen on ihana! Luin paljon Valtosts lapsena/nuorena ja joskus parikymppisenä uudelleen varaventtiilin, mutta olisi varmaan syytä lukea taas uudelleen.
    Jäin kerran divaripöydän eteen juttelemaan erään äidinkielenopettajan (huom. mies) kanssa Valtosesta ja hän kehui kielen maasta taivaisiin. Hän sanoi luettavansa oppilailla Valtosta, jotta he oppisivat suomea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin Nuoren opettajattaren varaventtiilin ensimmäistä kertaa lapsena/nuorena, mutta en enää muista, miksen lukenut silloin muita Valtosia. Suosittelen lukemaan Valtosta uudelleen.

      Valtosen käyttämä kieli on todellakin hienoa. Ihailin sitä tätä kirjaa lukiessani vielä enemmän kuin esikoisteoksen parissa. Valtonen on hieno kirjailija.

      Poista
  2. Melkein joka kesä ajattelen, että pitää lukea Valtosta uudelleen (edellisen kerran olen lukenut 1990-luvulla). Jospa nyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saisit luettua Valtosta uudestaan. :)

      Poista
  3. Minäkin olen kauan sitten lukenut Varaventtiilin ja aina toisinaan ajattelen myös muiden Valtosten lukemista kepeyden nälkään. Ehkäpä joskus! Setä Pitkäsäärenkin olen lukenut lapsena, ja taisinkin jo aiemmin sinulle kommentoida, että senkin äärelle voisi taas joskus ehkä palailla... Onneksi luettavaa aina riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oikeastaan unohdin Valtosen moneksi vuodeksi, kunnes viime vuonna löysin isäni luona olevasta kirjahyllystä Varaventtiilin ja muistin tykänneeni siitä. Pidin siitä toisellakin lukukerralla, ja viime kesän jälkeen olenkin hankkinut kolme muutakin Valtosta omaan hyllyyn. Minulla ei ole monia luottoviihdekirjailijoita, mutta Valtosesta on ehdottomasti tullut yksi. Luettavaa riittää onneksi. Uusintaluvut jäävät ainakin itsellä helposti lukemattomien kirjojen jalkoihin. Ehkäpä pitäisi pitää joskus jokin kuukausi, jolloin keskittyisi vain kirjojen uudelleenlukemiseen, sillä sekin on todella mukavaa. :)

      Poista
  4. Olen ajatellut "kerrata"/lukea uudelleen Websterin tyttökirjan Patty korkeakoulussa. Pidin jotenkin näin aikuislukijana enemmän Pattysta kertovista kirjoista, joita on kaksi. Aiotko lukea Setä Pitkäsäären jatko-osan Paras vihollinen? Se on aika ristiriiitainen kirja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole muihin Websterin kirjoihin tutustunut, ja ihmettelen, miksen ole hänen kirjojaan lukenut nuorempana. Aion lukea myös Parhaan vihollisen, saapa nähdä, mitä siitä pidän.

      Poista
  5. Valtosen kirjat ovat aivan ihania. Yhdyn mielipiteeseesi siitä, että ne ovat viihdekirjallisuutta parhaimmillaan. Pidän Vaimokkeesta ihan valtavasti, se saa minut joka kerran nauramaan ääneen. Hätävaraa en on muistaakseni lukenut, ihana kun on lukemattomia herkkupaloja odottamassa. Setä Pitkäsäärikin kuuluu teini-iän suosikkeihin ja muistaakseni pidin tuosta jatko-osastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaimoke onkin houkutellut minua viime aikoina aika lailla. Ehkäpä luen sen vielä kesän aikana. Suosittelen Hätävaraa! Uskon sinun Valtosesta pitävänä tykkäävän.

      Kiva kuulla, että pidit myös Setä Pitkäsäären jatko-osasta.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!