perjantai 28. kesäkuuta 2013

Isaac Marion: Warm Bodies

Isaac Marion: Warm Bodies 2011 239 s.
lainattu kirjastosta

No one I know has any specific memories. Just a vague, vestigial knowledge of a world long gone. Faint impressions of past lives that linger like phantom limbs. We recognize civilization - buildings, cars, a general overview - but we have no personal role in it. No history. We are just here. We do what we do, time passes and no one asks questions. But like I've said, it's not so bad. We may appear mindless, but we aren't. The rusty cogs of cogency still sin, just geared down and down till the outer motion is barely visible. We grunt and groan, we shrug and nod, and sometimes a few words slip out. It's not that different from before.
But it does make me sad that we've forgotten our names. Out of everything, this seems to me the most tragic. I miss my own and I mourn for everyone else's, because I'd like to love them, but I don't know who they are.

R on zombi, jonka on vaikea ilmaista itseään puhumalla ja joka ei muista nimestään muuta kuin, että se taisi alkaa R-kirjaimella. R:n elämä muuttuu, kun hän syö Julien poikaystävän. Kun zombi syö ihmisen aivot, zombin pään täyttävät syödyn muistot. Perryn syömisen myötä R kiintyy Julieen ja haluaa suojella häntä muilta zombeilta. Tästä alkaakin epätodennäköinen zombipojan ja ihmistytön välinen epätodennäköinen rakkaustarina, josta ei vaikeuksia puutu.

En ole kovin innostunut zombeista. Epäilisin, että syy siihen, miksi vampyyrit ovat voittaneet nämä toiset kauhuleffoista tutut olennot, on se, miten vampyyrien sielunelämästä kerrotaan edes joskus. Zombit ovat melkein aina vain ihmisten aivoja syöviä ja öriseviä eläviä kuolleita, ja yleensä on melko merkityksetöntä, onko ihmisiä vastassa zombeja vai joitakin muita hirviöitä. Warm Bodies kiinnosti minua siksi, että ihmiseen rakastuva zombi kuulosti uudelta ja raikkaalta idealta. Tätähän minä juuri olen kaivannut. Kirjaa, jossa zombit ovat muutakin kuin tunteettomia ja etäisiksi jääviä vihollisia. 

R:n ajatukset ilmaistaan välillä todella kauniisti. Ajoittain lukija melkein unohtaa, että kertoja on zombi. Vaikka R:llä on suuria vaikeuksia ilmaista ajatuksiaan ääneen, ongelmat eivät ulotu hänen sisäiseen puheeseensa. Kun Julie tekee erottelun elävien ihmisten ja zombien välillä, R ajattelee, miten hän mieluiten pitäisi zombejakin ihmisinä. R onkin hyvin inhimillinen ja pidin R:stä paljon. Voisin sanoa, että ajattelin R:ää ihmisenä, jolla vain sattuu olemaan poikkeuksellisia ongelmia.

Zombit eivät voi vastustaa aivoja, koska niiden mukanaan tuomat muistot saavat heidät hetkeksi tuntemaan itsensä eläviksi. Zombit eivät voi luonnolleen mitään eivätkä selviä muuten kuin syömällä ihmisen lihaa. Tämä oikeastaan herättää lukijassa kysymyksen, ovatko zombit pahoja vai vain luontonsa vankeja. Kuitenkin tuntui ihmeelliseltä, miten helposti Julie antaa R:lle anteeksi, kun Julie saa tietää, että R oli se, joka söi Perryn. Vaikka Julie tiedostaa hyvin, että R:n on elettävä ihmislihalla, olisin olettanut, että Julie olisi edes hetken ajan ollut R:lle vihainen. Mielestäni tällainen olisi ollut luonnollisempi reaktio kuin Julien "No ethän sinä voinut asialle mitään, en minä siksi voi syyllistää sinua teostasi" -suhtautuminen.

Zombien elämässä on samankaltaisia piirteitä kuin ihmiselämässä. Zombit menevät naimisiin, ja vaikka he eivät pysty lisääntymään keskenään, heille määrätään zombilapsia. Zombit eivät kuitenkaan kiinny samalla tavoin lapsiinsa kuin ihmisvanhemmat, sillä vaikka lapsi sattuisi kuolemaan, menehtynyt lapsi korvataan helposti uudella eivätkä zombivanhemmat jää suremaan. Zombilapset käyvät myös koulua, vaikka heille opetetaankin perinteisten matematiikan ja historian sijasta ihmisten saalistustapoja.

Kirjassa on kaksi osaa. Valitettavasti toinen osa latisti hyvän kirjan ihan hyväksi. Tämän ehkä selittää se, että ensin oli I Am a Zombie Filled With Love -novelli ja vasta sitten Warm Bodies. Novelli on melkein suoraan osa Warm Bodiesia, vaikka päähenkilön nimi on eri kirjain, romaanissa kertoja ei osaa lukea ja loppuratkaisu on eri. 

Voin suositella Warm Bodiesia lukijalle, joka haluaa kokea hieman erilaisen rakkaustarinan. Kielletty rakkaus on tietenkin ideana hieman kulunut, mutta Warm Bodies tarjoaa tuoreen lähtökohdan perinteiselle asetelmalle. Kirjaan kannattaa myös tarttua, vaikka ei olisi kovin innoissaan zombi-ilmiöstä. Kirjan lukemisen jälkeen on selvää, ettei zombeja ole pakko kuvata aina samalla tavalla.

Isaac Marion on vahvistanut, että hän kirjoittaa Warm Bodiesille jatko-osaa. Todennäköisesti senkin luen, vaikka vähän pelkään, että petyn. Warm Bodiesin lopetus oli pettymys, ja valitettavasti luulen, että se enteilee myös ensimmäistä huonompaa toista osaa.

Tästä erilaisesta zombikirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Oona, AnuNuubaReta ja Kirjakulkuri

2 kommenttia:

  1. Tämä keikkuu tällä hetkellä TBR-listallani, mutta mietin hieman, josko tämän lukisi. Minäkään en ole turhan kiinnostunut zombeista, koska se on nimenomaan sitä verta ja suolenpätkiä-tyyppistä gorea hyvin usein. Mutta ehkä kauhuolentojen suhteen vaihtelu virkistäisi, sillä vampyyrikirjoja on tullut koluttua läpi kyllä melkoisen paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama juttu. Olen lukenut vampyyrikirjoja vaikka kuinka, sillä jossakin vaiheessa luin oikeastaan aina, jos sattui käsiin osumaan kirja, jossa on vampyyreja. Tämä oli ihan hyvää vaihtelua vampyyreihin, mutta tuskin zombijuttuja tämänkään jälkeen paljon luen. Paras lukemani zombikirja on edelleen Max Brooksin Word War Z, vaikka siinä zombit ovatkin tuollaisia etäisiksi jääviä ja tunteettomia.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!